Työssäoppiminen

JA VIELÄ KERRAN: KEVÄÄN TYÖSSÄOPPIMINEN

Nyt kun kaikissa näytelmissä, joihin jotain tein, on jo ollut ensi-ilta, niin voin viimein julkaista tämän.

Pekka Töpöhäntä

Kevään työssäoppimisessa Tampereen työväen teatterissa sain tehdä kaikenlaista syksyn tuleviin näytöksiin ja yksi näistä oli Pekka Töpöhäntä, johon sain tehdä kaikkea hauskaa.

Silakkaraamattu

Pekka Töpöhännässä on kohta, jossa tarvitaan silakkaraamattua ja sellainenhan piti sitten tehdä. Kirja oli valmiina, mutta kannet piti uusia tyyliin sopivaksi. Lavastajan toiveena oli kala, johon käytetään mosaiikkia ja kalan muodon piti olla symmetrinen, muuten sain vapaat kädet toteuttaa kannet.

Muoto valikoitui eräästä mallikuvasta, joita lavastaja oli tulostanut valmiiksi, muokkasin sen vaan symmetriseksi. Pohjan maalasin hopeamaalilla

Seuraavaksi kiinnitin kaikki niiteillä varustetut osat.

Mosaiikit liimasin pohjaan kuumaliimalla. Olin tehnyt kokeiluja kuumaliimalla ja asennusliimalla ja totesin, että kuumaliima on siistimpi vaihtoehto, mutta saattaisi tarvita lisätueksi pinnan lakkauksen.

Löysin kimalleliimojen ihanan maailman ja kala sai lisää kimallusta ja samalla liimatut mosaiikkipalat tulivat myös tuetuiksi niin, ettei sormi löytäisi pahvin ja mosaiikin välistä rakoa.

Kaloja tehtiin kaksi; etu- ja takakanteen, ja niiden piti olla symmetrisiä itseensä nähden, mutta myös toisiinsa nähden.

Liimasin kalat turkoosille pahville sitkeällä kaksipuolisella teipillä.

Pahvit liimasin kirjan kansiin mattoliimalla ja päälle laitoin kaksi kerrosta lakkaa. Kirjasta tuli mosaiikkikaloineen tosi painava ja kirjan kannet oli tuettava liimaamalla sivuja yhteen ja siirtämällä painopistettä eteenpäin. Lakkaus teki kirjasta liukkaan ja mietinkin, että millainen karhennus siihen tarvittaisiin, ettei kirja lähtisi näyttelijältä ihan käsistä.

 

Mitalit

Pekka Töpöhäntä oli saanut jo aikaisemmin, ennen näytelmän alkuasetelmaa, hengenpelastus-mitalin pelastettuaan jonkun tulipalosta. Toiveena oli, että mitaleissa olisi mosaiikkipaloja.

Lähdin muokkaamaan kullanväriseksi maalattua puukiekkoa kimalleliimalla, jolla muodostin liekkikuvion, koska en halunnut tehdä liekkikuviota pelkästään mosaiikeista, jottei kuvio menisi ihan tukkoon.

Lisäsin kuitenkin mosaiikkipaloja liekkikuvion päälle ja reunan kehystin mustilla ja kullanvärisillä palasilla, jotka toistivat nauhan väriä.

Pekka voittaa näytelmässä myös urheilukilpailun, josta hän saa toisen mitalin kaulaansa. Halusin tehdä mitalista erilaisen, koska mitalit on ansaittu eri syistä ja eri aikoina.

Lisäsin mosaiikkipalojen lisäksi mitaliin myös kimalleliimaa, jotta mitali säihkyisi ja toisaalta mitalin kultainen pohjamaali alkoi näyttää likaisen ruskealta kultaisten mosaiikkipalojen rinnalla.

Irtojalat

Pekka Töpöhäntä sullotaan säkkiin ja heitetään laivaan ja tällöin Pekasta ei näy sääret säkin suusta. Näitä sääriä lähdin sitten toteuttamaan. Pohjarunko on vahvaa pahviputkea, muoviputkea ja solumuovia ja tietysti kuumaliimaa ja ilmastointiteippiä.

Sääri sai vahvikkeeksi solumuovia ja vielä pohkeeseen pieni lisäsuikale tuomaan muotoa. Ja kiinnitys jälleen kuumaliimalla ja ilmastointiteipillä. Solumuovin päälle vielä vanua ja siitä lisää muotoa pohkeeseen.

