Makeat herkut

MAKEAA MAHAN TÄYDELTÄ...

Tässä on sitten koko luokan makeat herkut "kaupassa" esillä. Mukana on muutama aikaisemmankin vuosikurssilaisen työ; mm. pullat ihan alhaalla. Näyttää niin herkulliselta, eikö?

Tekstiilityöt

VALMISTA SYNTYY HITAASTI, MUTTA VARMASTI... TAI JOTAIN SINNE PÄIN

Kankaanpainannan tulokset ovat jääneet odottamaan aikaa parempaa ja viimein ryhdyin muutaman painetun kankaan kohdalla tuumasta toimeen.

Mainitsin aikaisemmin, että haluaisin saada höyhenen kevyen kauppakassin, mutta ehkei se ole ihan mahdollista. No, ainakin tämä kassi pysyy kevyenä; tästä tuli nimittäin aika pieni. Mutta aina toisinaan tarvitsee pienille ostoksille pientä kassia ja tämä nyt onnistuu sisarelleni; annoin kassin nimittäin hänelle.

Seuraavaksi lähdin jatkamaan pöytäliinaa. Lisäsin liinaan Suomessa teollisesti valmistetun pitsin. Pitsi oli löytynyt toimintansa lopettaneet yrityksen tyhjennysmyynnistä ja sopi oikein oivallisesti liinani reunaan. Ompelin pitsin harvalla ompeleella kiinni liinaan, jotta se olisi tarvittaessa helppo purkaa, jos haluaisin käyttää sen myöhemmin johonkin muuhun.

Tässä sitten pitsi kiinnitettynä ja mielestäni se sopii tuohon kuin nenä päähän. Nyt painokuviokin näyttää entistä enemmän kirjaillulta ja liina on kuin suoraan mummon liinavaatekaapista. Liina kaipaa vielä päänaukkoa ja lisäksi teen myös kauluksen "pannunaluseksi" liinan ja teekannun väliin. Jatkoa on siis vielä tulossa...

Muottityöt

VYÖNSOLKI

Tehtävänä oli tehdä kuvan mukainen vyönsolki savesta. Kaikissa malleissa oli sama teksti, mutta kuva-aiheista saattoi valita kotkan, pääkallon tai kruunun. Itse valitsin mallin, jossa oli kruunu ja ehdin useampaan kertaa miettiä valinnan järkevyyttä. Kruunussa oli paljon pieniä palloja niiden tökkiminen savesta ei onnistunut, pyörittäminen oli myös hankalaa, mutta onnistui sitten lopulta sitkeydellä läpimärästä savesta. Yhtään kuivempi savi kun kuivui käsissä ja pallot hajosivat muruiksi.

Muotoillut savimuotit asetettiin astiaan ja koska muotissa ei tarvitse olla kovinkaan paljoa ylimääräistä tilaa ympärillä, niin samaan astiaan saattoi laittaa useammankin mallin.

Sitten vaan sulattelemaan Vinamoldia. Sulattelu oli tehtävä ulkona, koska sisätiloissa Vinamold vaatisi todella tehokkaan ilmastoinnin, sillä käry on aika huikea.

Vinamoldia oli sekoitettava koko ajan ja varottava seoksen kiehumista. Näyttää tässä aikalailla tomaatti- tai paprikakeitolta, eikö?

Kun massa on sulanut kokonaan tasaiseksi nesteeksi, niin sen voi kaattaa varovasti astiaan. Mistä sitten johtuikin, että kun olimme kaataneet massan astiaan, niin se alkoi kuohua voimakkaasti. Myöhemmin kuulimme, että vaihtoehdot olivat että massa olisi päässyt kiehumaan tai että mallit olisivat olleet märkiä. Meitä oli kaksi sekoittajaa ja vahdimme seosta koko ajan ja siten emme usko tähän kiehumiseen. Toinen vaihtoehto saattoi hyvinkin pitää paikkansa, koska ainakin itse tosiaan jouduin pyörittelemään palloja läpimärästä savesta ja olimme kaikki vielä viimeistelleet malleja juuri ennen astiaan laittoa.

