Opinnäytetyö

ELÄMÄNPUU-VARJOKUVAHAHMO

Viime vuoden loppu ja tämän vuoden alku on mennyt opinnäytetyön  parissa. Viimein tämä taival on loppusuoralla ja opinnäytetyön kirjallinenkin osio on valmis. Tein opinnäytetyöni blogina: Elämänpuun varjossa, www.maisunpuu.blogspot.fi. Halutessasi tarkastella elämänpuun matkaa kapalevystä Kalevi Ahon Hyönteissinfoniaan varjokuvaksi, niin helpoiten pääset tähän uuteen blogiin sivun ylälaidan sivupainikkeista. 

Kolmisen kuukautta meni elämänpuun varjossa; varjoa valmistellen, siitä puhuen ja sitä miettien - tästä eteenpäin pitää vaan kääntää kasvot kohti aurinkoa, niin varjot jäävät selän taakse!

Auringonpaistetta odottaen!

Suolainen ruoka

SUSHIA JA SOIJAKASTIKETTA

Viime vuonna jo aloitimme valmistelemaan ruokaa valitsemastamme kirjasta. Vaikka Siilin eleganssi sijoittuu Ranskaan ja Pariisiin, niin valitsin kirjan ruuista kuitenkin sushin työn alle. Portinvartija Renee tutustuu taloon muuttaneeseen japanilaismieheen Kakuro Ozuun ja tämä tarjoaa Reneelle sushi-aterian.

Makit

Viime keväänä lähdin hakemaan kuvia sushista ja etsimään materiaaleja, joista sushia voisi valmistaa. Aloitin levästä ja kehystäjiltä löytyi sopivaa paperia, mutta väri oli hakusessa.

Kokeilin erilaisia yhdistelmiä, pyrkimyksenä kuitenkin, ettei paperin kiilto ja läpikuultavuus katoaisi. Viimein keksin sellakan sopivilla väripigmenteillä maustettuna ja kas, minulla oli valmiita leväarkkeja odottamassa täytettä.

Tutkin makien täytteitä ja säilötty retikka, kurkku, tonnikala ja lohi ovat yleisiä, näistä valitsin sitten retikan, kurkun ja lohen. Tein säilöttyä retikkaa Finnfoamista leikkaamalla ja maalaamalla akryylimaaleilla, kiiltoa sain Findispillä.

Kurkut valmistuivat niin ikään Finnfoamista muotoilemalla ja maalamalla akryyliväreillä. Kurkun vetisyyttä on haettu Findispillä.

Lohta tarvitaan sekä makien täytteeseen että nigirien päälle ja siinä kokeilin monenlaisia eri vaihtoehtoja. Minulle oli jäänyt sopivasti värjättyä Revulteksiä, jota sitten leikkelin ja liimailin vaaleaksi värjätyn (nuken tossun kärkien jämäpalat) Revulteksin kanssa erilaisiksi paloiksi. Näiden ongelmana oli aina se, että niistä tuli liian kovia ja jäykkiä, jotta ne toimisivat lohena nigirien päällä. Etsintä siis jatkui ja työssäoppiessanikin tulin kokeilleeksi lohta erimuodoissa, mutta ratkaisua ei vielä löytynyt.

Nigirit

Riisi tuotti myös päänvaivaa, sillä aitoa riisiä ei voi käyttää mahdollisen ötökkä-vaaran takia. Päätin kokeilla kuumaliimaa ja opettajan neuvosta tiputtelin sitten kuumaliimaa vesiastiaan ja sain pieniä liimapisaroita.

Tässä tuo materiaali odottaa sekoittamista valkoiseen akryylimassaan. Sushi-riisi on hiukan läpikuultavaa, joten kokeilu oli vaivan arvoinen; tulos oli sopivasti riisin näköinen. Myöhemmin keksin, että riisiä voisi kokeilla myös tekemällä kuumaliimasta vesiastiaan pitkiä nauhoja, jotka sitten leikkaisi sopivasti riisin mittaisiksi pätkiksi, mutta tällä kertaa nyt näin.

