Tekstiilityöt

PINTAKOKEILUT

Tekstiilityössä kokeilimme erilaisia pintoja ja materiaaleja. Materiaaleista kokeilimme ihmepaperia, jota voi silittää melkein mihin vaan ja jonka väliin voi hauskasti silittää melkein mitä vaan, mikä kestää silittämisen. Kaksipuolisella liimakuidulla, voi kiinnittää materiaaleja toisiinsa ja siinäkin voi hyödyntää myös sen, että materiaalien väliin tulee vielä jotain muuta. Liimakuitu vaatii kuitenkin aina ompeleen tueksi, että se kestää. Vedessä sulavaa kuitukangasta voi hyödyntää ommellessa, jotta ommeltava materiaali on ommeltavaa.

Muita pintakokeiluja on mm. rikkoutunut pinta; jota tehdään värjätyllä sideharsolla ja pohjakankaalla. Sideharson tulisi olla mahdollisimman saman väristä kuin pohjakankaan, jotta vaikutelma olisi aidompi.

Sideharsoa voi repiä ja rytätä haluamallaan tavalla ja lopuksi koko komeus liimataan maitoliimalla pohjakankaaseen kiinni. Sideharsoa ei välttämättä kannata rytätä maitoliimaan, vaan töpöttäminen voisi olla ainakin joissain kohdin sopivampi tapa kiinnittämiseen. Maitoliima kuivuu myös aika nopsaan, joten ryttääminen ei sikälikään ole hyvä idea.

Lisäsin vielä muutaman kerroksen revittyä sideharsoa. Uusissa kerroksissa töpöttelin maitoliiman pohjalle ja lisäsin vasta sitten sideharsokerrokset päälle.

Lyöntimetallia voi käyttää myös tekstiiliin ja tässä on kokeilut sitä. Silkkikankaalle maalataan ensin esim. akryylivärillä kuvio, joka halutaan käsitellä lyöntimetallilla. Tässä maalasin isomman kuvion, mutta koko kuviota ei ole tarkoituskaan käsitellä lyöntimetallilla.

Maalatun kuvion päälle sivellään tai töpötellään kuviosta riippuen mixtioni ja poiketen muiden materiaalien kultauksesta, niin tekstiilille lyöntimetalli kannattaa laittaa mahdollisimman pian. Itse jätin mixtionin vaikuttamaan tunniksi ja kohdittain se oli jo liian kuiva, jotta hopealehdet olisivat siihen enää tarttuneet. Varsikuviot käsin läpi pienen pienillä hopeahileillä, joita oli kerätty aikaisempien työstöjen yhteydessä talteen ja siitä varsiin hiukan tavallistakin rosoisempi kuvio.

Tässä on syntymässä kiilto- eli lakeerinahkaa; pohja on käsitelty akryylimaalilla, johon on sitten liimattu silkkipaperipaloja.

Liiman kuivuttua pinta töpötellään uudestaan mustalla akryylivärillä ja taas sen kuivuttua pintaan on sivelty kiiltävä lakka.

Tavallista pintanahkaa taas jäljitellään hankaamalla kangasta mäntysuopasaippualla ja pinnan kuivuttua silittämällä se kankaaseen. 

Minusta tehty pinta ei juurikaan muistuttanut nahkaa, eikä muiden vakuuttelukaan auttanut. Mutta kun opiskelija-kollega toi vertailukohdaksi nahkahousut, niin aika hyvinhän tuo upposi niihin. Kuvassa on vaan kummallinen kiilto.

Vielä kokeilin tehdä lunta. Jätin ohjeessa mainitun korkin pois ja käytin vaan styroksia ja sahanpurua, jotka liimasin maitoliimalla pahville. Maalasin pinnan valkoisella akryylimaalilla ja lopuksi töpötin ihan kokeilun vuoksi pintaan kiiltävää lakkaa. Ei nyt ihan lumesta mene, mutta ehkä tarpeeksi kaukaa katsottuna voisi vaikka ollakin edes jokseenkin uskottavaa.