Kuohumisesta huolimatta muotit onnistuivat sittenkin; tässä on malli jo kaivettu ulos muotista ja kuohunnasta ei näy merkkiäkään. 

Muottiin on kaadettu Acrystalia ja sen annetaan kuivua hetki. Acrystal kuivuu yllättävä nopeasti ja parinkymmenen minuutin jälkeen mallin voi jo kaivaa muotista.

Ja kas, tässä on sitten valmis vyönsolki; muutama pallo oli kadonnut kuohunnan myötä, mutta muuten mallista tuli malliaihion näköinen, tosin kuvaan verrattuna olen joutunut hiukan tinkimään näköisyydestä.

Harrastukset

PUOLINAAMIO

Sisar halusi kädessä pidettävän puolinaamion ystäviensä vapun ajan naamiaisiin ja lupauduin puolihuolimattomasti sellaisen hänelle tekemään. Mitä olin sitten ajatellut, kun yhtäkkiä tajusin, että kyseessä olikin vappua edeltävä viikonloppu ja naamio olisi syytä saada tekeille varsinkin kun halusin tehdä pohjan paperoimalla ja paperointi olisi saatava kuivumaan.

Lainasin koulusta vanhaa kuolinnaamiota ja muokkasin sitä hiukan nenän osalta, jotta sisaren perunanenä siihen varmasti mahtuisi, ja sitten lähdin hakemaan naamioon leveyttä, jotta se peittäisi kasvot varmasti ja naamioon saisi myös kiinnitettyä tikun, jolla kannatella sitä. Kaikessa hopussa en sitten malttanut lähteä etsimään naamiolle esikuvaa, vaan lähdin sitä suin päin puurtamaan; ei lainkaan hyvä idea.

Kuinkahan paljon tästä pohjan muotoilusta voi laittaa poskiontelotulehduksen ja huonon olon piikkiin? Mutta olisi kai jonkun kellon pitänyt kilkata, että jos naamion pohja näyttää tässä vaiheessa Pelle Hermannilta, niin jotain pitäisi ehkä muuttaa. No, ei vaan kilkannut ja en sitten mitään muuttanut.

Tässä vaiheessa sitten tajusin, että muotoilu olisi pitänyt tehdä toisin ja leveyttä hakea ennemminkin vaakasuunnassa, eikä näin pystyyn päin, mutta ajattelin, että kunhan valmistuu, niin tilanne vielä muuttuisi.... Ei taaskaan ihan loppuun asti mietittyä.

Paperin kuivuttua aloin jo miettiä, että mahtaisiko kangas mitenkään pelastaa tilannetta ja ei kun kokeilemaan.

Alkuun maalasin naamion sisäpuolen siniseksi.

Sitten alkoi liimaus; liimasin alkuun kuumaliimalla ohutta rypytettyä kangasta naamion ulkoreunaan.

Rypytetty kangas kiersi koko naamion alareunaa lukuun ottamatta.

Samettin liimasin reunasta kuumaliimalla ja lopun puuliimalla. Kokeilin, josko kankaan olisi saanut venytettyä yhdestä kappaleesta koko naamion päälle, mutta aloin sitten pelätä, että lopputulos olisi vaan liiman tahrima ja päädyin suosiolla tekemään pinnan paloista.

Lisäsin muutaman kukan ja vanhan, kadulta löytämäni korvakorun koristeeksi ja tässä naamio sitten lopullisessa muodossaan. Kovasti kaikkia nauratti naamion korvat, mutta voisiko se olla vaikka kissamaista lumoa? Sisar oli tyytyväinen naamioon, vaikka lohkaisikin jotain norsun korvista, eli se siitä kissamaisesta lumosta. Mutta ensimmäiseksi puolinaamioksi, ilman tarkempaa perehtymistä, kipeänä ja pienessä kiireessä, kaikkinensa alle viidessä tunnissa tehtynä, niin ei tuo nyt hullumpi ole ja ajaa ainakin asiansa; kyllä se puolinaamiosta käy.

