Plastinen sommittelu

Madonna-veistos

Toisena tehtävänä plastisessa sommittelussa meillä oli Madonna-veistoksen tekeminen päällystäminen muovinukke kankaalla ja liima-liisteriseoksella. Tekniikka oli sama kuin messuilla esittelemämme tekniikka, jossa teimme pintoja liima-liisteriin kastetulla kankaalla.

Tässä tehtävässä oli tarkoitus käyttää barbie-nukkea tai matkamuistonukkea tai ylipäätänsä nukkea, joka ei olisi lapsinukke. Itse otin tarkoituksella matkamuistonuken, mutta se oli kuitenkin vaatteiden alla kovin lapsenpyöreä, joten jouduin sitä muokkaamaan enemmän työhön sopivaksi.

Väänsin nukelle rautalangasta uuden vartalon, koska nuken mittasuhteet eivät vastanneet aikuisen ihmisen mittasuhteita, samalla pidensin käsivarsia uusiin mittasuhteisiin sopivaksi. Tässä vaiheessa Madonna-veistos näytti enemmän Kiasmaan sopivalta kuin annetun tehtävän mukaiselta.

 

Alkuun en laittanut nukelle lainkaan rintakehää, vaan kiinnitin pään rautalangalla, tästä seurasi se ongelma, että kun rautalankaa yritti peittää, niin hartialinja hävisi. Leikkasin sitten nuken vartalosta rintakehän uuteen käyttöön ja pääsin rautalangasta ja sen peittelystä eroon. Nukke alkoi muotoutua kankaalla Madonnaksi, mutta sain sitten palautetta, että se näyttää ihan liian kaidalta ja vyötärö on liian ylhäällä, joten ei kun vanhat kankaat pois ja uutta tilalle.

Muokkasin taas vartaloa rautalangasta ja lisäsin siihen hiukan leveyttä ja muokkasin myös polvea näkymään enemmän kuvan mukaisesti. Käsiin hain myös hieman lisää pituutta, jotta ne ulottuisivat uuteen vyötärölinjaan saakka. Kangasta kietoessa vyötärölinja tuntui jo putoavan liian alas, kun liima-liisteriseoksesta märkä kangas valui painavana alaspäin. Kankaan hiukan kuivuttua vyötärölinjaa sai jo muutettua taas hieman korkeammalle. Madonna sai nyt myös langasta enemmän hiuksia.

Työtä käsiteltiin vielä paperimassalla, pyrkimyksenä saada kangas näyttämään paksummalta ja siltä kuin se olisi tehty kivestä. Paperimassalla täytettiin pieniä laskoksia ja paksunnettiin ohuita taitoksia ja muita ohuita kohtia. Tässä vaiheessa Madonna näyttää nyt sitten hiukan siltä kuin se olisi saanut kuraa niskaansa, mutta se onkin vielä viimeistelyä vailla.

 

Lopuksi Madonna maalattiin vielä valkoisella akryyli-maalilla ja näin Madonna-veistos tuli kaikkien mutkien kautta viimein valmiiksi.

 

 

Pintakäsittely

Lyöntimetalli

Kokeilimme pintakäsittelyssä myös lyöntimetallia. Lyöntimetallissa idea on, että pinta saadaan näyttämään metalliselta. Arvoton, kulunut tai muuta materiaalia kuin metallia oleva tuote saadaan näyttämään vaikkapa hopeiselta tai kultaiselta. Kultaus tehdään myös lyöntimetallina, mutta siinä käytetään aitoa kultaa. Me teimme harjoituksemme ihan van tavallisella lyöntimetallilla, joskin tarkoituksena oli, että muovilautanen näyttäisi käsittelyn jälkeen hopeiselta.

Alkuun lautanen käsiteltiin Mixtion-öljyllä ja se jätettiin kuivumaan pariksi tunniksi, jotta pinta ehtisi muuttua nahkeaksi tai narisevaksi, kun sitä sormella kokeili.

Työskentelyä varten teimme pahvista omat työvälineet.

Alku aina hankalaa, lyöntimetalli on niin kovin ohutta ja kovin leijailevaa, että työskennellessä tehokas ilmastointi vaikeuttaa asiaa, mutta myös omalla hengityksellä saattaa saada palaset lentelemään ja kun ne ovat kerran tarttuneet öljyttyyn pintaan, niin siihen ne myös jäävät. Tässä työssä ei auta paljoa naureskella ja aivastaminen voisi olla aika katastrofaalista. Vaan eipä tätä tehdessä kyllä paljoa naurattanutkaan. Itse tuskailin palojen kanssa; ne repeilivät ihan miten sattuivat ja ilmastointi ei helpottanut työtä yhtään; palat leijailivat oman tai ilmastoinnin tahdon mukaan miten sattuivat ja tulos oli aika repaleinen.

