PALUU MENNEISYYTEEN...
Joskus blogin alkuaikoina lupailin palata vielä joskus tähän asiaan ja tässäpä sitä nyt sitten ollaan. Paluu menneisyyteen monessakin mielessä; pikavisiitti 1700-luvulle, blogissa katsaus parin vuoden taakse ja itselleni kesämuistoja.
Vaan tässäpä on keittiöpuutarha n. 1700-luvun tapaan. Vaikka kesä oli pitkällä, niin kasvit näyttivät kuitenkin vasta istutetuilta. No, kesä oli mitä oli, niin ehkä ne olikin elokuussa vasta istutettuja.
Pihasta löytyi yrttien ja kasvisten lisäksi myös kukkia ja kasvipalstoja oli reunustettu samenttikukalla. Samenttikukan pitäisi torjua tuholaisia, mutta oman kokemuksen mukaan se myös kerää niitä.
Marjapensaita; punaherukassa näytti olevan marjoja, muut oli joko jo poimittu tai sitten tänä vuonna ei muita marjoja tullutkaan.
Vaan arvaatko jo paikan? No, tämä oli pika-pyrähdys Heinolaan ja lääninkivalteri Aschanin talolle. Tällä kertaa en käynyt sisällä lainkaan; johan tuo oli nähty ja jos on ollut 1700-luvun kuosissa tähänkin saakka, niin mikä olisi suuremmin muuttunut parissa vuodessa? Silloin jäi puutarha vaivaamaan ja nyt näin sen kesäloistossa.
Talo ja pihapiiri olivat edelleen kauniita ja kaunis kesäpäivä vaan paransi asiaa.
Aittarakennus taloa vastapäätä. Ja kaikkinensa...
...tunnelma oli oikeinkin idyllinen.
Pihan kirsikkapuu; ehkei sentään suoraan 1700-luvulta, mutta keittiöpuutarhassa ja pihassa on varmaan ollut kaikki mahdolliset hyötykasvit, pensaat ja puut. Omavaraisuus on ollut varmasti kunnia-asia, mutta myös Suomen talvesta selviämisen kannalta erittäin tärkeää.
Tuttua kuvaa edelleen; Heinolan kaupungin museo kesäasussaan.
Mutta on Heinolassa jotain muutakin kivaa; Kaupunginmuseolta muutaman kivenheiton päässä on Harju paviljonki; pääsääntöisesti kesällä toimiva ihastuttava vohvelikahvila. Herkullisia vohveleita...
... kauniita maisemia ja kahvilan ullakolla oli heinolalaisen vaatesuunnittelijan tekemiä asuja esillä; sieltä löytyi niin Irinan, Apulannan kuin Laura Voutilaisenkin käyttämiä asuja.
Hieno kesäpäivä Heinolassa, mukavassa seurassa ja monella tapaa paluu menneisyyteen.
Kun nyt vauhtiin pääsin maaseutumatkailussa, niin kävinpä seikkailemassa myös Vääksyssä.
Vääksyn koski ja sen vieressä Vääksyn vanha mylly.
Myllyn pyörä, joka ei enää ole toiminnassa.
Kaunista suvantoa kosken jälkeen; kesäidylliä!
Käsityötaidetta Vääksyssä; puussa kiipeävät neulesormikkaat edestä ja....
...takaa ja kun kesästä on jo niin pitkä aika, niin enhän minä enää muista, että mikä oli tämän teoksen nimi tai tekijä.
Puu oli saanut myös hatun ja kaulaliinan, oletettavasti oli saman tekijän käsialaa, mutta kuten sanottua, niin kun ei heti ryhdy tuumasta toimeen ja kirjoita niitä tänne, niin nämähän unohtuvat.
Hauskoja kuitenkin ja jälleen ihana kesäpäivä ja ihan parhaassa seurassa.
Nämä on niitä päiviä, joilla jaksaa talven.