Tarvikkeet:

Sivuja puhelinluettelosta

Liima-liisteriseosta

Ohut kukkakeppi

Ohutta kangasta

Samettia

Kuumaliimaa

Puuliimaa

Vanha korvakoru

Tuotesuunnittelua

IDEOITA JA TUOTTEITA

Meillä oli myös jakso tuotesuunnittelusta, jossa käytiin tuotesuunnittelun perusteita läpi ja tehtiin erinäisiä harjoituksia; meidän piti mm. muotoilla itsellemme nimen etukirjaimista logo ja hakea trendivärejä ja värittää niillä kellotaulua.

Varsinaista tuotesuunnittelua kokeilimme henkariin, joka piti ideoida jonkin ongelmakohdan ratkaisemiseksi. Itse lähdin miettimään, että mitä haluaisin henkarilta ensin kotona ja sitten matkalla ja tästäpä se idea sitten lähti. Olisin periaatteessa saanut omasta henkaristani vaikka kokonaisen tuoteperheen, koska alkuperäinen malli oli tosiaan kotikäyttöön ja siitä sitten ideointi jatkui matkakäyttöiseen henkariin ja kotihenkaristakin oli jo variaatioita mietittynä. Tässä prototyyppi peruskoti-henkarista. Olisin halunnut henkariin myös klipsin, jolla sen voisi kiinnittää myös muuhun kuin vaatekomeron tankoon, mutta tätä klipsiä en lähtenyt sitten rakentelemaan, koska sitä en olisi osannut rautalangasta tehdä.

Toisena tehtävänä meillä oli parityönä tehtävä kolmipyöräinen romu- tai kierrätys-robotti. Suunnistimme parin kanssa metallilavalle etsimään aarteita ja niitähän sieltä löytyikin. Olimme jo rakennelleet hienon version, kunnes tajusimme, että emme saa rautalangalla kiinnitettyä raskaita osia niin, että robottia voisi liikuttaa. Raskaampi malli olisi vaatinut hitsaamista ja siihen meillä ei ollut nyt mahdollisuutta. Lähdimme miettimään kevyempää versiota ja versiota, johon osat olisi helpompi kiinnittää ja keksimme, että kanaverkko olisi aika hyvä alusta. Kanaverkon antamista mahdollisuuksista huolimatta jouduimme keventämään robottiamme huimasti.

Parhaat palat taisivat jäädä käyttämättä, mutta saimme sentään jotain pelastettua robottiin, mutta sekin vaati osien purkamista ja irrottelua. Robotti valmistui kuitenkin ajallaan ja täytti edellytykset; kierrätystavaraa ja kolme pyörää.

Ruoka

VISKITARTELETIT

Kirjassa mainittiin mendiantien eli kerjäläisten lisäksi viskitarteletit ja rahkapiirakan ideasta innostuneena halusin kokeilla myös niitä. Pohjan tein kuten rahkapiirakkaankin puupölystä ja puuliimasta, jossa tällä kertaa oli mukana myös liisteriä. Kuten aikaisemminkin, niin muotoilin pohjat kostean käsipaperin avulla ja laitoin ne kuivumaan muffinivuokaan.

Edellisestä kerrasta viisastuneena laitoin hiekkapusseja painoksi, jotta oikea muoto säilyisi. Liisteri liiman seassa vaikutti selvästi kuivumisaikaan; tosin viimeksi pohja sai kuivua rauhassa pääsiäisloman ajan, mutta silti pienemmät pohjat tuntuivat kuivuvan hitaammin.