Kankaanpainanta

SEULAN VALMISTAMINEN

Olemme alittamassa kankaanpainannan ja alkusyksyllä puutöissä tehdyt seulan kehykset tulivat sitten viimein käyttöön. Ensin seuloihin on pingotettava kangas. Kankaana käytimme ohutta valoverhoa. Kävin ostamassa valoverhoa koko luokalle kerralla ja olin saanut mukaan mallikappaleen ja ohjeistuksen, että tarvittava valoverhokangas on halvinta mahdollista. Kun sitä sitten kyselin, niin ensimmäinen pakka oli lähes 33 euroa/metri. Muutaman kerran nielaisin ja ehdin jo miettiä, että meille tulee kyllä aika arvokkaat seulat. Löytyi sitten sentään edullisempikin valoverho, jota raaskii leikata paloiksi. Tässä tuota valoverhoa odottamassa pingottamista.

Pingottaminen ei ollutkaan ihan helppoa työtä; verho tulee saada kehikkoon tiukasti, eikä siihen saa jäädä yhtään löysää. Pingottaessa tulee katsoa että verho tulee myös lankasuoraan, tuon tiukkuuden lisäksi. Kuvan mukaisesti sitä sai pingottaa rystyset valkoisena ja sormenpäät kipeinä.

Pingottaminen alkaa toisesta pitkästä sivusta ja sen jälkeen pingotetaan vastakkainen sivu, sitten lyhyet päätysivut siten, että ensin toinen ja sitten toinen. Tässä seula on jo pingotettu kokonaan, mutta odottaa liian kankaan leikkaamista pois ja kulmien huolittelua.

Tässä molemmat seulat pingotettuina ja huoliteltuina odottamassa pesua ja valottamista.

Ennen seulan valottamista seulaan laitetaan valotusemulsio. Se "kaadetaan" verkkoon ja samalla liu'utetaan kaatoastiaa seulaverkkoa vasten ylös. Emulsio laitetaan verkon molemmin puolin.

Kuva valotetaan seulaan piirtoheitinkalvon läpi. Kuva kopioidaan kolmelle piirtoheitinkalvolle, jotka sitten yhdistetään kirkkaalla teipillä niin, että kuviot ovat tarkasti toistensa päällä.

Emulsion kuivumisen jälkeen seula on valmis valotettavaksi. Seula valotetaan infrapunalampulla. Valotuksen jälkeen seula pestään.

Ihan kaikki väri ei lähtenyt kuviosta kovasta pesemisestä huolimatta, jouduin avittamaan kuviota muutamassa kohdin neulalla. Vasta neulaamisen jälkeen sain kuvion kokonaan auki.

Seulan kuivuttua, se eristettiin ilmastointiteipillä. Seula teipataan kauttaaltaan. Lopuksi vielä tarkastetaan mahdolliset reiät, joita estoaineeseen olisi saattanut jäädä ja tukitaan joko valotusemulsiolla tai sitten lakalla; jopa kynsilakkakin kävisi, mutta itse kävin pisteet läpi kalustelakalla.

Tässä pienempi seula valotettuna; odottaa kuivumista ja teippauksia. Tällä kertaa kuvio aukesi melko helposti pesemällä, vain muutaman kohdan jouduin avaamaan neulalla pistelemällä.

Nuket

Nuken materiaalit

Tutusti alkusuunnitteluun tarvittiin luonnospaperia, niin arkkeina kuin myös rullasta. Lisäksi tarvittiin plastoliinia ja koska osia oli niin paljon, niin myös plastoliinia kului paljon; käytin päähän, käsiin ja jalkoihin noin 2 pakettia eli 1 kilon plastoliinia. Lisäksi tarvittiin puuhelmiä silmiin ja massapallo pään sisään.

