Metallityöt

Taottu ruusu

Tästä se taas lähtee; työstön kannalta ihan uusi materiaali ja uudet tekniikat. Tokihan metallin materiaalina tunnen, mutta en ole koskaan tehnyt mitään metallitöitä, paitsi rautalangasta, mutta niitä ei kai lasketa. Ensimmäisen päivän aluksi kiersimme paikat läpi ja katsoimme välineitä ja tuttua oli sentään vannesaha puutöistä ja hitsauslaitteetkin olen joskus nähnyt.  Muuten kaikki oli uutta ja outoa ja suurin osa laitteista ja niiden käyttötarkoituksista unohtui sitten päivän aikana työntouhussa.

Tästä se sitten lähtee; levyt olemme tässä jo leikanneet julman isolla leikkurilla kaistaleiksi ja sitten paloiksi. Näistä paloista pitäisi syntyä kaksi ruusua...

Työstettävät metallinpalat ja tarvittavia työvälineitä; suoja välineet,  mitta, piirrin ja pistepuikko. 

Peltiin piirrettiin harpilla pyöreä ympyrä ja merkittiin tulevat lehdet. Peltileikkurilla neliöt kappaleet leikataan pyöreiksi. Alku aina hankalaa; levyn reunan saaminen leikkuriin oli tässä se työläin vaihe, mutta leikkaaminen olikin sitten jo helpompaa. Laitteesta tuli mieleen iso purkinavaaja ja kun tämän mielikuvan piti mielessään, niin muotoon leikkaaminen onnistui helposti.

Ja tässä leikkaamisen lopputulos; ehkei ihan pyöreä, mutta ensikertalaisena olin tähän varsin tyytyväinen. Kuvassa hiukan näkyy merkittyjä lehtiä.

Levyn reunat naputeltiin vasaralla läpi, jotta leikkauspinta ei näkyisi ja tulevat lehden reunat olisivat jo hiukan taotun näköisiä.

Seuraavaksi vannesahalla sahattiin lehdet irti toisistaan. Puutöissä vannesaha olikin jo tullut tutuksi, mutta metallin sahaaminen oli kuitenkin erilaista. Lehtien pinnat naputeltiin vasaralla molemmin puolin niin, ettei pinta ollut enää sileä. Tässä vaiheessa olimmekin jo siirtyneet pajan puolelle ja naputtelu tehtiin alasimen päällä.

Nyt alkoi sitten varsinainen takominen; ahjoon oli sytytetty tuli ja tulevaa ruusun vartta kuumennettiin ahjossa ja sitten sitä taottiin alasimen päällä pyöreäksi. Ruusun varsi oli neliötä metallitankoa, jota ensin taottiin kahdeksankulmaiseksi ja sitten siitä sitten taas syntyneet kahdeksan kulmaa taas taottiin uudestaan. Näin siis teoriassa, mutta ainakin ensikertalaisella taisi kahdeksankulmien jälkeen taonta siirtyä vaan tavoittelemaan pyöreää muotoa. Itse en enää osannut erottaa kulmia taottavaksi ja siten sitten käytännössä taoin vaan metallitankoa pyöreäksi.

Taottu metallitanko katkaistiin kahdeksi varreksi ja varret sitten hitsattiin terälehtiaihioon kiinni. Hitsauslaitteita olin tosiaan nähnyt ennenkin, mutta en ollut ikinä niihin koskenut muuten kuin ehkä siirtääkseni niitä pois tieltä. Ilmeisesti tämä näkyi myös otteissa, koska kirvoitti opettajalta kommentin, että taisi olla ensimmäinen kerta. No, varret tuli kuitenkin kiinnitettyä ja jos ensimmäisellä kerralla maskista huolimatta silmät saattoivat olla kiinni, niin kyllä ne olivat loppuajan auki, vaikka en maskin takaa osannutkaan mitään katsoa. Että enemmän tuurilla kuin taidolla.

