Pintakäsittely

Marmori-mukailut

Puujäljitelmien jälkeen kokeilimme marmorijäljitelmiä ja vaikka puussa oli haasteensa, niin marmori on vaikeampi. Toisaalta marmoria on tullut sattunneesti nähtyä vähemmän ja puu on tutumpi, niin ehkä se selittää osaltansa vaikeutta hahmottaa miltä marmorin pitäisi näyttää.

Tässä harjoitellaan marmoria vasta pahville ja jälleen lähdettiin liikkeelle kotikaljasta ja pigmentistä. Marmoriin pitäisi saada suonet näkyviin ja toisin kuin puussa, niin ne voivat mennä sekaisin, eikä järjestys ole tarkkaa, mutta jonkinlainen ajatus siitä, että kuinka maa-aines olisi ehkä joskus painunut, niin voisi auttaa tai sitten ei.

Tässä on sitten jo valmista marmoria ja ihan en olisi itse vakuuttunut, että kukaan koskaan erehtyisi edes matkan päästä uskomaan marmoriksi.

Toisena harjoituksena meillä oli stukko-marmori. Käytimme pelkästään kipsiä, väripigmenttejä ja vedellä ohennettua jänisliimaa. Stukko-marmoriin voisi käyttää lisäksi myös hiekkaa, mutta koska kokeilimme menetelmää pienelle kipsilevylle ja myös ajan vähyyden vuoksi jätimme hiekan pois.

Alkuun kipsin sekaan sekoitetaan väripigmenttiä ja keon keskelle tehdään kuoppa, johon lisätään vähitellen vedellä ohennettua jänisliimaa.

Kipsi, väripigmentti ja jänisliima sekoitetaan tasaiseksi massaksi. Koska liimaa täytyy lämmittää, että se olisi juoksevaa, niin massan sekoittamisessa ja käsittelyssä tulee olla aika nopea, jotta kipsi ei jähmety ennen aikojaan.

Massaa levitetään alustalle joko tasaisena mattona, pötköinä tai paloina, jonka jälkeen ne tasoitetaan tasaiseksi pinnaksi.

Kerroksia voi tehdä useampia ja niissä voi käyttää samoja värejä tai värejä voi halutessaan hiukan muuttaa. Itse olin valinnut alkuun kaksi vihreän eri sävyä ja hiekkaan taittavan valkoisen. Myöhemmillä kerroilla lisäsin vielä sinistä joukkoon ihan vaan kivan värin perusteella.

Tässä vaiheessa marmori ei näytä marmorilta tai edes sen yritykseltä, mutta mieleen tuli Claude Monetin maalaukset ja niiden vesiaiheet. Jos nyt johonkin täytyy verrata omia töitä, niin otetaan sitten heti suuret nimet käyttöön.

Kun massa on kuivunut, niin pinta hiotaan mahdollisimman tasaiseksi. Ensin käytössä oli vähän järeämmät välineet eli hiomakivi ja sen jälkeen sitten kevyemmin hiekkapaperilla. Hiomapöly kerätään talteen.

Hiomapölystä ja ohennetusta jänisliimasta sekoitetaan uusi massa ja se levitetään edellisten kerrosten päälle. Tällä voi tasoittaa pintaa, jos on ollut kovinkin epätasainen ja hiomalla siitä ei ole saanut kaikkea epätasaisuutta pois tai jos pinta on ollut vaikka hieman kalteva. Lisäksi hiomapölyllä tasoitetaan kuivuessa syntyneet halkeamat. 

Lopuksi pinta taas hiotaan ja nyt halkeamat ovat täyttyneet ja pintaan tulee marmorille tyypillistä kuviota. Lopuksi pinta lakataan käyttötarkoituksen mukaan. Itse lakkasin tämän nyt puolihimmeällä lakalla, mutta luulen, että kiiltävällä lakalla olisi tullut parempi ja aidompi jälki, mutta kun työni ei taida muistuta mitään tunnettua marmoria, niin sillä ei kai ole suurempaa väliä. Tosiaan en tunne marmoreita ja luulen, että vaikka tuntisinkin, niin tälle ei löytyisi nimeä, mutta kivat värit kuitenkin ja hauskaa miten silmä yrittää etsiä sattumanvaraisestakin järjestyksestä jotain tuttua. Löydätkö sinä tästä jonkin kuvion tai kuvan?

