Työssäoppiminen

SUORAAN LUONNOSTA

Kivi

Teatterissa tarvitaan myös kiviä ja aina luonnon kivet eivät vaan ole käytettävissä, joten niitä on myös tehtävä. Ihan ensimmäinen kivi oli lähinnä puhde työ kaiken muun ohessa.

Kivessä vaahtomuovinpala päällystetään nailonsukkahousulla ja se käsitellään värjätyllä revultexillä.

Tässä opin, että tarvittaessa revultexiä voi kuivattaa nopeasti etikalla, mutta huomasin myös, että tässä on omat riskinsä; sopivasti pyyhkäistynä etikka saa revultexin nyppyyntymään.

Ensimmäinen versio oli punagraniittia ja kuvassa se jo näytti aika hyvältä; tässä on kaksi oikeaa kiveä ja kaksi tekokiveä; löydätkö oikeat? No, tulos ei ollut luonnossa ihan yhtä hyvä kuin kuvassa ja kiven käsittely jatkui edelleen.

Koska ensimmäinen kivi oli melko kiireellä leikattu muotoonsa ja siihen oli etikka-käsittelyssä alkanut tulla nyppyjä, niin leikkasin toisen kiven ja halusin, että se näyttäisi rantakiveltä. Muoto oli jo hyvä, mutta värit olivat liian tasaisia.

Lisäsin väreihin rosoa ja sävyjä pienempinä pintoina ja kivi alkoi näyttää paremmalta.

Samalla myös ensimmäinen kivi sai uuden värityksen ja punagraniitti vaihtuikin sitten harmaagraniittiin tai mitä tämä harmaa kiviaines nyt sitten onkaan, mutta tulos oli siinäkin parempi.

Kärpässieni

Sienillekin on kuulemma tilausta ja mielellään sieniä, jotka voi laittaa lattialle seisomaan. Kärpässieni oli toiveissa ja sitä lähdin toteuttamaan.

Sienen lakista se lähti ja siinä hyödynsin tekemäni vaahtomuovipallon tekniikkaa, mutta tällä kertaa vaan vaahtomuovikiekko liimattiin pahvipohjaan.

Lakki sai halutun muodon ja liima sai lakin pinnan sopivasti kaareutumaan. Lakissa oli jotain tattimaistakin, mutta kun kärpässientä oli pyydetty, niin tatti sai jäädä toiseen kertaan. Sienen varsi muodostui ilmastointi putken pätkästä. Jalkaan kokeilin ensin painoksi hiekkaa, mutta se ollut riittävän painavaa, joten sahasin metalliputkesta pienen pätkän jalan tyveen ja vielä isohko aluslevy lisäpainoksi, niin johan sieni pysyi pystyssä. Lisäksi vielä ohut kerros vanua pehmentämään muotoa.

Sukkahousut ovat monikäyttöinen juttu myös niksi-pirkan ulkopuolella ja varsinkin tarpeiston valmistuksessa. Sieni sai sukkahousua pintaan ja varren sukka syntyi niin ikään sukkahoususta.

Värjättyä revultexiä pintaan ja koska ruskea sukkahousu kuulsi läpi, niin maalasin jalan kertaalleen valkoisella roscolla ja vielä uudestaan värjätyllä revultexillä ja vasta sitten väri säilyi valkoisena.

Lakin maalasin jalasta viisastuneena heti alkuun punaisella ja vasta sitten värjätty revultex-pinta päälle.

Taittelin paperista "heltat" ja kiinnitin ne lakin pohjaan revultexillä ja pilkut tökin valkoiseksi värjätyllä revultexillä.

Leikkasin liiat paperit pois, leikkasin heltat auki ja käsittelin ne akryylimediumilla, koska revultex olisi litistänyt ne aikalailla kasaan. Pieni sieni syntyi siinä sivussa pienestä pallosta, vaahtomuovijalasta ja aluslevystä, joka pitäisi sienen paikallaan, ettei se ihan lentäisi jokaisesta aivastuksesta tiehensä.

Ja tässä sitten tämä luonto-kokoilema yhteiskuvassa; kärpässieniä kivikossa. Näyttää ihan kivalta, eikö?