Tästä alkaa sitten taas taonta. Ruusu taotaan lehti kerrallaan ja muut lehdet taivutetaan taakse siksi aikaa taakse, jotta olisi tilaa työskennellä. Lehteä taotaan alasimeen kiinnitettyyn kouruun, jotta lehteen tulisi pyöreää muotoa ja lehteä kuumennetaan ahjossa, jotta lehden reunaa saadaan pihdeillä taivutettua. Helpommin taas sanottu kuin tehty, mutta hauskaa se oli kumminkin.

Valmiit ruusut eivät juurikaan ruusua muistuttaneet ja hetken niitä ihmeteltyäni päätin koettaa "pelastaa" mitä pelastettavissa olisi. Ei kun ruusut uudestaan ahjoon ja pihtien kanssa vääntämään lehden reunaan muotoa.

Ruusut ovat nyt käyneet uudestaan ahjossa ja olen niitä yrittänyt uudestaan väännellä ja käännellä, mutta eipä taida tulos tästä yhtään parantua alkuperäiseen verrattuna ja ihan loputtomiinkaan ei näitä voi työstää. Ei vaan taida ruusun taonta olla minun juttuni.

Ruusut saivat vielä uuden mahdollisuuden, muodon ja käyttötarkoituksen, mutta siitä lisää myöhemmin.

Naamiot

Kuolinnaamio

Hurjasta nimestään huolimatta yhtään ruumista ei tullut kuolinnaamiotalkoissa. Talkoista voidaan kai melkein puhua, kun kolmessa päivässä teimme kymmenelle oppilaalle oman kuolinnaamion ja kaikki olivat puuhassa ensikertalaisia.

Naamion teko alkaa valmisteluista; kaiken tulee olla valmiina ja kaikilla tulee olla oma tehtävä selvillä, jotta homma sujuisi ja työn alla oleva malli ei joutuisi odottamaan melkoisen epämukavassa tilanteessa. No, jokainen naamion alla oleva kokee tilanteen tavallaan, mutta ehkei kukaan sitä ihan maailman miellyttävämmäksi kokemukseksi sanoisi. Muotin tekoa varten tulee olla suojavarusteet valmiina, alginaatit ja vedet mitattuna, kipsitukea varten kipsijauhe ja vesi varattuna, harso tai kangassuikaleet leikattuna, muotille laskualusta valmiina ja myös kaikki tarvittava tulevaa muotin kipsivalua varten.

Naamiomuotin pohja tehdään alginaatista, joka saattaa olla tuttua hammaslääkäristä, jos on joskus joutunut antamaan hampaistaan muotin oikomishoitoa varten. Alginaattia mitataan kaksi annosta; toinen nenää ja toinen kasvoja varten. Malli suojaa aluksi hiukset uimamyssyllä, kasvot rasvalla ja vaatteet suojavaatteella. Nenää varten malli sekoittaa itse valmiiksi mitatut alginaatin ja veden ja laittaa alginaatin nenänalueelle niin, että sieraimet jäävät auki.

Malli istuutuu paikalleen puolimakaavaan asentoon ja siitä sitten muut jatkavat. Malli saa heti alkuunsa kaulaansa pahvikaulurin ja katsotaan, että vaatteet on suojattu. Kasvoille tarkoitettu alginaatti sekoitetaan ja valutetaan mallin kasvoille, nenän alue käydään läpi varoen sierainaukkoja. Kun alginaatia on valutettu riittävä kerros kasvoille, niin sen annetaan hiukan kuivahtaa ennen kipsituen   valamista.

Kipsi tulee olla jo sopivasti sekoitettuna, kun alginaatti on ehtinyt hiukan kuivahtaa. Kipsin tulisi olla hiukan paksuhkoa, jotta se kuivuisi nopeasti ja aika alginaatti/kipsimuotin alla jäisi lyhyeksi. Kangaskaistaleet kastetaan kipsiseokseen ja asetetaan alginaattipohjan päälle. Nenän alue käydään taas varoen läpi ohuin kangassuikalein, jotta sierainaukot pysyvät auki, mutta nenä tulee niin tuetuksi, että kestää myöhemmän kipsivalun.