Kun pohjat olivat viimein kuivuneet, niin saatoin alkaa miettiä täytettä; tarteleteissa on hiukan kiisselimäinen täyte ja se, että en löytänyt mistään suoranaisesti viskitarteletin kuvaa aiheutti päänvaivaa. Ensin ajattelin tehdä täytteen ruskeasta akryylimassasta, johon lisäisin valkoista väripastaa, mutta akryylimassaa on vaikea saada täysin sileäksi, jotta se näyttäisi kiisselimäiseltä. Sovimme opettajan kanssa, että kokeilen täytteeseen geelikynttilöihin käytettävää massaa. Tässä sulatellaan massaa.

Seuraavaksi aloin etsiä sopivaa väriä; tarkoitus oli löytää sopiva kullankeltainen tai -ruskea sävy. Alkuun lähdettiin keltaisella, jota opiskelijakollega tarvitsi sitruunapiirastaan varten, tähän pohjaan lähdin lisäämään ensin oranssia ja sitten heitin sekaan yhden ainokaisen, pikkuriikkisen vihreän värinapin ja sainkin täysin vihreän sävyn. Sitä sitten lähdin taittamaan ruskeaksi, punaisella, oranssilla ja taas keltaisella ja lopulta väri olikin aika täydellinen.

Tummiin pohjiin kaadettuna väri kuitenkin näytti suklaiselta eikä kauniista kullanruskeasta sävystä ollut enää tietoakaan.

Jäähtyessä väri muuttui aina vaan enemmän suklaiseksi, joten näistä taisikin tulla suklaatarteletteja, mutta voihan olla, että ne on maustettu viskillä tai ehkä ne ovatkin suklaisia viskitarteletteja. Eikö ne yhtä kaikki ole viskitarteletteja olivat sitten kummin vaan?

Tässä kaikki herkut koottuna samalle tarjottimelle; tämä kävisi vaikka pääsiäisen ajan herkuista, eikö? Vaan kirjasta ovat nuo suklaiset viskitarteletit ja mendiantit eli kerjäläiset ja rahkapiirakan tein sitten muuten vaan.

Tarvittavat materiaalit tarteletteihin:

Puupöly

Liima-liisteriseos

Geelikynttilämassa

Kynttilä-värit

Tekstiilityöt

SILKKIMAALAUS

Silkkimaalauksesta kokeilin muutamaa eri tekniikkaa. Ensin kokeilin tekniikkaa, jossa astiaan laitetaan liisteriä ja liisterin päälle pudotetaan pisaroita, raitoja tai muita haluttuja kuvioita. Itse pudottelin pisaroita kahdesta eri väristä. Silkki lasketaan varovasti liisterin pintaan, jolloin se imee väriä itseensä. Sitten kangas nostetaan pois liisteristä ja annetaan kuivua ennen silittämistä. Nostaessa tulee olla varovainen; kangas heilahtaa helposti ja nurkat takertuvat toisiinsa. Näin kävi minulle ensimmäisessä kokeilussa. Tein vielä toisen kokeilun samaan liisteriin ja nosto vaihe oli taas se hankalin vaihe ja onnistuin tärväämään melkein koko kankaan ryttyyn ja kun väritäplät liisterissäkin alkoivat jo olla hiukan sekaisin, niin tulos oli aika suttuinen.

Kankaaseen tuli vielä ruostetahroja tangosta, jonka päällä ne olivat kuivumassa, mutta nämä olivat ensimmäiset kokeilut ja kun ensimmäinen onnistui niistä ihan kohtuullisesti, niin olin tyytyväinen.

Toisena tekniikkana kokeilin ns. aurinkotekniikkaa. Auringonpaisteen kanssa tällä ei ole mitään tekemistä, sillä vaikka halutut kuviot suojataan, niin suojaus voi olla vaikka läpinäkyvä. Vaikutus syntyy kuivumisessa syntyvän lämmön kautta.