Nigirin muotoa on haettu muotoilemalla ensin Finnfoamista pieni pohja, johon on lisätty riisiä päälle. Riisi on sivelty Findispillä, jotta siihen tulisi sopiva kiilto.

Nigirien päälle tuleva lohi tuotti päänvaivaa. Päätin viimein kokeilla, että kuinka akryylimassa muotoutuisi lohifileiksi. Tein massata sopivia kökköjä, jotka sitten silottelin veden kanssa oikean muotoisiksi. Pinnan kuivuttua maalasin akryylivärillä pohjan ja lohifileen kuvion. Tällaisenaan fileet olivat liian paksuja, mutta kun leikkasin niistä pois osan sisäpinnan kuivumatonta massaa, niin fileet asettuivat nätimmin riisikeon päälle ja tulos näytti oikeammalta.

Alusta susheille

Ennen sushien lopullista kokoamista tein niille pienen puualustan kuvassa näkemäni mallin mukaan. Poratappiliitokset ovat olleet viime aikoina vahvasti esillä ja niin sellaiset tulivat tähänkin. Vaneri on löydetty puupuolen jätelavalta.

Vaneri oli sopivasti kiiltäväpintaista toiselta puolelta, joten pintakäsittelyä ei tarvita. Sahasin palat sopivaan kokoon, hioin reunat ja liitin jalat poratapeilla tarjotinlevyyn kiinni.

Sushi-annoksen kokoaminen

Makit ovat saaneet muotonsa. Kuumaliima-akryylimassa -riisin käsittely oli sotkuista puuhaa, joten siitä työvaiheesta ei sitten kuvia saanut, mutta tässä makit ovat jo valmiita odottamassa annoksen kokoamista.

Kiinnitin lohet nigirien päälle osin niissä olleen kuivumattoman akryylimassan ja kuivuneissa kohdissa kuumaliiman avulla. Lohifileissä on päällä kerros Findispitä. Sushi-palat kiinnitin alustaan kuumaliimalla. Geelikynttilä toimii soijakastikkeena. Geelikynttilän olin jo viime keväänä sävyttänyt suklaisia viski-tartaletteja varten ja totesin, että vaaleassa astiassa se toimisi soijakastikkeena ja säilytin ylijääneen seoksen.

...ja vielä yksi pihvi lihansyöjille muuten vaan

Meillä oli myös tehtävänä tehdä jotain lihaa tai kalaa ja minä päätin tehdä pihvin, jonka voisi laittaa raakana pannuun, kääntää ja ottaa kypsänä lautaselle. Eli toinen puoli olisi raaka ja toinen kypsä.

Työ alkoi muotoilemalla vaahtomuovipatjaa sopivan muotoiseksi. Alkuun maalasin vaahtomuovipatjaa suoraan, mutta lisäsin siten pintaan sukkahousua, jotta väri tarttuisi paremmin.

Raa'an lihan väri ja marmorointi oli yllättävän hankalaa ja en ehkä ihan parhaiten tässä onnistunut, mutta jos tätä katsoisi tosi kaukaa, niin kai sitä voisi lihaksi luulla.

Kypsässä lihassa onnistuin hieman paremmin. Liha on paistettu parilalla, joten tummat jäljet ovat siitä. Olisiko tämä jo hiukan ylikypsää? Revultex-pinta puuttuu vielä.

Nyt pinnassa on hiukan revulteksiä tai ehkä enemmänkin kuin hiukan, koska ensimmäinen kerros kuoriutui pois. Revultex kun ei kuulemma tartu kunnolla akryyliväreillä maalattuun pintaan. No, ei kun uusi kerros pintaan ja hiukan Findispitä päälle, jotta lihaan tulisi rasvaista kiiltoa.

