Harrastukset

JOULUPUKIN PAJASSA

Joulusta on jo sen verran aikaa, että nyt voi palata joulupukin pajaan ja paljastaa, että toimin pukin apulaisena. Ihan ei kaikki mennyt niin putkeen kuin itse olisi toivonut, mutta lahjojen saajat kyllä vakuuttivat olevansa tyytyväisiä ja sehän on tietysti tärkeintä.

Puutyöt

Jo viime syksynä tein kahdesta tammilevyn palasta liimapuuta ja sahailin ja hioin sen muotoonsa ja niin serkkuni sai siitä pienen leikkuu- tai juustolaudan.

Huovuttaminen

Tänä vuonna pähkäilin ystäväni lahjaa; mitä antaa ihan pientä vaille 4-kymppiselle naiselle joululahjaksi, kun heti kohta varsinainen 40 -vuotislahja oli perinteinen lasiesine. No, huopatöppöset voisivat lämmittää mukavasti varpaita. Tässä vaiheessa töppöset ovat vielä työn alla ja vaikka kuvasta sitä ei huomaa, niin ne olisivat sopivammat lumimiehen kuin naisen jalkaan, mutta asia on korjattavissa jatkamalla työstämistä.

Tässä tossut ovat jo saaneet muotonsa ja ovat kuivumassa. Vaan eipä uskoisi, että villan huovuttaminen voi olla myös vaarallista; onnistuin rullaamisvaiheessa "polttamaan" ihon molemmista käsivarsista, eikä ollut edes ensimmäinen kerta, mutta koska sen muistaisi ja laittaisi kunnon pyyhkeen pehmikkeeksi bambu-matolle. Myös pöydän ääressä huovuttaminen auttaisi, mutta kotona se ei onnistu, vaan työ on tehtävä kylpyhuoneen lattialla.

Töppöset ovat kuivat ja ovat saaneet puuhelmistä koristeet. Itse olin aika tyytyväinen näihin, mutta hirvitti tietysti laittaa ne matkaan, kun olin arvioinut töppösten koon ja värinkin olin valinnut enemmänkin  sen mukaan, minkä itse oletin miellyttävän saajaa. Ystäväni mukaan olin sitten onnistunut molemmissa ja töppöset ylenivät ajattelemistani mökkitöppösistä työtöppösiksi.

Kun nyt olin päässyt vauhtiin tuossa huovuttamisessa, niin jatkoin siitä, mutta nyt kun käsivarret olivat jo hellinä, niin piti valita hiukan kevyempi malli ja rullaamisen tein kuplamuovilla, jolloin se ei käynyt niinkään käsivarsiin. Tässä villa on levitetty kuplamuovin päälle ja odottaa rullausta.

Ja tässä sitten lopputulos; olisiko tämä pieni liina tai niin kuin itse ajattelin, niin jotain mikä ei ole ihan pannunalunen, mutta jotain jolle voisi vaikka laskea joululaatikot tai jokin muu tarjolle tuleva lämmin ruoka.

Tai sitten alunen vaikka kahvipöytään laitettavalle piirakalle, kuten tässä. Toki näiden käyttö jää saajien mielen mukaiseksi, mutta toivottavasti ovat mieleisiä ja niille on käyttöä. Sisarelleni oli tietysti tuo sininen ja punainen tädilleni.

Valokuva-albumi

Syksyllä tehty ihka uusi viira sai viimein käyttöä ja tein kotona paperia valokuva-albumia varten. Kotona puitteet eivät ole ihan samat kuin oli Teatterikorkeakoulussa, mutta saunanlauteet tulivat vaihteeksi käyttöön. Suojasin lauteet muovilla ja siinä oli yllättävän helppo työskennellä. Ainoa ongelma meinasi tulla alustasta, jossa paperimassa painellaan kuivaksi, mutta kankaalla päällystetty pyykkitelineen osa ajoi asiansa ja toimi riittävästi, mutta seuraavaan kertaan on kyllä löydettävä parempi alusta.

Kannet syntyivät pahvista ja kangaskaupan tilkkupaloista löytyneistä kankaista. Tilkkulaatikko on lähes yhtä terapeuttinen kuin irtonappilaatikko; kannattaa käydä kokeilemassa.

Sisäpintaa laitoin toista kangasta ja niin kannet olivat valmiit.

Ja tästä alkoi sitten ne ongelmat; minulla ei ollut naskalia, joten tein tarvittavat reiät piikillä, joka ei sitten ollutkaan tarpeeksi pitkä ja jouduin pistelemään reikiä useampaan kertaan ja siinähän on aina vaarana, että onnistuu saamaan reiät eri kohtiin. Eikä siinä vielä kaikki, vaan onnistuin rei'ittämään paperit myös liian reunaan ja yrittäessäni hienoa japanilaista sidosta tajusin, että tämä ei tule onnistumaan.

Niinpä sitten ompelin toisen  ompeleen viereen ja tein albumiin ihan omanlaiseni "kaksoistikkauksen", joka ei ehkä ole maailman tyylikkäin, mutta ajaa asiansa ja pitää albumin sivut paikallaan. Sisaren tytär oli kuitenkin kovin tyytyväinen albumiinsa ja tämä pieni kauneusvirhe ei häntä haitannut; ihana lapsi! Seuraavan kerran sitten se hieno japanilainen sidonta paremmalla onnella. Ja ehkä kansiin voisi etsiä myös parempaa pahvia.