Aukkokohtia voi yrittää täyttää niin kauan kuin mixtion on nahkeaa, liikaa kuivuttuaan lyöntimetalli ei enää tartu pintaan kiinni ja työtä voisi jatkaa vasta kun siihen on levittänyt uuden mixtionin. Päällekkäin menneet lyöntimetallit irrotetaan tuotteen pinnasta ja laitetaan talteen, sillä pienillä palasilla voi paikkailla jääneitä reikiä.

Tässä sitten lopputulos, joka näin kuvassa näyttää aika hyvältäkin, mutta todellisuus muistuttaa kuitenkin enemmän tuota yllä olevaa kuvaa. Ihan helppoa lyöntimetallin käyttäminen ei ole, mutta kokeilu auttoi sen verran, että seuraavalla kerralla osaa välttää ilmastointia ja lähtisin tekemään työtä niin, että käyttäisin isoja paloja ja etenisin keskeltä reunoille. Mutta ensikertalaisen työksi niin ei hullumpi kai tämäkään, varsinkin kun tämä on tehty yhdellä kertaa niin pitkälle kun mixtionin käyttöaika riitti.

Plastinen sommittelu

Sudenkorento

Plastisessa sommittelussa lähdemme etsimän plastista, kolmiulotteista, muotoiltavaa sommittelua. Ensimmäisenä harjoituksena oli tehdä sudenkorento suurentamalla piirrosmallista. Materiaalina käytettiin rautalankaa ja ohutta silkkipaperia. Tarkoituksena oli, että valmiista sudenkorennosta tulisi täysin mallin mukainen suurennos. Itse tein suurennoksen ihan laskemalla suhteet ja laskemalla tarvittavat mitat. Toki sen olisi voinut tehdä myös piirtoheitintä hyödyntäen, siten että olisi ottanut mallista kalvokopion ja heijastanut sen seinään tarvittavan kokoisena ja sitten piirtänyt mallin ja lähtenyt sitten mallin mukaan muotoilemaan rautalankaa. Itse koin kuitenkin, että laskelmat ja mittanauha riittivät.

Valitsin kolmesta mallista hennoimman sudenkorennon, mutta rautalankaa valitessa oli kuitenkin otettava hiukan paksumpi rautalanka, jotta malli säilyisi, ohuempi rautalanka ei pysyisi mallissaan sudenkorentoa muokatessa. Vaikka rungon tein paksummasta rautalangasta, niin muotoa tein sitten ohuemmalla rautalangalla. Siipiin tein ihan ohuesta rautalangasta kevyen tukiverkon, jotta paperointi sujuisi helpommin.

Paperointi olikin sitten oma juttunsa. Silkkipaperi ei ime juurikaan liima-liisteriseosta ja se lähinnä liukui kun niitä yritti kiinnittää toisiinsa, mutta harjoituksen myötä tekniikka kehittyi ja paperointi onnistui. Kuivuessaan ne myös hiukan väänsivät siipiä huolimatta paksummasta rautalangasta ja tehdystä tukiverkosta.

Se lentää sittenkin; tässä sudenkorento on ripustettu luokan kattoon roikkumaan.

Nuket

Muottien valaminen

Nuken valmistus jatkui muottien valamisella. Palstoliinimallit valettiin kipsiin, joista sitten tulee muotit paperointia varten. Kipsi sekoitettiin taas valmiiksi ja se kaadettiin astiaan. Astia tärisytetään, jotta ilmakuplia ei jäisi kipsiseokseen. Kun kipsi oli hiukan jähmettynyt plastoliinimalli asetettiin siihen niin, että noin puolet mallista painui kipsiin ja puolet jäi kipsin yläpuolelle.

Koska kädet olivat hiukan koverat, niin niissä jouduin tukemaan kipsiä niin, että se nousisi sormissa ylöspäin, jolloin taas puolet mallista olisi uponnut kipsiin ja puolet jäi kipsin yläpuolelle. Jollei sormia olisi tukenut, niin sormenpäät olisi jäänyt ilmaan ja vastakappaletta tehdessä joko sormien alle olisi jäänyt tyhjää tai sitten sormet olisivat muodostaneet ikään kuin tunnelin tai luolan ja mallin irrottaminen ei olisi onnistunut. Kummassakin tapauksessa paperointi ei olisi onnistunut; ensimmäisessä vaihtoehdossa paperoinnille ei olisi ollut mallia ja toisessa paperointi ei olisi onnistunut lainkaan tai jos sen olisi saanut tehtyä tuohon onteloon, niin niitä ei olisi saanut sieltä enää irti rikkomatta muottia.