Sääret yhdistin toisiinsa paksulla pahviputkella, johon tein sääressä olevan pahviputken mentävät reiät, työnsin ne paksumpaan pahviputkeen ja vahvistin liitoksen ilmastointiteipillä.

Teippasin ensin toisen pään putkesta kokonaan tukkoon, jolloin sääret eivät pääsisi liikkumaan sivusuunnassa....

...lisäksi vielä täytin pahviputken polyuretaanilla, jotta se pitäisi sääret paikoillaan ja tukisi lisää rakennetta. Ja lopuksi vielä teippasin toisenkin putken pään tukkoon.

Vanun päälle vedin jalkoihin sukkahousut, koska tässä vaiheessa en vielä tiennyt, että millaiset housut Pekalla olisi ja ajattelin, että jos lahje on yhtään väljä ja pääse nousemaan yli sukan, niin sieltä ei pilkottaisikaan valkoista vanua, vaan ihonväristä sukkahousua. Lisäksi tein vielä sukkahoususta ulkoisen lisätuen säärten kiinnittämiseen. Sukat jalkaan ja sääret alkavat jo näyttää hyvältä.

Leikkasin vanhoista farkuista lahkeet ja pujotin ne sääriin ja ompelin ja teippasin ne sääriin kiinni ja aina vaan oikeammalta tämä näyttää.

Ja kun tähän vielä lisää tossut, niin näyttää jo varsin aidoilta ja tässä voisin olla vaikka itse siestalla jalat pöydällä odottamassa uutta ideaa.

Tossuihin tarvittiin vielä tähdet, jotta olisivat mahdollisimman oikeat ja ne leikkasin aikalailla vapaalla kädellä eli kaikki yhteneväisyys aitojen tähtien kanssa on siis silkkaa sattumaa.

Pekka säkissä

Kun sääret tulivat valmiiksi, niin minulle todettiin, että voisin hyvinkin tehdä myös jatkon säärille, eli hahmon, joka työnnetään säkkiin ja johon nuo irtosääret sitten kiinnittyisivät. Ja ei kun tuumasta toimeen.

Ensimmäisenä muokkasin pään tutusti liimaamalla kaksi vaahtomuovi kiekkoa yhteen, sisään liimasin muovista sähköjohtojen putkea ja päällystin vielä koko komeuden sukkahousulla. Hartialinjan tein niin ikään vaahtomuovista ja sisään muoviputkea säilyttämään ryhtiä.

Ompelin vartaloa varten kankaasta pussin, johon alareunaan ompelin nauhat, joilla irtosääret saataisiin sidottua kiinni, niiden lisäksi tein myös "helman", joka saataisiin kiristettyä säärten ympärille.

Käsivarret tein muoviputkesta, vanusta ja kankaasta. Muoviputken on tarkoitus pitää käsivarsissa muotoa.

Vartaloon tuli vaahtomuovia ja vanua. Pepun muotoilin vaahtomuovista ja ensimmäisen yrityksen jälkeen jouduin vielä lisäämään vaahtomuovia, että se näkyisi edes jotenkin säkistä läpi.

Työnsin koko komeuden ompelemaani pussukkaan ja kiinnitin käsivarret paikoilleen. Jotenkin tämä vaan näyttää siltä, että tässä joku on joutunut pakkopaitaan, eli hiukan tässä nyt lipsahdettiin Yksi lensi yli käenpesän puolelle.

Pekan piti mahtua säkkiin, eikä säkki saanut näyttää ruumispussilta eli Pekkaan oli saatava liikettä. Mietin, että miten ihminen asettuisi säkkiin, jos hänestä näkyisi vaan jalat ulkopuolelle ja lievä etukyyry asento ja käden rintakehällä tuntui luontevalta. Tässä käsiä ei ole vielä kiinnitetty paikoilleen.

Viimein Pekka on säkissä ja varsin aidon näköisesti. Jaloista ja etukumarasta asennosta tulee vaikutelma, että Pekka potkii ja kiemurtelee säkissä ja tulos näyttää varsin hyvältä. Pariin kertaa heittelimme säkkiä lattialle ja hyvin siitä sai otteen ja Pekka lensi ihan komeasti, mutta osuuko Pekka laivaan, niin se jäi meitä mietityttämään, koska näkemämme laiva oli aika pieni ja Pekka siihen nähden aika suuri. Olisi ikävää, jos Pekka osuisi laivaan ja kaataisi sen tai vielä ikävämpää, jos Pekka valusi lopuksi laivan kylkeä pitkin laivan ja laiturin väliin satama-altaaseen. Kyse kun on kuitenkin lasten näytelmästä.