Viimeinen revultex-kerros oli hiukan värjätty väripastalla ja vaikka ero ei juurikaan näy, niin lihan marmorointi on ehkä hiukan parempi tai sitten ei. Lisäsin myös raakaan lihaan hiukan Findispitä pintaan ja pihvi on valmis. Ei ihan malli-suoritus, mutta jos ihan takarivistä katsoisi, niin saattaisi ehkä mennä läpi tai sitten ihan tavallinen sali ei vaan riitä; tarvitaan stadion. Tarvittaessa pidän tiedotustilaisuuden asiasta myöhemmin.

Nahkanaamiot

COMMEDIA DELL'ARTE -NAAMIOT

Brighella tai Punchinello

Commedia dell'arte on Italiassa syntynyt teatterimuoto, johon hyvin kiinteästi kuuluu naamiot ja erityisesti nahkanaamiot. Näitäpä mekin sitten ryhdyimme muokkaamaan, kun lähdimme tekemään nahkatöitä. Itse lähdin etsimään internetistä sopivaa naamiopohjaa, jonka voisin tehdä. Ideakuvaa hakiessani etsin pikemminkin ilmeikästä muotoa ja omaa silmää miellyttävää värisävyä, enkä niinkään mieluisaa hahmoa ja niinpä päädyin ensimmäisessä naamiossa Brighellaan tai saattaapa tämä olla myös Punchinello, koska sama kuva naamiosta esiintyi loppujen lopuksi sitten kumminpäin vaan hakiessa.

Jälleen kerran muotoilu tehtiin plastoliinista. Ihan perinteisessä valmistuksessa naamion pohja on tehty puusta veistämällä, mutta plastoliini ajaa pakkasessa kovetettuna saman asian. Ainoa vaan, että tänä talvena pakkaset olivat aika vähissä ja emme sentään menneet tarjoamaan naamiopohjiamme koulun keittiön pakkaseen, mutta nekin vähät pakkaspäivät riittivät ja saimme naamiopohjista riittävän kovat.

Palstoliini on suojattava muovikelmulla, jottei palstoliinissa oleva öljy siirry nahkaan.

Nahan työstö alkoi sen kastelulla ja sitten ruttaamisella, ryppyämisellä, vääntämisellä, kääntämisellä, veivaamisella ja vaivaamisella, jotta nahka pehmenee ja on valmis työstettäväksi.

Sitten alkoi nahan työstäminen naamiopohjan päälle ja siinä yritettiin sitten sopivasti kutistaa ja venyttää nahkaa pohjan muotojen mukaan. Nahalle pitäisi näyttää, että kuka on pomo ja kuinka se asettuu muotoihin, mutta minulla oli koko ajan vahva tunne, että nahka sen tiesi tai ainakin pisti lujasti kampoihin. Työstämisen ajan nahkaa kastellaan ja sormin näpräämällä ja puuntyöstö tunneilla tehdyillä puutyökaluilla sitä sitten pyrittiin saamaan pohjan muotoihin ja uriin.

Työstäminen ei ollut ihan sitä helpointa hommaa ja kun viimein muoto alkoi hahmottua, niin tukinarut auttoivat asiaa. Nahkaa kasteltiin edelleen ja työstäminen jatkui.

Työstämisen jälkeen naamio jätetään hiekkapussien alle kuivumaan, jottei se pääse kuivuessaan nousemaan ylöspäin. kuivan naamion sisäpintaan levitetään mahdollisimman kuivalla siveltimellä ohut kerros puuliimaa, jonka jälkeen reunat siistitään ja ohennetaan noin 2 senttimetrin matkalta, jotta reunan taittaminen olisi helpompaa. Reuna taitetaan ja reunan alle laitetaan karkeaa nyöriä, joka pitää naamiota muodossa. Tässä vaiheessa pienille puristimille oli käyttöä.