Harrastukset

Kehyspaja 3

Jotain uutta entisen keskelle. Nyt alkaa tuo peruskehystys olla jotenkin hanskassa ja tässä jo kokeilin hiukan jotain uutta; kelluvaa kiinnitystä. Ideana on, että kasvisliimateipistä leikataan ohuita suikaleita ja ne liimataan keskeltä ristiksi liimapinnat vastakkain. Tällöin toisen teipin voi kiinnittää kuvan taakse ja toisen taustapahviin.

Tosiaan ensin kostutetaan toinen teippipuolisko ja liimataan se kuvan taakse ja sen jälkeen kostutetaan toinen teippi, jolloin kuvan voi nyt sitten liimata taustapahviin.

Kiinnitin tällä tekniikalla sarjakuvan taustapahviin. Paspiksen olin leikannut ihan tavalliseen tapaan ja kiinnittänyt sen kasviteippisaranalla taustapahviin. Näin sain aikaiseksi isohkon ja omanlaisen onnittelukortin. Mutta tulipa taas opittua samalla jotain uutta; ei mitään mullistavaa, mutta erilaista kuitenkin. Olenpa tässä ajatellut, että voisin pian kokeilla jotain ihan uutta, vaikkapa vitriinikehystystä, mutta siitä sitten myöhemmin lisää.

Kortit

Suoritettuja turvallisuuskortteja

Muiden opintojen ohessa olemme suorittaneet erinäisen määrän erilaisia koulutuksia ja valmennuksia, joista saadut kortit kertovat, että meillä pitäisi olla tietyt taidot ja säännöt hallussa.

Työturvallisuuskortti kertoo, että osaamme tunnistaa tiettyjä riskejä ja työskennellä niistä huolimatta turvallisesti. Kortti ei vähennä perehdyttämisen tarvetta, mutta tiettyjä asioita osaa nyt varoa itsekin.

Tulityökortti antaa oikeuden tulitöiden tekemiseen ja kurssin jälkeen alkusammutus on jo tutumpaa ja osaamme varoa tulitöihin liittyviä riskejä. Kurssi antoi aikalailla mietittävää, että mihin kaikkeen pitäisi osata kiinnittää huomiota ja kuinka pienen pienestä huolimattomuudesta voi syntyä todella isoja vahinkoja. Huolellisuus ennen kaikkea tulitöissä, jos nyt muutenkin.

Ensiapukortti ei oikeuta mihinkään, mutta kertoo, että olemme käyneet viimeisimmät ensiavun perusteet läpi. Kortti ei tee kenestäkään asiantuntijaa tai ensihoitajaa, eikä kerro, että osaisimme varmasti toimia oikein, mutta se kertoo, että meillä on tietoa ensiavun perusteista ja olemme myös niitä harjoitelleet. Hyödyllinen taito ihan kenelle tahansa kortilla tai ilman ja kuten kurssilla tuli moneen kertaan todettua, niin meillä kaikilla on auttamisvelvollisuus, joka tarkoittaa, että jokaisen on yritettävä auttaa parhaansa mukaan. Vain auttamatta jättämisestä voidaan rangaista.

Näistä kursseista itselleni ensiapukurssi oli avartavin; toki kaikista sai ajattelemisen aihetta, mutta ensiapukurssilla tuli kumottua jonkun entisen opettajan antama väärä tieto, joka ainakin minulla olisi todennäköisesti ollut, jos ei nyt esteenä, niin ainakin hidasteena tilanteessa, jossa apua olisi tarvittu pikaisesti. Onneksi en ole koskaan joutunut antamaan ensiapua ja edelleen toivon, etten koskaan joudukaan antamaan ensiapua, vaikka nyt uskallusta auttamiseen onkin enemmän.

Harrastukset

Kehyspaja 2

Edelleen olen jatkanut itse ottamieni kuvien kehystämistä. Kehykset olen tehnyt aikaisempaan tapaan valmiista kehyslistoista ihan sillä, että mikä sopii kuviin kaikista parhaiten, mutta myös sillä, että tämä perustekniikka tulisi tutuksi.

Tämä on kehystetty sellaisen touhotuspäivän jälkeen, kun kaikki tuntui menevän pieleen. Kun sitten viimein pidin kädessä valmista taulua, niin olo oli jo rauhallinen ja rento; sentään joku onnistui ja siitä taululle myös kuvaan sopiva nimi: mielenrauhaa.