Sitten odotellaan kipsin kuivumista. Kipsi on sopivan kuivaa, kun siihen ei enää koputtaessa jää kynnen jälkeä tai ylipäätänsä kynnellä ei saa enää selvää jälkeä kipsiin. Ennen koputtelua tai raapimista on syytä kertoa mallille, että aikoo koputella, koska muuten olo voi tuntua naamiomuotin alla aika ikävältä. Ylipäätänsä mallia on syytä hiukan valmistella tulevaan, mutta varsinkin työskentelyn aikana on hyvä kertoa mitä tehdään. Eihän tuo muotin alla olo tosiaan ole välttämättä maailman mukavinta, mutta on kuitenkin kokemuksena sellainen, että kyllä sen kestää.

Kyllä siellä on joku alla, mutta tunnistaisiko tästä ketään?

Kun kipsi on kuivunut, niin alkaa muotin irrotus. Malli nousee istuvaan asentoon ja alkaa puhallella naamion sisään ja kun hän tuntee, että se on irti kasvoista, niin se voidaan irrottaa kokonaan. Mahdollisesti karanneet hiussortuvat tulee irrottaa varovasti, ettei alginaatti-muotti rikkoudu.

Muotti viedään tehtyyn laskualustaan ja mahdolliset kipsikohdat, jossa ei ole alginaattia suojataan kovalla saippuavaahdolla. Sekoitetaan valua varten kipsi, joka saa olla hiukan löysempää kuin tueksi tullut kipsi. Sierainaukot tukitaan alhaaltapäin kipsiin kastetulla harsolla mahdollisimman tiiviisti. Muottia ei saa kääntää ympäri tai alginaatti voi irrota kipsituesta. Mahdolliset matalat kohdat suojataan muovilla. Valmis kipsi kaadetaan aluksi matalalta varovasti muottiin. Muotti kaadetaan täyteen ja viimeinen kerros valetaan tasaiseksi, jotta naamion myöhempi työstäminen olisi helpompaa. Kipsivalu tulee tehdä nopeasti naamion irrottamisen jälkeen, koska alginaatti kovettuu ja kutistuu kuivuessaan ja saattaa irrota kipsituesta, jolloin se saattaa rikkoutua kipsivalua tehdessä.

Muotin siistiminen ja suojaaminen kovalla vaahdolla.

Kun kipsi on kuivunut sopivasti, niin, ettei siihen enää jää jälkeä kynnestä, naamion voi irrottaa muotista.

Muotin irroittaminen

Naamiosta siistitään kaikki alginaatin jäänteet pois ja ylimääräiset kuprut ja valumat voi vuolla varovasti puukolla pois, lisäksi kaivetaan sieraimet esiin ja ylipäätänsä siistitään naamio kaikesta ylimääräisestä.

Opiskelijakollegan namio siistimisen alla.

Ensikertalaisena puuha oli uutta ja ihmeellistä, mutta noissa talkoissa ehti olla jokaisessa vaiheessa mukana ja tekemässä kaikkea ja olemaan myös naamion alla odottamassa muotin kuivumista, joten työnä tämä tuli tutuksi. Seuraavalla kerralla naamion alla rentouttaisin ilmeeni tarkemmin ja nojaisin niskaa selkeämmin taaksepäin, jotta kaula jäisi selkeämmin esiin, eikä kaksoisleuka korostuisi. Tehdessä on syytä muistaa näppärät, mutta varmat otteet ja sekoittaa tukikipsistä riittävän paksua, jotta kuivumisaika jäisi mahdollisimman lyhyeksi.