Muottien valamiseen käytettiinkin sitten roppakaupalla vai peräti säkkikaupalla kipsijauhetta, vettä ja mäntysuopasaippuasta tehtyä kovaa vaahtoa. Aineista kipsiä meni varmaankin se säkki tai puolitoista, Jälleen kerran meitä oli useampi samalla säkillä ja siten menekkiä oli vaikea arvioida. Vettä kului vajaa kymmenen litraa ja saippuaa joitakin grammoja; saippua vuollaan ohuiksi lastuiksi palasta ja sekoitetaan pieneen vesimäärään ja työn touhussa ei tule punnittua määriä ja kun samaa saippuaa ja jopa samaa vaahtoa käyttää useampi, niin määriä on taas vaikea arvioida tarkkaan.

Nuken runkoon käytettiin rautalankaa, josta 2,5 millistä lanka meni liki 3 metriä (tarkasti n. 2,90 m) ja ohuempaa 1,5 millistä kiinnittämiseen ehkä metrin verran ja ihan ohutta rautalankaa kutakuinkin saman verran. Nuken ohjaussauvan tein paksusta 3 millisestä rautalangasta ja sitä kului vaajaa metri. Puuhelmiä käytin isoja (halkaisija 3 cm) 2 kappaletta ja pienempiä (halkaisija 2,5 cm) 6 kappaletta. Saumakohtien vahvistamiseen meni hiukan puuliimaa ja sideharsoa n. 6 x 25 cm.

Rungon "toppaamiseen" kului sitten erinäinen määrä foliota. Loppujen lopuksi vaikka foliota rytättiin ja topattiin vartaloon, niin sitä kuitenkaan ei mennyt kovin paljoa; karkea arvio on noin 5 metriä. Folio toppausten kiinnittämiseen ja tukiveron rakentamisen käytin muutaman metrin ohutta rautalankaa.

Vartalo käytiin läpi paperimassalla ja koska meitä oli taas useampi käyttämässä samaa massaa, niin tarkkaa määrää on vaikea arvioida, mutta ehkä pussillinen sekoitettavaa paperimassaa.

Paperointiin käytin vanhoja kirjekuoria ja paperipusseja, jotka ovat kierrätystaaraa, mutta liima-liisteriseosta meni ehkä 4 desiä. Muottien suojaamiseen ennen paperointia käytettiin mäntysuopasaippuavaahtoa ja astianpesuainetta, joita kumpaakin meni alle puoli desiä.

Jäsenten kiinnittämiseen käytettiin taas paperimassa. Paperimassan lisäksi käytettiin solumuovia ja kuumaliimaa. Solumuovia meni muutamia paloja ja liimaakaan ei mennyt kuin muutama tippa. Paperimassaa käytin osien kiinnittämiseen ehkä puolisen pussia. Ennen jäsenten kiinnittämistä niihin pudotettiin pieni pätkä lyijynauhaa (verhoissa käytettävää ohutta lyijynauhaa), jota meni noin 10 cm jokaiseen raajaan eli yhteensä 40 cm.

Taiteilijan gessoa käytin varmaankin vajan desin ja pikatasoittajaa ehkä neljännes purkin tai alle sen. Nukke maalattiin erikoisväreillä ja niistä eniten meni ihonväriä ja luonnon valkoista, muita värejä meni lähinnä korostukseen muutamia tippoja. Hiukset ratkoin ostamastani peruukista ja käytin ehkä puolet peruukin hiuksista ja pikaliimaa meni yksi tuubi ihan harjoitteluun ja vasta toisella tuubilla sain hiukset pysymään kiinni päässä ja kolmannella myös jäämään päähän.

Sinnikkäästä liimaamisesta huolimatta hiukset eivät ole ihan mallikelpoisimmat.

Vaatteisiin olen ostanut pienen palan trikookangasta t-paitaan, mutta hame syntyy vanhoista farkuista ja kankaan jämäpaloista, nappi ja kuminauhan pätkä löytyivät omista kätköistä. Tossuihin käytin samaa kangasta kuin hameen koristeisiin. Neuleeseen piti käydä etsimässä lankaa kaupasta, kun omista kätköstä löytynyt vaaleanpunainen lanka oli väärän sävyistä. Hameen ja neuletakin napit löytyivät omista kätköistä.