Mielenrauhaa - tyyntä, valoa ja väriä syyspäivänä Pikku-Vesijärvellä

Seuraavissa tauluissa halusin leikkiä paspis-paperilla, sillä mielestäni kumpikaan väri ei yksinään sopinut tauluun, mutta yhdessä kyllä. Olin kuvitellut, ettei voisi olla kovin hankalaa leikata kahdesta erivärisestä paperista aukkoa kuvalle, mutta teettipä se vaan töitä. Aukon reunat leikkautuvat vinosti ja koska tässä koko reuna leikkautui sitten vinoksi aukon puolelta, niin toinenkin reuna piti saada vinoksi, jotta reunat menisivät yhdistäessä mukavasti limittäin. Vaan olipa yllättävän hankalaa, mutta onnistui kuitenkin. Värien saumakohdat vahvistin kasviteipillä, mutta muuten kehystys kävi kuten aikaisemminkin.

Kultaiset kehykset hiukan arveluttivat, kun näin ne taas listana, mutta kun ne olivat kehyksenä, niin ymmärsin, miksi ne olin alunperin valinnut; ne vaan täydensivät parhaiten kuvia ja paspista.

Lahden satama auringonlaskun aikaan

Tyyni syysilta Lahden satamassa

Tämä on taas kehystetty ilman turhia kikkailuja ja kun oli vähän kiire, niin huomasin, että kyllä tämä jo sujuu omatoimisestikin. Ihan vaan muutamalla tarkennuskysymyksellä sain säädöt ja muut kohdallensa.

Lahden radiomastot Vesijärveltä päin

Nuket

Nuken kokoaminen

Kun osat on paperoitu ja runko on valmis, niin nuken kokoaminen voi alkaa. Itse tuumin, että jaloista on hyvä lähteä liikkeelle; helpot "sukka"jalat, joissa riittää, että osaa laittaa varpaat eteenpäin ja jalkaholvit jalan sisäsyrjään. Ihan ensimmäiseksi jalkaan pudotetaan lyijypainot, jotta jalan liike olisi luonnollisempi ja jotta jalka laskeutuisi alas, jos sitä nostaa. Painot pudotettiin kantapäähän ja kiinnitettiin kuumaliimalla.

Jalan rautalanka runkoon kiinnitettiin vaahtomuovia siten, että se painuu tiiviisti paperoidun jalan sisään. Lopullinen kiinnittäminen tapahtuu paperimassalla, jolla täytetään vaahtomuovin ja paperoidun jalan reunan välinen ero. Massaa levitetään sen verran runsaasti, että se ulottuu polven helmi-niveleen saakka.

Kädet kiinnitetään samaan tapaan; ensin lyijypainot sormenpäihin ja sitten vaahtomuovia ja lopuksi paperimassaa. Tässä vaiheessa en vielä huomannut mitään kummallista, vaan kiinnitin kädet rautalankarunkoon siten, miten ne paperoituihin käsiaihioihin parhaiten sopivat.

Pään kiinnittämien meni samaan tapaan, mutta tässä sentään jätettiin painot pois. Mutta solumuovia laitettiin alle siten, että se asettuu tiiviisti kaulan kohdalta ja ulottuisi pituudeltaan aina päälakeen saakka pään sisällä. Että ei tämä nukke nyt sitten ihan tyhjäpää ole... on sentään vaahtomuovia päässä.

Pää ja hartialinja "laastaroidaan" paperisuikaleilla vartaloon kiinni ja paperoinnin annetaan kuivua.

Kun paperointi on kuivunut, niin vartalon ja hartialinjan ja rintakehän liitoskohtia saattoi muokata paperimassalla. Selkäpuolella paperimassa auttoi siihen, ettei nukella näyttäisi olevan kyttyrää selässä, vaan se sai lapaluut; tätä en voi laskea omaksi ansiokseni, mutta ilahdutti kuitenkin, että näin onnekkaasti kävi.

