Maisun kori: kesäkuuta 2014

KRUUNUJUHLAT

Olin viime syksynä Teatterikorkeakoulussa harjoittelemassa ja tein heille yhden varsinaisen kruunun ja muutaman pikakruunun ja siinä päätin, että kunhan tulisi sopiva hetki, niin pitäisi kruunujuhlat, jossa jokainen vieras saisi tehdä itselleen kruunun. Itselleni oli aika yllätys, miten oma kruunu lähti muotoutumaan, vaikka sille olikin malli, niin kuitenkin siitä tuli enemmän bling-bling, kuin olisin koskaan uskonut. Mietin, että muistakin voisi olla hauskaa nähdä, että miten se oma kruunu muodostuisi; olisiko se sellainen, kuin mitä olisi itseltään odottanut vai pääsisikö se kuitenkin yllättämään ja voisiko tekojalokivien kimmallus olla vastustamatonta?

Minun piti jo keväällä pitää kruunujuhlat, mutta sitten siinä oli tohinaa ja touhua ja totesin, etten vaan ennätä ja juhlat siirtyivät kesälle ja sikälikin sopivampaan ajankohtaan, kun mikä olisikaan parempi tapa juhlia valmistumistaan tarpeistonvalmistuksen artesaaniksi, kuin tehdä porukalla kruunuja; rekvisiittaa elävään elämään tai ainakin teemajuhlaan.

Valmistelua

Mutta juhlat eivät voi olla vaan pelkkää askartelua, tarvitaan myös herkkuja ja niitä miettiessäni tulin tulokseen, että mikään ei voisi olla sopivampi kruunujuhlaan kuin prinsessakakku. En ole koskaan aikaisemmin tehnyt prinsessakakkua, mutta googlasin ohjeen ja löysin Kinuskikissan ja Valion sivuilta sopivanoloiset ohjeet, joita sitten sopivasti yhdistelin. Ja kun nyt yhdistelin ohjeita, niin toki niitä piti myös muokata muutenkin mieleisemmiksi ja omiin tarkoituksiin sopivimmiksi. Heti alkuun ohjeessa mainittu vadelmahillo muuttui itsekeitetyksi boyseynmarjahilloksi. Tässä on sitten boyseynmarjahilloa jo kakun välissä, alla on hiukan vanilija-maitokiisselin ja kermavaahdon sekoitusta. Ei näytä kovin herkulliselta, mutta maku oli oikein mainio.

Kansi päälle ja muita kerroksia ei sitten tullutkaan, koska menin ja kurkistin uuniin 20 minuutin paistamisen jälkeen ja kakkuhan lässähti heti kohta. Uutta pohjaa en enää ennättänyt tekemään ja koska se oli kuitenkin ihan kypsä ja muuten kunnossa, niin sillä sitten mentiin, mutta kerrokset jäivät yhteen.

Samaista vanilija-maitokiiselin ja kermavaahdon sekoitusta laitettiin myös kakun päälle ja reunat käytiin myös sillä läpi, jotta marsipaani tarttuisi sitten siihen paremmin kiinni.

Marsipaanin kaulitseminen hiukan jännitti, koska luin ohjeesta, että kaulintaan tarvittaisiin tomusokeria ja sitäpä en sitten ollutkaan muistanut varata ja joulun piparkakkujen koristelun jälkeen se oli päässyt loppumaan. Mutta kaulitseminen onnistui myös ilman tomusokeria ja levy lähti hyvin irti alustasta. Yllättävä ongelma tuli vastaan jo kaupassa, koska vihreää marsipaania ei noin vaan löytynytkään ja ainoa, jonka löysin oli paketissa, josta ei nähnyt sen todellista väriä. Sokkona ostin sitten paketin ja toivoin, ettei kakusta tulisi ihan myrkynvihreää. Varuiksi ostin myös keltaista marispaania ja ajatelin, että sillä sitten jotenkin paikkaan tilannetta.