Kun pohjakipsi on kovettunut, niin kipsi käydään läpi kovalla vaahdolla eli mäntysuopaa ja vettä vaahdotetaan ja se sivellään kipsiin estoaineeksi, niin etteivät muotit tartu yhteen. Kova vaahto sivellään kolmesti, siten että se ehtii välissä kuivua ennen uutta kerrosta. Kun kova vaahto on kuivunut, niin sekoitetaan uusi kipsi ja se kaadetaan varovasti pohjamuotin päälle. Varotaan kaatamasta kipsiseosta suoraan mallien päälle, kaadetaan se kulmien tai välikohtien kautta. Kipsiin on hyvä kirjoittaa mitä muotin sisällä on sekä nimi ja päiväys, jotta tietää mitä muotissa on ja myöhemmin, että mitä ja milloin on muotin tehnyt.

Kun kipsi on kuivunut, niin muotin voi avata. Puukolla on hyvä käydä ensin kaikki muotin reunat läpi, jos kipsi on mennyt hiukan reunoista päällekkäin, niin ne voi rapsutella pois tai leikata auki. Sitten puukon terä painetaan saumakohtaan ja hiukan puunuijalla koputetaan päälle, jolloin muotin pitäisi avautua, jos tämä ei vielä riitä, niin käydään saumakohdat uudestaan läpi, jottei kipsiä olisi enää sauman päällä. Muottia voi varovasti koettaa avata myös toisesta kohtaa. Kun muotti aukeaa, niin varotaan, etteivät muotit pääse kolahtamaan pöytään tai peräti lattialle. Ja muotit irrotetaan toisistaan nostamalla ylöspäin, ei nitkuttamalla erikseen, jotta reunat eivät murru.

Muotit nostetaan kuivumaan puurimojen päälle, niin että ilma pääsee kiertämään myös muottien alla.

Pään muotin tekemine alkoi kuten muidenkin muottien tekeminen: ensin pohjakipsi, joka tärisytetään ilmakuplista, painetaan muotti kipsiin sen hiukan jähmetyttyä. Nyt vaan kävi niin, että kipsi ehti ehkä ihan hiukan jähmettyä liikaa tai se oli jo alkuunsa liian sakeaa, niin muotin painaminen ei enää onnistunut ihan toivotulla tavalla ja se jäi vähän liian pintaan. Mutta vielä hetki jatkettiin entisen tahtiin; kova vaahto estoaineeksi ja annetaan kuivua.

Tästä eteenpäin työvaiheet hiukan muuttuvat, koska päästä tehdään kolmiosainen muotti. Kasvoihin rakennetaan plastoliinistä este, joka tulee hiukan kasvojen keskiosasta sivuun. Esteellä rajataan, että kipsivalu voidaan tehdä kahdessa osassa. Kipsiä valutetaan enemmän esiin jääneen kasvojen puoliskon päälle varovasti ohut kerros ja sitten puhalletaan voimakkaasti, jotta kipsi painuu muotin päälle ja asettuu joka kohtaan. Kipsin annetaan hiukan jähmettyä ennen kuin laitetaan uusia kerroksia ja uudet kerrokset tuetaan sideharsopalasilla. 

Kipsiä tulee olla noin kahden sentin kerros kasvojen päällä ja se jätetään kuivahtamaan.

Kun kipsi on kuivahtanut esteenä toiminut plastoliini poistetaan. Kipsi suojataan taas kolmella kerroksella kovaa vaahtoa ja sen annetaan kuivua.

Kasvojen toinen puolisko käydään samalla tavalla läpi kuin ensimmäinenkin. Ensimmäinen kipsikerros varovasti valelemalla, sitten sen kuivahdettua hiukan loput kerrokset sideharsolla tukien.

Muotin annetaan taas kuivahtaa ennen muotin avaamista. Avaaminen tapahtuu kuten muidenkin muottien; ensin käydään saumakohdat läpi, sitten varovasti puukolla ja puunuijalla avaten. Nyt erityisesti varotaan, etteivät muotit kopsahda erikseen niin, että kaksiosainen kasvojen muotti pääsisi halkeamaan.

Kasvo-osa irrotetaan toisista kuten muutkin muotit toisistaan, mutta nyt joutuu ehkä olemaan hiukan varovaisempi, miten muottia pitää kiinni ja mihin se tukee irrottamisen ajaksi. Kuitenkin kaikki muotit avautuivat yllättäenkin helposti, muutama irtopala tuli pään muotista, mutta niitä voi muottien kuivuttua yrittää liimata puuliimalla kiinni. Muotit jäivät kuivumaan ja odottamaan paperointia.