Kädet, jalat ja kasvot käsitellään taiteilijan gessolla, joka on pohjustusaine ja joka toimii myös nukella pohjustuksena tulevalle maalipinnalle. Koska saumojen laastaroinnin paperit näkyivät gesso-kerroksen läpi, niin kävin lisäksi nuken kasvot ja kädet läpi myös pikatasoittajalla eli kitillä. Jokaisen gesso- tai tasoittaja-kerroksen annettiin kuivua ja sen jälkeen ne hiottiin kevyesti ennen uutta kerrosta. Tasoittaja-kerroksia laitoin kaksi ja gessoa kolme kerrosta. 

Tässä vaiheessa huomasin, että voi surku, nuken kädet ovat väärässä asennossa; nukke oli saamassa nörtin tai toimistotyöntekijän ryhdin; kädet roikkuvat vartalon edessä peukalot vastakkain, vaikka käsien pitäisi olla sivulla ja peukalot eteenpäin. Harmitti ihan suunnattomasti; käsissä oleva massa oli jo kuivunut, eikä käsiä voinut enää irrottaa. Tuntui, ettei mitään ollut enää tehtävissä. Olin tosiaan kiinnittänyt käsiaihiot runkoon siten miten ne siihen parhaiten sopivat ja niin ne sitten menivät väärin.

Aamulla ensimmäiseksi kysymään opettajalta, että onko tosiaan mitään tehtävissä ja hetken jo vaikutti, että nuken ryhti jää huonoksi, mutta opettajalta tuli kuitenkin se odotettu oivallus: "Jospa lisäät pienen renkaan käsivarren ja olkapään kuminauhan väliin". Ennätin jo miettiä, että mistä löydän tarpeeksi pieniä renkaita tai jos sellaisen kiepsautan riittävän paksusta rautalangasta, niin miten saan sen käsivarteen kiinni. No, tuli sentään viimein se omakin oivallus; väänsin rautalankarenkaan suoraan käsivarteen kiinni; pysyy varmasti, ei veny tai väänny, eikä voi kiertyä irti. Sitten ei kun kuminauhat uusiksi ja kas, kädet asettuivat oikeaan asentoon. 

Hiukan vielä oikaistiin olkalinjaa muutenkin ja niin nuken ryhti koheni kummasti ja peukalot ovat nyt sitten eteenpäin niin kuin pitääkin. Käsivarsi pidentyi ehkä sentillä, mutta pienempi haitta sekin kuin nörtin ryhti.

Nyt kun nukke on kasassa ja muuten kunnossa, niin aloitin myös nuken maalaamisen. Pohjamaalia olin laittanut jo kokoamisvaiheessa gesso-kerrosten jälkeen, mutta nyt sitten uusi kerros pohjamaalia, siihen päälle varjostuksia ja poskiin punaa ja huuliin väriä.

Tämä tuntui ajatuksena hankalammalta kuin mitä se sitten oikeasti olikaan. Opiskelukaverilta saamani hienon vinkin mukaan meikkisienellä oli helppo lisätä väriä poskiin. Mutta silmissä se varsinainen riemu sitten vasta alkoikin; miten maalata ne niin, ettei niistä tule kierot ja että ne näyttäisivät edes jotenkin aidoilta. Parin paperille tehdyn harjoituskierroksen jälkeen oli vaan ryhdyttävä tuumasta toimeen ja tulihan niistä silmät. Vähän meinasi tulla suttua, kun kapeissa rajauksissa oli yllättävän vaikeaa pitää käsi vakaana. Liekö olisi auttanut, jos meikkaisi itse enemmän ja tekisi rajauksia? 

Tässä olen jo ennättänyt laittaa hiukan hiuksia paikoilleen, mutta puolet vielä puuttuu ja kunhan kaikki hiukset ovat päässä, niin ne pitäisi saada vielä leteille.

Viimein nukella on hiukset päässä ja ripset paikallaan, mutta koville se otti. Pikaliima ja minä emme selvästikään tule toimeen; liimasin hiuksia kuinka vaan ja vaikka niitä kuinka puristi paikalleen, niin heti kun otteen irrotti, niin irtosivat myös hiukset. Ei kun taas uudestaan ja lopputulos oli jälleen sama; hiukset irtosivat. Tuota takkutukkaa en sitten ihan vielä edes lähtenyt yrittämään leteille, koska takkujen selittäminen olisi varmaan irrottanut myös ne hiukset, jotka sitten viimein olin saanut paikolleen. Katsotaan kuinka käy; jos hiukset pysyvät kiinni päässä ja kestävät selvittelyn, niin Paloma saa letit, mutta muuten on sitten tyytyminen saparoihin.