Reunan jälkeen huolitellaan nenä kuntoon. Nenän alle oli leikattu jo muotoiluvaiheessa kaitale ja sen alle jäävät palat suoraan linjaan toisiinsa nähden; palat eivät saa mennä päällekkäin, kaitaleet kiinnitetään toisiinsa pienellä nahkanpalalla.

Kaitaleen reunat huolitellaan ja sitten se liimataan nenän alapintaan kiinni ja ylimääräinen kaitale käännetään naamion sisään.

Kuivuneeseen ja huoliteltuun naamioon leikataan silmäaukot, joiden reunat hangataan sileiksi ja sen jälkeen naamio on valmis maalattavaksi. Nahkamaaleja käyttäessä on syytä muistaa suojahanskat tai kädet voivat värjäytyä yllättäenkin ja nahkamaalia kun on, niin tarttuu myös ihmisen ihoon tiukasti ja lähtee periaatteessa vain kulumalla; tosin huolellinen pesu ja öljyllä hieromien voivat nopeuttaa värin lähtemistä.

Jollainhan naamio on pysyttävä päässä ja siksi naamioon laitetaan ohut nahkahihna siihen solki, jolla sitä voi tarvittaessa säätää sopivaksi.

Lopuksi naamio öljytään ja voi sen vielä hangata mehiläisvahallakin, niin naamio kestää helpommin käyttöä ja kulutusta.

Arlecchino

Teimme kaksi naamiota ja toinen olisi saanut sitten kuitenkin olla jokin muukin kuin Commedia dell'arte -naamio ja hetken mietinkin muita vaihtoehtoja, mutta kun olin jo etsinyt toisenkin commedia dell'arte hahmon, niin pitäydyin sitten alkuperäisessä ideassa. Ja kuten ensimmäinenkin, niin tämäkin alkoi plastoliinin muotoilulla. Nyt pohjan kovettuminen oli jo epävarmempaa, koska pakkaset alkoivat olla jo ohi ja taivaalta vihmoi vettä.

Edelleenkin nahka suojataan plastoliinilta muovikelmulla ja nahka pehmitetään ennen muotoilua. Nyt muoto oli hiukan helpompi, koska mallin nenä oli lyhyempi, mutta edelleen minulla oli epäilykseni siitä, että kumpi meistä oli pomo, mutta lopulta minä taisin olla sitkeämpi ja nahka taipui muotoonsa.

Sisäpinta huolitellaan ja reunat ohennetaan ja käännetään ihan kuten aikaisemminkin. Myös nenä liimataan kokoon. Tällä kertaa silmäaukot meinasivat päästä yllättämään, kun nahassa olikin pehmeä kohta ja mattopuukko pääsi hiukan lipeämään pidemmälle kuin oli tarkoitus.

Naamion maalaus ja tällä kertaa halusin kokeilla, että miten korostukset ja muut onnistuvat vaaleammalla värillä. Vielä kiinnitysnauha ja solki paikoilleen ja suojaus öljyllä ja vahalla ja naamio on valmis.

Naamiot edestä ja takaa tai sinnepäin

Ihan tuohon ei tuo sitten kuitenkaan vielä päättynyt, vaan naamion sisäpintaan piti vielä kiinnittää pehmeää solumuovia, jolla naamio asettuu kasvoille oikein. Hiukan tuon alemman naamion tukipaloja vielä viistosin kuvan ottamisen jälkeen, mutta muuten ne asettuivat oikein hyvin ja naamiot ovat hyvät myös liikkuessa, tosin naamion kanssa liikkuminen vaatii totuttelua.

Ja tässä naamiot sitten ihan valmiina ja vaikka nahkanaamion teko ei ollutkaan ihan helppoa, niin tykkäsin näiden tekemisestä ja olen varsin tyytyväinen omiin aikaansaannoksiini.

Tässä vielä nenät vastakkain, jotta nenien kokoero korostuu.