Työssäoppiminen

VIRKISTYSPÄIVÄ TALLINNASSA

Tämä tulee kuukauden myöhässä, mutta parempi kai myöhään kuin ei milloinkaan. Tekniset vimpaimet ovat aiheuttaneet harmaita hiuksia ja jos sainkin tietokoneen viimein toimimaan, niin sitten puhelin ei enää suostunut yhteistyöhön tietokoneen kanssa. Kuvia ei saanut siirrettyä tai jos saikin, niin sitten niitä ei enää saanut liitettyä blogiin. Nyt eletään haurasta rauhan aikaa ja katsotaan, että mitä ennätän kirjoittaa tämän hauraan rauhanomaisen rinnakkaiselon aikana.

Vaan tässä on nyt lyhykäisesti virkistyspäivästä Tallinnassa Teatterikorkeakoulun näyttämän ja tarpeiston kanssa. Päivä on lyhyt aika kierää Tallinnaa, mutta kyllä siinäkin yllättävän paljon kuitenkin ennätti. Tässä portaat ei mihinkään tai johonkin, mutta olivat vaan niin kuvaukselliset. Muurin kupeesta löytyi sisäpiha, jossa oli portaat ylös ja oven takana taas portaat alas ja pieneen taiteen myyntinäyttelyyn.

Päivä oli kaunis ja jopa keväinen, vaikka elettiin joulukuun alkua. Tämäkin on sisäpihalta, mutta napattu teatterimuseon ikkunasta.

Teatteri- ja musiikkimuseossa oli valokuvaaminen kielletty, mutta olin jo lipunmyynnissä kysynyt kuvaamisesta ja minulle oli vastattu, että saa kuvata ilman salamaa ja opas vielä vahvisti saman, niin minä sitten kuvasin ovenpielessä olleesta kiellosta huolimatta ja ilman salamaa.

Musiikkimuseon puolella oli erilaisia mekaanisia soittimia esillä ja suurin osa oli vielä täysin toimintakuntoisia.

Tässä yksityiskohta erään mekaanisen soittimen sisältä; rullassa olevat kohoumat osuvat pieniin kieliin, joista sitten syntyy ääni. Tämä kovasti yksinkertaistettuna ja lyhykäisesti selvitettynä.

Musiikkimuseosta löytyi myös yksi maailman vanhimmista pianoista 1770-luvulta;  tarkka valmistusvuosi taisi olla 1771. Hiukan erinäköinen kuin nykyiset, mutta ei nyt niin paljoa kuin olisin luullut.

Jonkinlainen piano se kai oli tämäkin, mutta oli vaan niin herttainen nököttäessään omassa nurkassaan.

Teatterimuseoon ei sitten kuitenkaan päästy, vaikka se oli päätavoitteemme, koska se oli remontissa ja seuraavan kerran sinne on pääsy vasta keväällä tai ensi kesänä.

Kävelimme sitten kaupungilla ja ennätimme myös kiertämään Tallinnan joulutoria. Vaikka sää oli keväinen, niin tunnelma oli aika jouluinen kuitenkin ja torilla riitti hyörinää.

Koska aikaa ei ollut paljoa, niin oma toiveeni oli, että ennätettäisiin teelle ja kakulle teatterimuseon lisäksi. No, vaikka teatterimuseo jäi näkemättä, mutta palatessamme laivalle pysähdyimme pienen kahvilaan kahville ja minä sain teeni ja kakkupalani; erinomaista suklaakakkua, jossa oli reilu kerros valkosuklaata päällä.

Silloin kuin aikaa on vähän, niin en yleensä edes ota tavoitteeksi ennättää ostoksille, mutta jotain sentään löytyi; ostin hiukan villaa huovuttamista varten; nyt sitten pitäisi vaan ryhtyä taas tuumasta toimeen ja tehdä villasta jotain.

Makeaksi lopuksi

Nyt kun tämä blogi jo hiukan lipsahti ruoka-blogin puolelle, niin jatkan vielä vähän. Viimeisenä päivänä työharjoittelussa halusin viedä jotain läksiäisiä ja tein sitten hyväksi havaitsemaani mustaherukka-brownieseita. Mustaherukoita ja tummaa suklaata, niin sehän on jo melkein terveysruokaakin, niin aina vaan paremmalla syyllä.

Munat ja sokeri vaahdotetaan, sitten lisätään muut; rasva, johon on sulatettu suklaa mukaan, jauhot, kaakao, vaniljasokeri ja leivinjauhe. Sekoitetaan tasaiseksi ja kaadetaan matalaan vuokaan.

Ripotellaan pinnalle mustaherukoita, paistetaan ja annetaan jäähtyä ja nautitaan hyvässä seurassa; tällä kertaa sitten tosiaan viimeisenä työharjoittelupäivänä tarpeistossa työhönopastajien kanssa.

Ihan vaan vinkkinä niille, joita tuo ohje tarkemmin kiinnostaa, niin se löytyy Yhteishyvä-lehden verkkosivuilta ja Hesarin verkkosivuilta löytyy toinen hiukan samantapainen ohje, mutta tällä kertaa inkiväärin ystäville; kolmen inkiväärin suklaaruudut. Kannattaa kokeilla ja vaikka molempi parempi, mutta ehkei nyt ihan samalla kertaa.