Uusi yritys hiusten kanssa ja kyllähän ne sitten valtavan työn ja vaivan jälkeen jotenkin päässä pysyivät. Sain jopa kammattua ne auki ilman, että hiuksia lähti suuremmin. Niinpä Paloma sitten sai kirjan mukaisesti letit saparoiden sijaan.

Nuket

Paperointi

Nuken varsinainen rakentaminen lähtee jälleen kerran liikkeelle paperoinnista; nuken pää, kädet ja jalat ovat paperoituja. Paperointi alkaa taas kuten aikaisemminkin niin muotin eristämisellä kova vaahdolla ja astianpesuaineella.

Huomaa, kuinka astianpesuaineella eristetyt sormet tulevat kuvassa melkeinpä pelottavasti esiin kipsimuotista...

Ja jälleen kun eriste on kuivunut, niin paperointi voi alkaa. Tällä kertaa käytin paperoinnissa vanhoja, valkoisia kirjekuoria ja koska osassa kuorista oli sisällä kuviointi, niin näyttää kuin nukke olisi saanut villasukat jalkaansa. 

Ihan kuten aikaisemminkin, niin osiin paperoitiin seitsemän eri kerrosta ja kun paperointi oli vauhdissa, niin vain tukkimiehen kirjanpidolla sain kaikkiin riittävän määrän kerroksia.

Kotona paperointi vaati hiukan luovia ratkaisuja siihen, että paperoinnit saivat kuivua painon alla hitaasti ja rauhallisesti. Hernepussi sai uuden käytön ja riisiä jaoin pienempiin pusseihin ja siten sain kilon riisipussista useampaankin muottiin painot.

Pää oli tehty kolmeen muottiin; takaraivo yhtenä osana ja kasvot kahtena. Ennen paperointia kasvojen muotit kuitenkin liitettiin yhteen kipsinauhalla, jotta keskelle kasvoja ei tulisi saumaa. Nyt kasvot voitiin paperoida kuten muutkin muotit; seitsemän kerrosta ja kolmannen kerroksen jälkeen liimakerros, jotta paperoinnista tulee vahva.

Jos edellisessä kasvojen osat olivat liitetty yhteen, niin paperoinnin jälkeen ja osien kuivuttua oli edessä taas niiden irrottaminen. Liittäessä olin saanut vinkin, että käytä lakanaa; sideharso repeytyy. Näin myös tein, mutta enpä ajatellut asiaa ihan loppuun saakka, vaan käytin vanhaa kulunutta lakanaa ja sitäpä sitten nyhdin peukalonkynnen kokoisina paloina irti, koska lakana oli niin haurasta ja se repeili sideharsoakin pahemmin ja mikään määrä vettä ei riittänyt kosteuttamaan saumaa.

Vaan viimein osat olivat niin kuivat, että ne saattoi irrottaa muoteista seuraavaa vaihetta varten.

Osista leikattiin liiat paperit pois muotin reunan mukaisesti.

Osat sovitettiin toisiinsa ja käsissä ja toisessa jalassa oli käynyt niin, että olin kuitenkin irrottanut osat muotista hiukan kosteina ja ne olivat sitten päässeet kuivuessaan käpertymään. Korjasin tilannetta kastelemalla osat ja laittamalla niihin polyuretaanista venykkeet.

Nyt kun osat olivat sitten viimein kuivat ja toisiinsa sopivat, niin saatoin aloittaa niiden yhteen liittämisen. Yhdistämien tapahtui "laastaroimalla" palat ensin siten, että palat liimattiin vuorotellen toisen ja toisen osan sisäpintaan ja sitten ne yhdistetään.

Sisäpinnalle liimattu pala liimattiin toisen osan ulkopinnalle.

Jälki on vähän siksakkia, mutta pintaan tulee vielä uusi paperikerros, jotta saumasta tulee kestävä.

Tässä vuorossa kasojen ja takaraivon liittäminen, joka tapahtuu samaan tapaan kuin käsien ja jalkojenkin liittäminen.

Tässä myös pää yhteenliitettynä ja sauma paperoituna ylimääräisellä paperikerroksella. Nyt osat odottavat yhdistämistä runkoon.