Työssäoppiminen

PUUTÖITÄ

Puulusikat

Puulusikoita ja -kauhoja tarvitaan aina ja toki niitä löytää kirpputoreiltakin, mutta jos tarvitaan monta samanlaista, niin sepä ei olekaan niin yksinkertaista ja varmaa, että niitä noin vaan löytyisi. Siispä tarpeen tullen niitäkin voi joutua tekemään ja sitä lähdin sitten kokeilemaan. Piti löytyä nopsaan sopivaa puuta ja niin minun toinen ohjaajani muisti, että varastossahan on koivuhalkoja, joten hain sitten yhden sellaisen ja siitä sitten lähdin kauhaa työstämään. Käytettävä koivuhalko rajasi kokoa ja muotoa jonkin verran, koska päistä piti sahata halkeillutta puuta pois, eikä halko ollut alkujaankaan kovin leveä.

Koversin taltalla lusikalle pesän ja ensimmäisessä lusikassa jätin liiaksikin hiontavaraa lusikkapesän ympärille.

Muuten kyllä sahailin ylimääräisiä pois ennen hiontaa.

Tokihan lusikan voisi veistää alusta loppuun, mutta nauhahiomakone on aika kova sana tässäkin; hioin sillä lusikkaan muodon, käsin hioin lopun ja vihon viimeisen hionnan ja kiillotuksen tein pienellä puupalikalla. Vihon viimeinen viimeistely oli, kun annoin lusikan liota suolavedessä yön yli; lusikkaan tuli patinaa ja samalla ehkäistiin sitä, että lusikka rupeaisi halkeilemaan.

Tein sitten samasta koivuhalosta kaksi lusikkaa; toisen tarpeiston varastoon odottamaan käyttöä ja toisen ajan kuluksi, kun muut työt seisoivat odottamassa maalin, liiman tai ihan minkä muun tahansa kuivumista.

Viira ja rajoitin

Paperin valmistuksessa tarvitaan viiraa ja rajoitinta, jos haluaa, että paperiin tulee suorat reunat. Tein sitten itselleni viiran ja rajoittimen. Mitoituksen tein valokuvien perusteella, jos vaikka joku joskus vielä haluaisi laittaa kuvia albumiin.

Rajoittimessa kävi pieni ajatus katko ja sahasin yhden kulman väärinpäin. Kas, kun sitä on koulussa tottunut jiirileikkuriin, niin käsin sahatessa ajatukset olisi pitänyt pitää vaan käsillä olevassa työssä, että olisi palikat pysyneet oikein päin. No, ei hätä ollut sen näköinen, vaikka käytettyä kulmalistaa ei ollutkaan enää uuteen kappaleeseen; sahasin vanhasta kulman oikein ja siihen vielä pienen jatkon ja asia oli taas kunnossa. 

Viiraan sahasin määrämittaiset palikat ja hioin ne sileiksi, kulmiin tein poratappi liitokset, käsittelin koko  kehikon parafiinillä ja verkoksi pingotin hyttysverkkoa ja se olikin sitten siinä. Nyt se vaan odottaa käyttöä ja kyllähän sille varmasti käyttöä myös tuleekin, sen verran hauskaa tuo paperin valmistaminen oli.

Kirjalaukku

Toinen ohjaajani oli nähnyt kirjan kansista tehdyn laukun ja hän halusi kokeilla sitä ja eipä minua tarvinnut kauheasti houkutella kokeiluun mukaan. Ohjeita ei ollut lainkaan ja hän työskenteli näkemänsä perusteella ja minä hänen kertomastaan syntyneen mielikuvan perusteella ja niillä sitten mentiin ja hauskaa oli. Todettiin, että jos ei ole ohjeita, niin voi tehdä ihan miten haluaa.

Laukun kahvoihin syntyi heti alkuun oma muotonsa ja niitä sitten sahailin vannesahalla ja ihan uudella tuttavuudella; eli pistosahalla.

Kävin taas hiomassa suuremmat kulmat nauhahiomakoneella ja loput käsin ja tässä vaiheessa idea tulevasta kokonaisuudesta alkoi sitten muotoutua.

Ompelin laukkuun sivut ja sisäkankaan. Porasin kirjan kansiin ja laukun kahvoihin reiät, joista ne voi ommella toisiinsa kiinni.