Tossuihin tuli farkkukankaan lisäksi puuliimaa, revultexiä ja metrin verran nauhaa tossujen nauhoiksi.

Nukke, Paloma Josse, valmiina.

Vakuuttava lista käytetyistä materiaaleista:

Plastoliinia (uudestaan käytettävää)

Puuhelmiä (käytettävissä uudestaan)

Kipsiä 1-2 säkkiä

Paksua rautalankaa 3 m

Ohutta rautalankaa 1 m

Ohuen ohutta rautalankaa 1 m

Kuminauhaa, kapeaa 20 cm

Koivuhelmiä isoja 2 kpl, pieniä 6 kpl

Foliota neljännes rulla

Sideharsoa, n. 6 x 25 cm

Paperia, kierrätyspaperia, vanhoja kirjekuoria

Liima-liisteriseosta

Paperimassaa 1/2 pussia

Lyijynauhaa 40 cm

Solumuovia

Kuumaliimaa

Nahkapalat, n. 5 x 6 cm

Akryylimaalia, eri värejä

Peruukki, käytetty 1/2 

Pikaliimaa, 3 tuubia

Lettinauhaa, kierrätystä

Silmälasit; saatu lahjoituksena

Farkkukangasta, kierrätystä; jämäpaloja ja vanhat farkut

Lasten sukkahousut, valmiit, ostettu alesta

Trikookangasta 20 cm

Ompelulankaa

Nappi, 2 kpl; omista kätköistä

Kuminauhaa, leveää, n. 10 cm

Revultexia

Väripastaa

Nauhaa

Virkkuulankaa, n. 1/2 100 g kerästä

Nuket

Nuken kengät

Nuken kenkien valmistaminen lähti taas kerran suunnittelusta. Jo alkuperäiseen suunnitelmaan piti olla kengät mietittynä ja piirrettynä. Itse olin päättänyt, että nukke saa jalkaansa tennarit. Ennen kenkien valmistusta vielä tarkensin ajatusta, että millaiset tennarit haluaisin tehdä.

Ensimmäinen ongelma oli, että metalli-sirkkoja (eli metallisia vahvistuksia kankaaseen tehtyyn pieneen reikään) ei vaan meinannut löytyä nuken kengän kokoon sopivasti ja jos löytyikin, niin pakkauskoko oli sellainen, että niiden ostaminen ei ollut järkevää. Onneksi en sitten ollut ostanut sirkkoja, koska niiden kiinnittämien valitsemaani kankaaseen ei olisi ehkä edes onnistunut; kangas rispaantui pahasti. Päätin, että maalaan tennareihin nämä metallirenkaat.

Alkuun tossut kaavoitettiin lakanakankaasta.

Kaavat kokeiltiin nuken jalkaan, että ovat varmasti sopivat ja sen jälkeen palat leikattiin varsinaisesta kankaasta. Itse olin valinnut tennareihin joustavan, kukikkaan farkkukankaan.

Kappaleisiin ommeltiin suoraommel reunaan. En päärmännyt reunoja, vaan tarkoitus on, että nämä ovat tennarit, jotka saavatkin hiukan rispaantua, mutta ompeleen tarkoitus on estää liiallinen rispaantuminen.

Kengistä ei tule riisuttavia, joten ne liimataan nuken jalkaan. Liimaaminen aloitettiin iltistä eli nauhojen alle jäävästä etukappaleesta. Kappale liimattiin hiukan venyttäen nuken jalan ja koska nukellani on myös sukkahousut, niin sukkahousun päälle. Seuraavaksi ommeltiin kantakappi ja sen jälkeen saatoin liimata sivukappaleet paikoilleen.

Tennari alkaa muotoutua, kun etu- ja sivukappaleiden alareunat käännetään jalkaterän alle ja ommellaan sik-sak -ompeleella käsin kiinni.