Leikkasin ensin haluamani muotit piirtoheitin kalvosta ja sovittelin niitä kankaalle.

Kankaaseen maalataan silkkiväreillä halutut värit, esim. voi tehdä eri levyisiä raitoja tai vaikkapa vaan ihan yksivärisen pinnan. Heti maalaamisen jälkeen, kun pinta on vielä kostea, laitetaan leikatut mallit kankaan päälle haluttuihin kohtiin ja annetaan kankaan kuivua.

Tässä valmis lopputulos; pisarat erottuvat selvästi. Reunojen haaleat laikut ovat syntyneet kuningasideasta, jossa yritin vedestä märällä siveltimellä täyttää valkoisia reunakohtia. Huono, huono idea, mutta se syntyi ihan siitä, kun vesi oli värjäytynyt siniseksi ja jotenkin vaan ajattelin, että siinä oleva väri riittäisi värjäämään kangasta. No, värjäsikin vähän, mutta teki myös rumat laikut. Aurinkotekniikalla syntyy kuitenkin hyvää jälkeä ja tulen varmaan käyttämään tätä vielä myöhemminkin.

Ruoka

MAKEAT LEIVONNAISET

RAHKAPIIRAKKA

Vaikka ruokien piti pohjautua valittuun kirjaan, niin rahkapiirakka piti tehdä ihan sillä, että nuken tossuja varten tehty ensimmäinen revultex-kokeilu meni pieleen. Hiukan liikaa valkoista väripastaa revultexin sekaan ja tulos muistutti ihan rahkapiirakkaa. No, sehän sopii näin pääsiäisen aikaan oikeinkin hyvin ja rahkapiirakka siitä sitten piti tehdä.

Piirakassa oli sitten täyte jo valmiina odottamassa pohjaa ja sitä mietin, että mistä saisi sopivan murotaikinan näköisen pohjan. Puupuru olisi ihan hyvä, mutta olisiko kuitenkin liian karkeaa, vaan mistä löytäisin puupölyä. Ei kun puupuolelle etsimään ja hiomahuone oli se mistä sitten kannatti aloittaa. Hyvistä imureista huolimatta nauhahiomakoneesta sai ainekset yhteen piirakkapohjaan. Ja samalla taisi taas tarpeistonvalmistajien maine kasvaa; nyt ne höperöt käyvät jo keräämässä pölyä. No, päivällä olin jo huokaillut ihastuneena lattialla olevan puuroskan perään...

Seuraava mietittävä asia oli, että paljonko kipolliseen puupölyä täytyy lisätä puuliimaa, jotta tulee sopivan taikinamainen koostumus. Kokeillen löytyi oikea määrä ja taikina oli levitettävissä alustalle.

Ihan kuin mikä tahansa löysähkö taikina, niin tämäkin sitten tarttui sormiin ja venyi ja vanui, mutta ei sitä saanut tasoitettua. Olin jo lähdössä uudestaan puupuolelle hakemaan lisää pölyä, mutta keksin sitten kokeilla märkää käsipaperia ja sehän toimi oikeinkin hyvin.

Paperin alla pohjaa oli helppo muotoilla ja tasoitella sopivan kokoiseksi ja paksuiseksi pohjaksi. Ensin olin ajatellut tehdä pohjan pienen ämpärin pohjalle, mutta tajusin, että muoto ei säilyisi, vaan reunat painuisivat kasaan. Onneksi olin jo ennakoinut tulevaa nostoa ämpärin pohjalta ja olin leikannut pahvista sopivan pyöreän palan tueksi nostolle. Nyt pahvi ja tuorekelmu tukivat piirakkapohjan sopivalle korkeudelle ämpäriin ja ämpärin reuna kohotti piirakan reunaa sopivasti.

Tällaisella virityksellä piirakka pysyi paikoillaan sopivalla korkeudella ja saatoin jättää pohjan kuivumaan. Ainakin vielä pohja näyttää varsin aidolta, mutta kuinkahan käy sen kuivuttua...