Hionnan jälkeen lakkasin kahvat huolellisesti.

Laukkuun tuli magneettikiinnitys ja sitä varten porasin pienen syvennyksen laukun kiinnitysosaan ja upotin magneetin siihen epoksiliiman kanssa, vastapariksi liimasin pienen pieniä aluslevyjä ja näin laukku pysyisi myös kiinni.

Ja kas tässä, laukku valmiina; tuleeko tästä mitään mieleen? Niinhän siitä sitten syntyi pöllölaukku. Kierros tuli täyteen, jos en nyt ihan aloittanut pöllönaamiosta, niin en nyt myöskään ihan tähän päättänytkään tätä harjoittelua, mutta melkein kuitenkin. Laukku sai kaverikseen vielä pienen kukkaron ja pankki-/bussi-/ yms. korttitaskun.

Työssäoppiminen

KIRJALLISIA TÖITÄ

Paperin valmistaminen

Tuossa jo aikaisemmin kerroin omasta paperin valmistamisestani ja nytpä sitten tein ihan oikeasti ja oikein paperia. Kaikkihan alkaa siitä paperin silppuamisesta ja tällä kertaa kävin paperimassan myös sauvasekoittimella läpi, että oli varmasti sileää paperimassaa.

Kokeilin paperimassa seassa niin sipulinkuorista keitettyä lientä, teetä, kahvia ja punajuurien keitin lientä. Alla olevassa kuvassa on juurikin tuo punajuuren keitin liemi käytössä.

Vesi oli kovin punaista ja ajattelinkin jo, että saan joulun punaisia papereita, vaan paperimassa olikin kauniin roosaa märkänä. Tässä huljutan paperimassaa viiraan ja nostetaan tasaisesti ylös.

Nostetaan rajoitin pois, jolloin paperiin jää kauniit suorat reunat.

Käännetään viira ympäri ja kipataan märkä paperimassa kankaan päälle. Puristellaan ylimääräinen vesi pois ja irrotetaan viira.

Nostetaan paperiarkit kankaineen kuivumaan ja jos käytettävissä on kuivauskaappi, niin sillä voi nopeuttaa kuivaamista.

Olin kuivumisen jälkeen tosi yllättynyt, kun kauniin roosat paperit olivatkin taas lähes tulkoon valkoisia. Ehkä punajuurivettä olisi pitänyt olla enemmän. Sipulin kuorissa taas riitti vähempikin ja paperi näytti keltaiselta. Kahvi ja tee eivät juurikaan värjänneet paperia, ainakaan niissä määrin kuin minä niitä käytin, ehkä niitäkin olisi pitänyt olla selvästi enemmän. Paperin kuivuttua niihin voi suihkuttaa liivatevettä pintaan, jolloin paperille on helpompi kirjoittaa tai piirtää. 

Kolmiulotteinen malli

Kokeilin myös kolmiulotteista mallia ja vuorasin banaaninlehti-korin muovilla ja laitoin sinne sitten märkiä paperiarkkeja vieri viereen. Painellaan tiiviisti koriin kiinni ja annetaan kuivua. Tässä olisi tarvittu painoa, ettei paperimassa kuivuessaan irtoa mallista, mutta jotta paperimassa olisi edes joskus ollut kuivaa, niin painot oli otettava pois.

Valmis lopputulos; kori kuvio on aika hyvin mukautunut paperimassaan ja vaikka massa kutistuikin kuivuessaan, niin kuvio on säilynyt hyvin. Tässä olisi voinut käyttää jotain värjättyä massaa tai lisätä massan sekaan jotain, jotta tulos olisi ollut värikkäämpi.

Kirjansitominen

Tehdyistä papereista kokeilin sitten kirjan sitomista. Olin tehnyt kahden kokoista paperia ja teinkin sitten saman tien kaksi kirjaa; ihan pikkuriikkisen ja isomman noitakirjan.

Alkuun paperit taitetaan kahtia, merkitään kohdat ja aletaan ommella papereita yhteen.

Kun kaikki paperit on sidottu yhteen, niin ne laitetaan puristuksiin kahden puun väliin ja lisätään kirjan selkään liimaa niin, että se osuu ihan jokaiseen paperiin koko pituudelta.

