Tekstiilityöt

"PANNUNALUNEN"

Tämäpä meinasi ihan unohtua. Olin luvannut, että maskottipukuun ja siihen liittyvään pöytäliinaan tulee vielä jatkoa ja niinhän siihen tuli, mutta enpä vaan meinannut muistaa laittaa tästä mitään blogiin. 

Halusin tehdä liinan ja pannun väliin kauluksen, joka toimisi ikään kuin pannunalusena tai kannun alle laitettavana pikku-liinana. Olin jo kankaanpainantavaiheessa painanut ruusukuviota kapealle kaistaleelle melko tiiviisti ja tämä kaistale jäi odottamaan jatkokäsittelyä.

Nyt keväällä sitten työstin kaistaleesta reunat ja ompelin toiseen reunaan harvalla pistolla kiristyslangan.

Langasta sitten kiristin kaistaleen toista reunaa poimuille ja samalla sopivaksi kaulan ympärille.

Lopuksi ompelin kaistaleeseen nauhan, jonka aluksi piti olla solmittava, mutta muutin mieltäni ja teinkin siitä lyhyemmän, jolloin kiinnityksen voisi hoitaa neppareilla.

Tässä sitten kaulus valmiina ja kannun alla; opiskelukaveri toimii ystävällisesti mallina. Liinaa emme tässä vaiheessa malttaneet kaivaa kuvaa varten esiin, mutta eiköhän tästäkin idea tule esille. Maskottipuku alkaa nyt sitten olla valmis.

Muottityöt

POLYESTERIHARTSIVALUT

Kokeilimme myös valuja polyesterihartsiin, josta tulee kirkkaita ja kovia malleja. Seos sekoitetaan kahdesta aineesta ja kuvasta näkyy sekoitussuhde; eli purkki ja pikku-pullo ja sitten samassa suhteessa, jos haluaa vähemmän. Sekoitetaan huolellisesti ja tässä taas on syytä suojata silmät ja kädet. Haju on myös hurja, joten kunnon tuuletus, vetokaappi tai muu on ihan asiaa.

Koetimme äkkiseltään keksiä massaan valettavia asioita ja itse tein napista ja rautalangasta kukan ja toisessa yhdistin napin ja tekotimantin. Massaa kaadettiin hiukan pohjalle ja sitten lisättiin valettava esine ja kaadettiin sitten lisää massaa päälle, niin että esine peittyy. Jätetään kovettumaan seuraavaan päivään.

Tässä valmiita valuja edestä ja takaa. Tekotimantti suli massaan, mutta taustaväri sentään säilyi. Reunat vaativat hiomista, mutta muuten ihan mukavasti onnistunut kokeilu.

Kokeilin myös kuivattujen lehtien ja ruusun valamista massaan ja se olisi ehkä muuten onnistunut hyvinkin, mutta ruusupa kellui massassa ja pyrki pintaan. Kävin sitä muutaman kerran kovettumisen aikana upottamassa syvemmälle massaan, mutta sitten massa kovettui melko nopeasti niin, ettei ruusua saanut enää työnnettyä syvemmälle. Ruusu vaatisi hiomista ja siitä voisi tulla hauska, jos muotoa saisi hiottua enemmän lehtien ja ruusujen muotoon. Ei ihan onnistunein kokeilu, mutta ei ihan huonokaan.

Muottityöt

SILIKONIMUOTTI

Teimme muotit myös silikonista. Käyttämämme silikoni oli kaksi-komponentti silikonia, eli tarvittavat aineet kaadettiin kahdesta eri purkista mittasuhteella 1:1. Aine sekoitettiin tasaiseksi ennen käyttöä.

Silikonin käsittely vaatii vähintäänkin suojavaatteet ja kumihanskat, mutta silmäsuojatkaan eivät ole pahasta. Myös astioiden ja sekoitusvälineiden kanssa piti olla tarkkana, ettei vaan käytä mitään sellaista materiaalia, joka reagoisi silikonin kanssa. Massa valutettiin varovasti muottien päälle.

Tässä meidän mallit odottavat silikonia.

Nyt niihin on lusikoitu/kaadettu silikoni päälle ja ne jätetään jähmettymään.

Jähmettynyt massa otetaan ulos muotista ja leikataan mallin mukaisiksi palasiksi.

Tässä muotti on täytetty kemiallisella metallilla, joka on aika paksua ja jäykkää massaa. Massaa sai painaa oikeinkunnolla, että sen sai muottiin ja että se menisi muotin pohjaa myöden.