Pohja muuttui tosi tummaksi kuivuttuaan; jos olisin tekemässä suklaapiirasta, niin tämä olisi siihen ihan omiaan. Pohja oli myös kuivuessaan jonkin verran suoristunut ja koska halusin kunnon reunat, niin painoin pohjan ämpärin pohjalle, jotta ämpärin reunat tukisivat pohjan haluttua muotoa.

Tässä pohjasta on leikattu ylimääräisiä reunoja pois ja "rahka" on leikattu pohjankokoiseksi.

Maalasin pohjan reunoja enemmän rahkapiirakkaan sopivaksi; käytin eri ruskean sävyjä, jotta pinta ei olisi ihan tasaisen värinen, vaan siinä näkyisi paistamisen jälki.

Sovittaessani rahkaa pohjaan, totesin, että siitä tulee surkean ohut piirakka, joten tarvittiin lisää runsautta. Leikkasin ohuesta vaahtomuovista sopivan pyöreän kiekon ja liimasin sen pohjaan kiinni. Olisipa oikeakin leipominen näin helppoa... lisää runsautta vaahtomuovista.

Rahkan liimasin vaahtomuoviin revultexillä ja samalla valuttelin sitä vaahtomuovin reunoille, koska kohdin vaahtomuovi hiukan näkyi rahkan alta.

Vielä vähän viimeistellympi piirakka; huomaako tästä eroa aikaisempaan? Reunoja korjailtu lisää revultexillä ja löysin sopivan tarjoilulautasen, joka tosin vielä odottaa lyöntimetallia.

Tässä sitten ihka aito rahkapiirakka ihan vaan vertailun vuoksi. Aito on keltaisempi, mutta voi johtua valosta ja myös piirakkaan käytetystä kananmunista. Mutta kyllä tuo tekopiirakka kuitenkin ihan kivasti jäljittelee todellisuutta.

Käytetyt materiaalit:

Puupöly

Puuliima

Akryylivärit

Vaahtomuovi

Revultex

Valkoinen väripasta

Ruoka

RUOKAVALUT

Aloitimme muiden töiden lomassa myös ruokien valmistelun ja teimme ruuista kipsimuotteja revultex-valuja varten.

Aiheena olivat sisäelimet, mutta kasvissyöjänä sain sitten luvan tehdä valut kasviksista. Kävin kyllä tutkimassa liha- ja kalaosastoa useampaankin kertaan, mutta ajatus tuntui varsin vastenmieliseltä, enkä osannut päättää, että mikä olisi ollut pienin paha käsitellä. No, varmasti asia tulee vielä joskus työssä vastaan, mutta sitten ei tarvitse miettiä, että mitä teen, vaan teen sen mitä tarvitsee.

Aloitin valut parsakaalista; ajattelin, että siitä tulee tarpeeksi mielenkiintoisen näköinen ja siinä on muodon puolesta haasteita.

Valut tehtiin ihan tavalliseen tapaan, mutta nyt kaalin varret jätettiin astian seinään kiinni, jolloin niistä tulee kaatoaukko revultexille. Ensin kaalit työnnetään kipsiin, annetaan jähmettyä, tehdään kohdistusmerkit ja sitten muotti eristetään tuttuun tapaan kovalla vaahdolla ja astianpesuaineella. Sekoitetaan uusi kipsi ja se kaadetaan varovasti muottiin. Kaataessa tulee varoa kaatamasta kipsiä suoraan mallin päälle ja alkuun puhallellaan, että kipsi asettuisi kaikkiin mutkiin ja kuoppiin.

Tässä muotit on jo avattu ja parsakaalia on kaiveltu  muotista pois. Kipsi kuivuessaan kuumenee ja olin odottanut, että kaali olisi ennättänyt yön aikana kypsyä kipsin sisällä, mutta näinpä ei sitten kuitenkaan ollut käynyt.