Lisätään vielä sideharso tukemaan kirjan selkää ja koristenauhat suojaamaan paperitaitosten päitä.

Mitataan ja mallataan kannet ja kirjan selkä. Selän ja kansien väliin jää n. 5 mm väli. Teipataan kannet kohdalleen ja liimataan tukeva kangas päälle.

Liimataan kansiin haluttu päälinen. Itse käytin pienemmässä kirjassa kangasta ja isommassa noitakirjassa kangasta ja tervapaperia.

Sivut liimataan kansiin kiinni ja sen jälkeen laitetaan kirja puristuksiin useammaksi tunniksi tai mieluummin yön yli. Sivujen liimaamisesta kansiin lisää noitakirjan kohdalla.

Ja näin pieni kirja tuli valmiiksi. Tässä vaiheessa tuli tietysti mieleen, että merkkausnauha olisi voinut olla kiva tai nauhat, joilla kirjan voi sitoa kiinni.

Isompi kirja eteni samalla tavalla, tosin kansiin käytin ohutta kangasta ja tervapaperia. Kirjan selkäosan vahvistin tervapaperin alta vielä kankaalla, jotta varmasti kestäisi käyttöä. Sivujen liimaaminen kansiin alkaa sivujen sovittamisella kansien väliin.

Levitetään liima kansi lehden ulkopuolelle ja tässä vaiheessa on hyvä käyttää suttupaperia, joka ulottuu yli kirjan sivujen, jotta liimaa voi levittää huoleti. Varotaan, ettei liimaa mene kirjan selkäosaan ja samalla myös sitä, ettei kirjan sivut pääse liikkumaan suhteessa kansiin.

Painetaan kirja kiinni ja otetaan samalla liimauksen suttupaperi pois. Avataan varovasti kantta ja varmistetaan kädellä, että sivu liimautuu kiinni.

Sama toiselle puolelle ja sen jälkeen kirja viedään puristuksiin. Tässä kirja on jo valmis ja odottaa tekstiä ja koska kyseessä on tosiaan noitakirja, niin tarvitaan loitsuja ja taikoja.

Lisäsin kirjaan muutaman luonnonyrtin käyttötarkoituksineen sekö joitain pikku-taikoja ja vanhoja uskomuksia.

Tässä molemmat kirjat valmiina. Hiukan niillä on kokoeroa, jos isoon mahtuu taikoja, niin pieneen ei voi mitään kovin suurta laittaa; ei siis suuria ajatuksia, mutta ehkä pienet iloiset ajatukset mahtuvat tai jospa siitä tuleekin sanakirja...

Työssäoppiminen

KALAVALEITA

Kerrankin voin ihan reilusti sanoa, että tässä on nyt useampikin kalavale tulossa; näistä ei ole aitoa yhtikäs mikään.

Kuha

Kuva näyttää hiukan kalan perkaamiselta ja sisäkalujahan tässä sille tehdäänkin. Kalan sisus tehtiin vaahtomuovipaloista, jotka sitten liimattiin reunoistaan yhteen. Reunat kun käännetään yhteen, niin kalalle syntyy pyöreä muoto. Tässä vähän liiankin pyöreä, vaikka vaahtomuovi ei ollut kovin paksua, niin silti sen olisi pitänyt olla vähän ohuempaa.

Kalan nahka tehtiin kiiltävästä hopeakankaasta. Tässä kangas on vasta liimattu sprayliimalla vaahtomuovin päälle. Seuraavaksi se ommeltiin niin, että saumat jäivät sisään ja nahasta tuli napakka pinta kalan päälle.

Lisäsin kalalle vatsaevät ja sitten se vaan maalattiin mallin mukaiseksi. Maalauksen jälkeen pintaan levitettiin ohut kerros revultexiä. Jouduin sitten maalaamaan kalan vielä uudestaan, koska ensimmäinen maalikerros ei ollutkaan ihan kuiva ennen revultexin lisäämistä ja niinhän kalasta hävisi puolet väreistä.

Lisää maalia ja uusi kerros revultexiä ja kuha on valmis kalahyllyyn. Kalasta tuli hiukan liian napakka tuon vaahtomuovin takia, mutta muuten kyllä käy kuhasta.