Nuket

Nuken suunnittelu

Tämän jakson aiheena meillä on teatterinuket. Esityksessä nukkea ohjaa näyttelijä joko suoraan niin, että hän näkyy lavalla, tai sitten epäsuorasti jokin esteen, sermin tai muun takaa esim. narujen avulla. Nukke on esityksessä usein tarinan kertoja tai ainakin muuten vie tarinaa eteenpäin, jollei sitten ole koko tarinan keskiössä. Nukketeatterinäytöksessä koko tarina voidaan esittää nukkien avulla. Nukkien rooli voi olla hyvinkin vaihteleva.

Nukkien valmistus lähti taas etenemään nuken suunnittelusta ja kuten aina, niin se tehtiin paperilla; piirtämällä, leikkaamalla malleja lehdistä tai keräämällä aineistoa internetistä. Suunnittelussa tuli muistaa, että lähdemme tekemään teatterinukkea, joka on karikatyyri ja jossa korostetaan erityisesti päätä ja käsiä, myös jalat ovat hiukan suuremmat suhteessa vartaloon. Pään ja käsien korostaminen auttaa katsojaa hahmottamaan nuken eläväksi, koska katsojan huomio kiinnittyy luontevasti niihin.

Itse lähdin suunnittelemaan nukkea miettimällä, että kenestä kirjan hahmosta teen nuken ja miksi. Melko helposti hahmoksi valikoitui Paloma Josse, 12-vuotias pikku tyttö, joka on jo kirjassa selvä kertojahahmo, joka kirjoittaa ylös omia syvällisiä ajatuksiaan  ja havaintojaan. Kirjassa on kerrottu, että Paloma on kalpea, hoikka ja lettipäinen tyttö, joka on jopa läpikuultavan huomaamaton. Koska en ole hyvä piirtämään, niin työssä lähdin liikkeelle hakemalla kasvoille mallia internetistä; etsin hentoja, lapsekkaita kasvoja, joista kuitenkin löytyisi tarvittavasti piirteitä nuken kasvoille. Vaatteita lähdin etsimään ranskalaisen tavaratalon Lafayetten internet-sivuilta ja silmälasit hain silmälasiketjun kansainvälisistä merkeistä.

Luonnoksissa on sekä kasvokuvia, yksityiskohtia, että myös yksi luonnollisen kokoinen malli. Värimallit on haettu tosiaan internetistä ja siinä on haettu muutamia vaihtoehtoja, joista jo heti valitsin Palomalle pinkimmän vaaleanpunaiset vaatteet ja kengiksi ballerinojen sijaan tennarit.

Muotoilu tehtiin taas tutusti plastoliinistä ja plastoliinin sisään upotin massapallon, jotta päälle tulisi riittävästi kokoa. silmät tehdään puuhelmistä, jotta niistä tulisi riittävän tasaiset. Alkuun suuret puuhelmet olivat aika vallitsevat kasvoissa ja näytti hiukan siltä, että olisin muotoilemassa alienia tai E.T:tä, joka voisi mikä hetki hyvänsä haluta palata kotiinsa ulkoavaruuteen. 

 

Onneksi pää alkoi saada lapsen piirteitä eikä enää tarvinnut pelätä, että se singahtaa maata kiertävän radan ulkopuolelle ja joudun aloittamaan työn alusta.

Käsien muotoilu oli jo helpompaa, mutta koko ajan oli pidettävä mielessä, että niistä on tultava riittävän suuret. Käsillä voi peittää kasvot ja tämä mitta mielessäni muotoilin niitä. Toinen vaikeus oli, että sormet pysyisivät pyöreinä, eivätkä olisi laatikkomaiset, niin sitten muotoilin sormet erikseen, mutta jouduin yhdistämään ne, jotta muotti onnistuisi paremmin ja paperointi sujuisi aikanaan helpommin.

Jalat olivat tässä sarjassa ne helpoimmat, varsinkin kun tein niistä "sukka"jalat, eli nukke ei kulje koskaan paljain jaloin, vaan aina vähintäänkin sukat, mutta vielä tavallisemmin kengät jalassa. Päälle tein kaulan lisäksi dekolteen, koska Paloma käytti t-paitaa ja yleensä t-paidat eivät ulotu ihan kaulaan saakka, vaan rintakehän yläosa voi hiukan tulla esiin.

Tässä koko sarja odottaa kipsimuottien tekoa.