Kaali oli vielä varsin syötävänäköistä muotista kaivelun jälkeen, mutta koska ne olivat olleet kipsissä ja muotin eristeenä oli käytetty mäntysuopavaahtoa ja astianpesuainetta, niin ne eivät olleen enää syömäkelpoisia. Harmi sinänsä joutua heittämään hyvää kaalia hukkaan.

Muotit jäivät kuivumaan ja niiden kuivuttua saatoimme aloittaa revultex-valut. Valuun tarvittiin riittävät suojat eli silmäsuojat ja kunnollinen hengityssuoja. Välineinä oli puristimet kipsimuottien ympärille ja suppilo, kaatoastia ja tuorekelmu. 

Kipsimuotteja oli lämmitetty pari kolme tuntia ennen valamista lämpöpuhaltimilla, jotta revultex ei jähmettyisi liian nopeasti muotin aukon suulle ja tukkisi aukkoa.

Revultex kaadetaan suppilolla kaatoaukosta muottiin ja kun muotti on täynnä, niin aukko tukitaan tuorekelmulla ja valu jätetään kuivumaan yön yli.

Seuraavana päivänä muoteista kaadetaan ylimääräinen, vielä juokseva revultex pois. Poiskaadettu revultex on uudestaan käytettävissä, mutta se kerättiin talteen erilliseen astiaan, koska osa muoteista oli ennättänyt jo sisäelimien jäljiltä homehtua ja siten siinä olisi saattanut olla ylimääräisiä pöpöjä. Tosin revultex on aika vahva myrkky, joka todennäköisesti olisi kuitenkin "polttanut" kaiken ylimääräisen pois.

Tässä on jo muoteista kaivettuja revultex-malleja. Muotista kaivaminen oli aika työlästä, koska muotit eivät olleet ihan niitä päästävimpiä, vaikka olin käynyt läpi kaikki kohdat muotissa, jotta siinä ei olisi ollut lainkaan umpinaisia kohtia. Parsakaali oli sen verran röpelöinen, että sitä sai kiskoa ihan voimiensa takaa, mutta irtosi raa'an voiman, pienen houkuttelun ja nypeltämisen jälkeen. Tässä vaiheessa nuo parsakaalit näyttävät hieman joltain, mitä koira olisi voinut oksentaa matolle, mutta ehkä ne tuosta vielä muuttuvat loppukäsittelyn jälkeen.

Parsakaalien lisäksi tein ananaksen, josta tässä vielä vaan varsinainen hedelmäosa. Hattu odottaa vielä muotissa kuivumista, jotta kaikki lehdet saataisiin poistettua ennen valun tekemistä.

Ananaksen hatun kuivuminen vei yllättävän kauan, mutta kun vaan malttoi odottaa, niin kuivuneet lehdet lähtivätkin sitten melko helposti irti; kosteina niiden repiminen ja riuhtominen oli työlästä. Kun lehdet oli sitten viimein irrotettu, niin saatoin tehdä muottiin revultex-valun. 

Valu tehtiin kuten muutin, muotti tukevasti kiinni puristimilla, lämmitetään ennen valua ja sitten kaadetaan suppilolla revultex muottiin. Annetaan kuivua seuraavaan päivään ja kaadetaan ylimääräinen revultex pois, tosin tästä sitä ei juurikaan jäänyt kaadettavaksi, koska lehdet ovat sen verran ohuet. 

Annetaan muotin kuivua kunnolla ja sitten ihan vaan raa'alla voimalla ja sorminäppäryydellä avataan muotti ja irroitetaan lehdet muotista. Sorminäppäryyttä ja voimaa todella tarvittiin, koska lehdet piti vetää muotista alas- ja ulospäin samalla kertaa ja revultexhän on luonnonkumia ja sitenhän se sitten joustaaaaaa.