Naamiot

Positiivi naamio

Tähän positiivi naamioon pohja tehtiin savesta ja erona negatiivi naamioon, niin tässä paperikerrokset lisätään savipohjan päälle. Aiheena oli osasomme opettajat karikatyyrikuvina. Omalle kohdalleni sattui parrakas miesopettaja ja parta aiheutti heti alkuunsa jo päänvaivaa, mutta kuinkas sitten kävikään; ratkesiko ongelma ja oliko se kaiken päänvaivan väärtti?

Savipohja muotoiltiin valokuvsta tehtyjen piirroskuvien pohjalta ja päädyin jättämään parran pois pohjasta ja päätin muotoilla sen vasta paperointi vaiheessa. Savinaamio pohjustetaan kerroksella astianpesuainetta, jonka jälkeen voi aloittaa paperoinnin.

Tässä paperointi on jo pitkällä; toinen tai kolmas kerros. Kolmannen ja neljännen kerroksen väliin lisätään kerros pelkkää puuliimaa, joka antaa naamiolle kestävyyttä. Jos naamio olisi tulossa oikeasti teatterikäyttöön, niin tässä vaiheessa kerrosten väliin voisi lisätä myös kerroksen sideharsoa (ohutta, ei vaippaharsoa), jolloin naamioon tulisi vielä lisää kestävyyttä.

Oli sovittu, että naamioista tulee valkoisia, joten viimeinen paperointi tehtiin mulperipaperilla. Viimeisessä kerroksessa oli sitten tehtävä ratkaisuja parran suhteen. Olin jo aikaisemmin tuuminut, että se syntyisi "nipistelemällä" paperia ja nyt sitten tuumasta toimeen ja kokeilemaan, että onnistuisiko se. Kyllä se omiin silmiin parralta näytti ja alun pähkääminen oli ehkä liioitetua ongelman ratkaisuun nähden, mutta olisiko ongelma ratkennut näin helposti, jollei se olisi vaatinut sitä ylimääräistä pohdintaa?

Paperointi on nyt valmis ja alkoi naamion irroittaminen muotista; helpommin sanottu kuin tehty! Paperi kutistuu hiukan kuivuessaan ja oli sitten todella tiukassa, mutta kuten joku oman naamionsa jo irroittanut lohdutti, niin "on tekniikkalaji, ei voimalaji". Eipä sitten tosiaan vaatinut voimaa, kun sopivasti alkuun pääsi, mutta sen sopivan alun saaminen oli jo vähän työläämpää. Vaan eihän se vielä tähän loppunut. Pohjan ja naamion välissä oli vielä savikerros ja se oli kaivettava, koverrettava ja nypittävä pois. Tässä työ vielä edessä.

Kun kaikki savi on saatu pois, naamioon leikattiin silmä- ja sierainaukot. naamio paperoitiin vielä valkoisella paperilla myös sisäpuolelta. Lopuksi naamion reuna tasattiin ja reuna sekä silmäaukot huoliteltiin paperilla, joka meni naamion molemmille puolille.

Valmis naamio ja karikatyyri eräästä opettajastamme; nenä näyttelee nyt pääosaa ja siinä on tämän jutun idea tällä kertaa.

Naamiot

Negatiivi naamio

Ammattiopinnot aloitimme naamioista. Ensimmäisen tehtävänä oli muovata valmiin kipsinaaman päälle plastoliinista kuvan mukainen naamio.

Valitsin naamioksi jäljelle jääneistä vähiten pelottavannäköisen. Malli on afrikkalainen naamio, joka on todella kapea leukainen. Pohjana ollut kipsinaapio hiukan rajasi muotoa ja kun vielä leukaan piti lisätä se muutama sentti, että mahdollinen näyttelijä, joka tätä ehkä käyttäisi, voisi liikuttaa suutaan, niin muoto hiukan supistui. Letit muotoilin ensin myös plastoliinista, mutta ne eivät kuitenkaan kuulu varsiniseen puunaamioon ja ovat todennäköisesti tehty nahkanauhasta, joten otin ne pois ja valmiseen naamioon ne voi myös lisätä muusta materiaalista tehtynä esim. siitä nahkanauhasta.