Valmiita tuloksia kemiallisella metallilla, joka ei siis näytä juurikaan metallilta, vaan ainoastaan harmaalta. Omena onnistui muuten, mutta ihan en ollut saanut massa painumaan muotin pohjaan ja omenan lehden alle jäi pieni kolo. Kuvassa on lisäksi Findispiillä tehty omena ja tähti, joista ei juurikaan näy mitään, mutta se ei haittaa, koska niissä ei juurikaan ollut mitään näkemistäkään; Findispii kuivuessaan koversi keskelle reiän ja vain reunat jäivät kiinteiksi eli tulos oli epäonnistunut.

Seuraava kokeilu olisi sitten taas acrystal-massasta; massa sekoitetaan nesteestä ja jauheesta, joiden sekoitus suhde on 1:2,5.

Vyönsolkeen käytettyyn acrystaliin verrattuna massasta tuli nyt jotenkin paksumpaa ja sitä joutui myös hiukan painamaan muottiin; eli tällä kertaa ei ollut kaadettavaa massaa kuten edellisellä kerralla.

Sentään jotain onnistunutta; vaikka massa olikin erilaista, niin tulos oli tähän mennessä kokeilluista onnistunein; omppuun jäi vaan muutama ilmakupla, mutta muuten näyttää jo paremmalta kuin aikaisemmat kokeilut.

Muottityöt

KÄSINUKKE

Muottitöissä kokeilimme myös alginaattimuottia ja siihen polyurtaani-vaahtovalua. Aiheena oli käsinukke ja sille tehtiin tällä kertaa vaan pää. Hahmon ei tällä kertaa tarvinnut olla kirjasta, mutta niinhän tämäkin sitten löysi esikuvansa Siilin eleganssista.

Tästä se taas alkaa, eli plastoliinimallista ja plastoliini-pallosta.

Alieni-vaihe, mutta tällä kertaa tässä ei ole ihan niin vahvasti ET:n näköä eikä pelkoa katoamisesta ulkoavaruuteen.

Tässä alkaa ilme jo muotoutua ja tämä voisi olla kirjasta vaikka Paloman isä, rasittunut virkamies. Silmät saivat vielä tästä lisää muotoa ja kas, kasvot alkoivatkin muistuttaa kirjassa mainittua narkkaria, joka portinvartija-Reneen mukaan muistutti talossa asuvaa koiraa.

Päähän laitettiin rautalanka, jotta alginaattimuotti olisi myöhemmin helpompi halkaista siististi.

Alginaatin sekoittaminen on tarkkaa puuhaa ja siinä on parasta olla kaikki tarpeellinen esillä.

Sekoittamisessa ei auta aikailla...

... ja kuitenkin se on saatava tasaiseksi massaksi. Ja kaadettava joutuisasti muottiin, koska jähmettyminen alkaa heti.

Alginaatti jähmettyy nopeasti, jolloin sen saa jo pois muotista.

Kuvassa näkyy nyt huonosti viilto, joka on jäänyt kun rautalanka on vedetty pois ja muotti on halkaistu.

Nyt muotin voi varovasti aukaista...

...ja poistaa plastoliinimallin.

Muotin tukiaihio oli purettava alginaattimuotin ympäriltä ja jotta siihen voisi tehdä polyuretaani-valuja, niin muotti on saatava taas ehjäksi. Tässä on käytetty kipsiä ja sideharsoa. Näyttää vähän kuorrutetulta täytekakulta.

Polyurtaanivalumuovi valmistetaan sekoittamalla polyolia ja isosyanaattia; sekoittamissuhde on kahden suhde yhteen ja mitatessa on parempi käyttää kertakäyttöastioita, koska aineita ei saa enää astioista pois ja aineet ovat aikamoista myrkkyä.

Kaikki suojat ovat tarpeen ja tämä on parempi tehdä ulkona, ellei ole kunnollista vetokaappia, jossa tämän voisi tehdä. Tässäkin reippaus on valttia, koska kun aineet on sekoitettu, se alkaa vaahtoutua ja kun se vaahtoutuu, niin sitten sitä ei voi enää liikuttaa, saati sitten kaataa mihinkään.

Polyuretaanivaahdon täytyy antaa hetken aikaa jähmettyä ennen kuin sen voi poistaa muotista. Ylipursunnut polyuretaanivaahto jää hauskaksi kauluriksi pään alle.

Kauluri leikataan pois. Tässä "kaveri"kuva omasta ja naapurin työstä; väsyneen näköisiä naamoja...

Kesää ja hellettä odotellessa.

Takaraivoon koverretaan aukko, jota kautta suuta voi avata ja kasvoja voi liikuttaa. Kasvoista taas vastaavasti leikataan suu riittävästi auki, jotta se avautuisi. 