Lohilautanen

Kun kerran ryhdyin kalaa tekemään, niin päätin, että samalla voisin sitten perehtyä myös kalaan fileinä. Lohifileitä tulen tarvitsemaan myöhemminkin ja kun meillä oli puhetta, että tarvitaan lisää voileipiä, niin lohileipiä olisi sitten tuleman. Ensin tein kuitenkin lohilautasen.

Lohilautaseen kokeilin tulostettuja lohifileiden kuvia, jotka sitten liimasin ohuen ohuelle vaahtomuoville, joka sattui olemaan sopivan oranssia lohifileettä ajatellen. Revultexiä pintaan ja ohut kerros vielä akryylimediumia, niin valmista alkoi olla.

Lohifileeistä kaksi ensimmäistä on irtoavaa, mutta niissä on molemmin puolin hiukan revulteksiä pinnassa, joten ne ovat nahkeita ja tarttuvat hiukan toisiinsa kiinni. 

Sitruunakoristeet tein samaan tapaan kuin lohifileetkin ja niihin olin saanut idean luokkakaveriltani, joka oli tehnyt koulussa sitruunapiirakkaa. Sen verran muutin ideaa, että käytin kuvien välissä ohutta muovikalvoa, jotta sitruunoita saisi taivutettua koristeiksi. Kalat on liimattu lautaseen kiinni ja vasta liimaamisen jälkeen hoksasin, että olisin voinut laittaa kolmen kiinteän palan alle hiukan toppausta, jotta vaikutelma olisi ollut hiukan runsaampi.

Lohileipä

Lohileipiin kokeilin sitten maalattua lohta. Maalasin rosco-väreillä lohi-kuviota hiukan kimaltavan kankaan päälle ja siihen taas ohut kerros revultexiä päälle.

Leivät tein vaahtomuovista. Kuori syntyi toisen vaahtomuovin pinnasta ja koska se oli kovin ohutta, niin liimasin sen toisen vaahtomuoviin pinnaksi.

Värjätyllä revulteksillä sitten tehtiin leipään kuori ja sisus.

Leivän kuivuessa oli hyvä hetki tehdä täytteitä. Aikaisemmin olin tehnyt salaatinlehtiä ja yksi niistä sitten pääsi lohifileiden alle antamaan leivälle näköä.

Täytteet liimasin leipään akryylimassalla, jonka olin värjännyt majoneesin väriseksi. Lohilautasella olin käyttänyt muovisia persiljatupsuja, mutta tähän en niitä halunnut. Niin sitten ripottelin leiville ruohosipulia, joka oli tehty ohuen ohuesta kukkiensidonta langasta, jonka värjäsin vihreäksi.

Ja yksi tomaatti-mozzarella -leipä kalavaleiden joukkoon

Ja ihan periaatteesta, etteivät kaikki voi syödä lohileipiä, niin tein sitten vielä yhden ylimääräisen tomaatti-mozzarella -leivän. Käytin hyväksi havaittua mallia tomaattien tekemiseen ja tulostin taas kuvia halkaistuista tomaateista. Tällä kertaa liimasin ne ohuelle finnfoamille, jota olin maalannut tomaatin punaiseksi.

Mozzarella meinasi hiukan tuottaa ongelmaa, mutta toinen työohjaajani muisti valkoisen solumuovin, joka oli enemmän kuin sopivaa tähän tarkoitukseen.

Leipä on tehty kuten edellä lohileipienkin leivät. Nyt liimasin tomaatit ja mozzarellat voinväriseksi värjätyllä akryylimassalla, mutta kun voita ei yleensä käytetä ihan niin reilusti kuin majoneesia, niin meinasipa käydä niin, että massa ei meinannut riittää päälisten kiinnittämiseen. Lisäilin sitten massaa kohtiin, joista se ei näkyisi ja toivon, että se riittää kiinnittämään nämä pääliset. Pinnalle akryylimediumilla kiinnitettyä mustapippuria ja leipä on melkein valmis.

Mutta jotain se vielä kaipasi ja basilikan lehdistä löytyi ratkaisu. Basilikan lehdet ovat entisiä kangasruusun lehtiä, joita olen muotoillut ja maalannut sopivamman väriseksi. Kyllä tämä leipä maistuisi ainakin minulle.