Plastoliininaamion päälle tehtiin kipsimuotti, josta saadaan sitten negatiivimuotti, joka voidaan paperoida. Kipsin kanssa puuhastelu oli varsin hauskaa, mutta enpä olisi osannut ajatella siihenkin liittyviä vaaroja; kipsijauhoa kauhoessa hengityssuoja tuli tarpeeseen. Mutta kipsivellin kanssa läträäminen oli lähinnä terapeuttista; olisiko ollut takauma lapsuuden mutavellileikkeihin? Ja vanhat lakanatkin saivat uuden elämän kipsimuotin tukena. Sideharsoakin voisi käyttää, mutta toisaalta vanhat lakanat kuulostavat ekologisemmalta.

Tässä "laina"kädet valamassa kipsiä muotille; omasta työstä ei tässä vaiheessa saa kuvia, koska puuha on kovin sotkuista.

Kipsiä valellaan aluksi muotin päälle ohuelti ja sen jälkeen lakanakangas kastellaan kipsiin ja lisätään valetun kerroksen päälle. Sopivasti täytyy pitää vauhtia, ettei kipsi ennätä saostua liiaksi. Lopuksi kun kerroksia on riittävästi, valetaan tasainen kerros, josta on myöhemmin hyötyä työskennellessä, kun muotti ei keinu pöydällä.

Tässä kipsimuotti vielä ilman tasoittavaa kerrosta.

Kipsimuotin kuivettua se käännetää ja plastoliinimuotti irroitetaan kipsimuotista. Muotti siistitää esim. mahdolliset valumat voi vuolla pois, jotta paperimuotti on aikanaan helppo irrottaa muotista.

Kipsimuotin irroituksen jälkeen voi alkaa paperinaamion pohjustus. Kipsimuotti suojataan kovalla saippuavaahdolla, jota saadaan ihan vaan mäntysuovasta ja vedestä "vispaamalla", ja käsittelyllä turvataan myös se, että naamio irtoaa muotista. Loppuksi vielä kerros Fairya ja paperointi voi alkaa.
Paperointi on hauskaa puuhaa, jossa kädet ovat liisteri-liimaseoksessa ja pienillä paperisilpulla sitten mentiin kerros kerrokselta naamiota läpi. Paperia pitäisi olla vähintään seitsemän kerrosta, jotta naamiosta tulee riittävän tukeva. Puhelinluettelo sai tässä uusiokäyttöä.

Kaikkea kun ei millään ennätä kerralla, niin naamio täytyy suojata kuivumiselta tai pikemminkin nopealta kuiviumiselta, jossa paperi pääsisi vääntymään, kupruilemaan tai irtoamaan muotista. Tähän suojakseen käytettiin kelmua ja hiekkapusseja; jossa kelmu suojaa kuivumiselta ja hiekkapussit pitävät paperit paikallaan.

Kun kerroksia on riittävästi, vähintään seitsemän, ja kun naamio on kuivunut hallitusti, ilman kipristelyä, niin naamio irrotetaan muotista. Irrottamisessa voi käyttää apuna paineilmaa, jos sitä on vaan käytettävissä. Paineilmalla naamio irtosi melko helposti, kunhan vaan oli saanut reunaan pieniä irtonaisia kohtia, joihin sitten oli hyvä puhaltaa paineilmaa. 

Naamion reuna tasataan ja naamiolle leikataan silmäaukot. Koska tässä ei varsinaisia silmäaukkoja ollut, niin leikkasin kapeat viirut, joista näkee eteensä ja ympäristöä. Reunat ja silmäaukot huolitellaan siten, että paperi menee molemmin puolin naamiota sekä ulko- että sisäpinnalle. Ikään kuin kangasta huolitellessa kanttinauhalla. Naamio odottaa vielä pintakäsittelyä; tarkoituksena on, että näihin naamioihin tulisi pinnaksi puumukaeilma.