Kasvot maalataan ja tällä kertaa työ jää tähän. Tämä oli muottityö, jossa muottina käytettiin alginaatti muottia. Muotti säilyi varsin hyvänä useammankin päivän, kun sen vaan piti kosteana. Itse käärin muotin kosteaan pyyhkeeseen ja sain tehtyä muotilla kaksi polyuretaanivaahto-päätä ja kaksi kipsi-päätä. Kasvot maalattiin akryyliväreillä.

Valmis käsinuken pää, tosin hiukset puuttuvat.

Näyttelyt

FISKARSIN KESÄNÄYTTELYT

Kulttuuripuolen ensimmäisen vuoden opiskelija lähtivät yhdessä Fiskarsiin katsomaan kesän näyttelyitä: Iloa ja Kipinä- kantaaottavuuden uudelleen arviointia?

Pienoismalli Fiskarsin kylästä Fiskars-yrityksen näyttelytilassa.

En ole koskaan käynyt Fiskarsissa, mutta olen kovasti kuullut kehuja ja sillä oli mukava lähteä reissuun, eikä Fiskars pettänyt odotuksia. Kolmen tunnin bussissa istuminen oli aika puuduttavaa, mutta perille päästyä sää suosi meitä ja alueena Fiskars oli aika idyllinen ja näyttelyt olivat hienoja.

Näyttelyistä aloitimme Iloa-näyttelystä. Näyttely oli Fiskarsin käsityöläisten, muotoilijoiden ja taiteilijoiden osuuskunnan järjestämä 20. näyttelyvuoden kesänäyttely. Näyttelyssä oli useiden eri taiteilijoiden ja käsityöläisten teoksia. Iloa-näyttelyssä haettiin iloa työnilon, silmänilon ja tekemisen ilona. Näyttely kyllä saavutti tavoitteensa; itse koin näyttelyn hyvinkin positiivisena ja iloisena asiana.

Takaseinällä näkyvät valaisimet lähempää.

Näyttely oli varsinaisesti kahdessa salissa, joista toinen oli jaettu väliseinillä pienemmiksi kokonaisuuksiksi ja toinen oli yhdessä isossa salissa. Värejä, muotoja ja materiaaleja oli riittämiin ja oli hauska nähdä kuinka eri tavalla eri materiaaleja oli käytetty. Näyttelyssä oli lähinnä kaikkea vaatteista ja valaisimista käyttöesineisiin, koriste-esineisiin ja taideteoksiin. Esillä oli kaikkea ihanaa ja kivaa.

Tämä näkyi ulos jo ennen sisäänkäyntiä ja edestäpäin tämä oli varsin hellyttävä.

Näissä portaissa on muotoa ja valoa ja taustassa vahvaa väriä ja ne ovat varsin hauskan ja iloisen näköiset.

Seinän takana oli keramiikkaa ja pöytä.

Kipinä - kantaaottavuuden uudelleenarviointia? -näyttelyn tilat olivat jo itsessään aika ihanat. Tässä yksi ihanista, pienistä kaari-ikkunoista ja hieman ulkona näkyvää vehreää maisemaa.

Kipinä-näyttelyssä oli valokuvia, kollaaseja, videoita, veistoksia ja muita teoksia, joissa oli käytetty hyvinkin erilaisia materiaaleja ja tekniikoita; mm. leivästä oli tehty astioita. Näytely rakentui niin ikään usean eri taiteilijan teoksista.

Hanna Weseliuksen viiden valokuvan sarjasta kaksi kuvaa.

Näyttely oli kolmessa kerroksessa ja ulkoa löytyi vielä muutama teos, eli nähtävää riitti.

 

Näyttelyiden jälkeen kävimme seuraamassa lasipajassa lasinpuhaltajan työskentelyä ja oli todella vakuuttavaa kuinka näennäisen helposti hän muotoili norsun ja puhalsi pienen spiraalikuvioisen pullon.

Sepän pajassa seurasimme hetken aikaa myös sepän työskentelyä.

Sisällä oli hänen taidonnäytteitään myynnissä, mutta ulkoa löytyi tällainen taottu portti, tuo olisi aika upea kotipihassa, eikö?

Näyttelyt on nyt kierretty ja kävelimme ja nautimme Fiskarsin idyllistä ja kiersimme kirja- ja käsityöläiskauppoja, koru- ja vaateliikkeitä ja löysimmepä myös suklaapuodin, jossa oli myynnissä kaikkien muiden suklaaherkkujen lisäksi myös mendianteja; samoja suklaakiekkoja, joita minä tein makeita herkkuja tehdessämme. Piipahdimme myös yritys Fiskarsin näyttelyssä, jossa esiteltiin yrityksen historiaa ja tuotantoa.

Bussille kävellessä joen rannasta tuli vastaan myös tällainen; ihan en ole varma sen tarkoituksesta, mutta se näytti kuitenkin varsin hauskalta vihreän luonnon keskellä.