Tästä pitäisi sitten tulla tennareihin pohjat ja sivunauhat. Etsin materiaalia, joka muistuttaisi tennareiden sivunauhoja ja pohjaa; pohjaan valitsin harvaa pitsiä ja sivunauhoihin tukinauhaa. Painoin niistä kuviot ohueksi kaulittuun plastoliiniin.

Plastoliinilevyn laitoin sitten astiaan ja kipsivalu päälle. Puhkuin ja puhalsin ohueksi tehdyn kipsin levyyn, jotta kuviot varmasti tarttuisivat kipsiin tarkasti. Kipsiin tueksi harsokangasta ja sitten muotin annetaan kuivua.

Valmis muotti, jos tuosta nyt saa selvää; alla pohjakuvio ja päällä sivunauhoihin tarkoitetut nauhamaiset muotit.

Tässä muottiin on kaadettu revultexia ja ohut kalvo muovin päälle; tästä kalvosta tehdään tennareiden kärjet. Revultexiin on sekoitettu pienen pieni määrä valkoista väripastaa. Ihan valkoista ei revultexista taida koskaan saada, jos haluaa sen säilyvän yhä kestävänä. Väripasta tekee revultexistä haurasta, mutta luulen, että hieman kermanvärinen on nyt näihin tennareihin ihan riittävän valkoista.

Tässä valmiit revultex-valut odottamassa leikkaamista ja muotoilua tennareihin.

Ennen kuin lähdin kiinnittämään revultex-malleja tossuihin, niin kokeilin hiukan, että kuinka se onnistuu. Revultex-pintoja liimataan kankaaseen revultexilla ja hyvinhän tuo liimautui. Ja revultex-pintoja liimataan toisiinsa niin ikään revultexilla. 

Ensin tossut saivat valkoiset kärjet. Revultex-pintojen kiinnittäminen on hieman hankalaa, koska revultex kuivuu niin kovin pian ja kiinnittämisessä pitäisi saada pingotus onnistumaan lähinnä kerrasta. tossujen kärkiin jäi jonkin verran kupruja, mutta ne jäävät vielä reunanauhan alle. Lisäksi tossut olivat hieman eri suuruiset, joten kärjistä tuli niin ikään myös hieman eri kokoiset. Liimasin toiseen tossuun kaksi kerrosta  revultexia, jotta kärjestä tulisi hiukan pidempi, mutta ihan en saanut tuota koko eroa kurottua silläkään kiinni.

Seuraavaksi liimasin tossun pohjan. Tämä oli ehkä se helpoin vaihe tässä touhussa.

Sitten reunanauhat; leikkasin ne ensin irti mallista ja sitten liimasin ne niin ikään revultexillä tossun pohjan reunaan kiinni.

Nauhojen kanssa mietin pitkään, että haluanko tossuihin nauhoja lainkaan, ensin ajattelin, että en laita niitä, mutta sitten jo ennätin muuttaa mieltä ja päätin, että laitan ne. Kun sitten huomasin, että tossuissa käytetty kangas rispaantuu helposti, niin ennätin jo taas luopua ajatuksesta. Loppujen lopuksi päätin sitten kuitenkin laittaa nauhat ja kävin tossujen reunat puuliimalla läpi, jotta se estäisi kankaan rispaantumisen ja sitten vaan isolla parsinneulalla pujottelin nauhat paikoilleen.

Ja näin Paloma sai sitten tennarinsa ja istuu valmiina uusiin seikkailuihin. Menohalut ovat selvästikin kovat; käänsin hetkeksi selkäni ja nukke hypähti tuolilta lattialle. Ennätin jo pelästyä, että nukke olisi saanut kolhuja tai värit olisivat vähintäänkin naarmuuntuneet, mutta tästä selvittiin tällä kertaa ihan vaan säikähdyksellä.

Paloman menohalut ovat tässä toteutumassa; nuket ovat matkalla Felmanniaan näytteille. Kuvassa Paloman lisäksi sairaanhoitaja Englantilainen potilas -elokuvasta ja keijukaistyttö. Ihania nukkeja, eikö?