Tässä on jo tuo vihreä marsipaanilevy siirrety kakun päälle ja kuten näkyy, niin sillä ei vielä peitetä kakkua kokonaan, vaan jotain on keksittävä, mutta väri ei ole hullumpi prinsessakakkua ajatellen.

Ja tässä sitten paikattu tilannetta keltaisella marsipaanilla; peitin reunat ikään kuin keltaisilla terälehdillä, mutta enpä tiedä, että hoksasiko sitä kukaan muu kuin minä.

Päälle sitten vielä viiden minuutin pika-ruusut niin ikään keltaisesta marispaanista. Aika alkoi loppua kesken ja tosiaan ruusut on tehty jos ei nyt ihan viidessä minuutissa, niin ehkä kymmenessä ja vaikka eivät ole ihan niitä taidokkaampia, niin ajoivat kuitenkin asiansa ja kaikki tunnistivat ne ruusuiksi tai kukiksi nyt ainakin.

Lisäksi tein myös makeaksi herkuksi aleksanterin leivoksia ja niitäkin ensimmäistä kertaa ikinä. Ohje on Helsingin sanomien sivuilta ja oli kyllä helppo kuin mikä, mutta sitäkin oli sitten muutettava. Vadelmahillo muuttui taas itsekeitetyksi mansikkahilloksi ja päälle käytin mansikanmakuista tomusokeria ja kaupasta löytyneitä sokerisydämiä. Lisäksi vielä suklaamuffineita ja kaupasta ostettuja piperita ja eiköhän siinä ollutkin sitten riittävästi makeaa tarjottavaa.

Suolaisin paloina oli sitten itse tehtyjä pizzakiekkoja ja kolmioleipiä, lisäksi vielä kaupasta ostetut suolapalat ja pöytä oli valmis, mutta kiireeksi pisti.

Kruunut

Tervetuliaismaljan jälkeen vieraat pääsivät suoraan tosi toimiin ja kruunun tekoon. Muutamalle tuntui kruunun leikkaaminen tuottavan suurta tuskaa, joten näytin Teatterikouluun miettimääni kaavaa ja se kun kelpasin, niin leikkasin sitten kerralla kaksi kuunun aihiota käytettäväksi ja koristeltavaksi. Yhdellä vieraalla oli mukana panta ja toiveissa tiara ja sitä sitten mietittiin yhdessä, koska panta oli aika leveä, niin päädyttiin käyttämään myös siinä paperilla päälystettyä solumuovia, joka koristeltiin ennen pantaan kiinnittämistä.

Pikaisten ohjeiden ja valmennuksen jälkeen kaikki ryhtyivät työntouhuun ja vaikka kuumaliima oli osalle täysin vieras juttu, niin se ei tahtia haitannut ja työntohussa todettiin muutamaan kertaa, että kuumaliima on tosiaan kuumaa, nimensä veroisesti. Olin myös varannut yleisliimaa, jonka piti liimata niin paperia, muovia, kuin melkein mitä vaan ja kun mokoma ei liimannut edes paperia, niin sitä ei sitten käyttänäyt oikeastaan kukaan ja jos käyttikin, niin kaikki oli vahvistettava sielä lopuksi kuumaliimalla.

Tässä valmiita kruunuja ja voi niitä ilmeitä, kun kruunu tuli valmiiksi! Voi sitä onnistumisen iloa ja ihan varmasti jokainen katsoi maailman kauneita kruunua käsisään. Kruunut kuvattiin yhdessä ja erikseen ja päässä ja pöydällä ja päätyipä jokunen kuva samantien myös facebookiinkin.

Omaa kruunuani en ennättänyt illalla juurikaan tekemään, muodon leikkasin valmiiksi ja mietin koristelun, mutta aika meni muita auttaessa ja sitten pitikin jo kattaa pöytää. Mutta tein kruunun aamulla valmiiksi ja tässä muutama kuva valmistusvaiheista muistin virkistämiseksi. Näitä kuviahan on jo ollut työssäoppimisajalta.

Leikattu kruunu koristellaan...