Kynsiviila

Pekka Töpöhäntään tarvittiin myös kynsiviilaa ja jotta se näkyisi näyttämöllä johonkin, niin sen piti myös olla aika iso, noin 30 cm pitkä. Ja kuten aina, niin sen pitäisi myös kestää kovaakin käyttöä. Tein viilan rungon ohuesta vanerista. Sahasin perusmuodon vannesahalla, reunat huolittelin nauhahiomakoneella ja varren kolot viilasin käsin viilalla ja hiekkapaperilla.

Maalasin pohjan punaiseksi.

Kynsiviilan hiekkapaperiosat leikkasin tiheästä samettikankaasta, jonka sitten töpötin vedellä ohennetulla lakalla, jotta kangas säilyisi hyvänä ja nukka kestäisi käytön.

Vilan varteen tein pienet kuviot kimalleliimalla, jotta viila ei näyttäisi niin jalkaraspilta. Kimalleliiman päälle laitoin pari kerrosta kiiltävää lakkaa.

Liimasin lopuksi lakalla kovetetut kankaat paikoilleen ja niin kynsiviila tuli valmiiksi. On siinä kyllä vähän jalkaraspin näköä; olisi ehkä pitänyt tehdä siitä vielä vähän kapeampi.

Muita

Yöllisen koiran merkillinen tapaus

Yöllisen koiran merkillinen tapaus on myös rekvisiitaltaan aika merkillinen; lähes kaikki on näyttämöllä päällystetty tervapaperilla. Ja vaikka tervapaperi on yksi lempparimateriaalini, niin silti vähän epäilytti, kun lähdimme päällystämään matkalaukkuja sillä.

Laukun edetessä idea alkoi hahmottua ja tuntua hyvältä. Laukut näyttivät upeilta, mutta oli aika kova työ saada tervapaperi kiinnittymään eri tavoin pinnoitettuihin laukkuihin.

Vielä kun vähän viilattiin yksityiskohtia, niin aina vaan parani. Tässä korostettiin laukun kulmia, lisäksi päällystimme myös laukun kädensijat.

Laukuista tuli tosi hyvännäköisiä ja hauskinta oli, että eri kulmista katsottuna ne näyttivät tervapaperilla päällystetyiltä, metallisilta tai jopa kivestä veistetyiltä. Suunnittelinkin, että käyn viemässä niitä eri patsaiden jalkojen juureen ja katson, että kauanko menee, ennen kuin joku huomaa asiaankuulumattoman laukun patsaan jaloissa.

Kohta kaikki on paremmin

Kohta kaikki on paremmin -näytelmään tarvittiin runkopatja-sänkyä. Jousiosa on tehty vanerista ja päälle liimattiin vaahtomuovipatja ja jottei tämä erottuisi, niin reunat piti naamioida ja tähän puuhaan sitten ryhdyin. 

Ompelin ohutta vanua patjan reunaan niin, että se peitti sekä patjan että vanerisen "joustinosan".

Tässä "joustinpatja" on käyty läpi ja reunat on naamioitu, enää vaan patjapussi päälle ja petauspatja ja sänky on valmis.

Näytelmässä on myös hyllyjä seinillä ja niillä on punaisia kirjoja ja koska varastosta ei löytynyt riittävästi punaisia kirjoja, niin niitähän oli sitten tehtävä. Minun aloittaessani tehtävää, kirjat oli jo pohjamaalattu, mutta lisäilin eri sävyjä, korostin yksityiskohtia ja maalailin osan kirjoista uudestaan.

Tässä kirjat näyttivät hyvältä ja toivottavasti myös näyttämöllä, mutta tarpeistonvalmistuksen pajan valot ovat eri juttu kuin näyttämön valot, niin kaikki voi vielä muuttua, mutta tässä niitä nyt kuitenkin on: punaisia kirjoja hyllyille.

Kainon laulu

Kainon lauluun pääsin sitten tekemään vessa- ja talouspaperihylsyistä tötteröneniä. Nauratti, että vessapaperirulla-askartelusta ei näemmä koskaan pääse eroon, mutta hauskaa se oli siltikin. Vaikka tötterönenien tarkoitus ei meille auennut, niin ohjeet olivat selkeät ja niiden perusteella oli helppo tehdä tarvittavat tötteröt.

Koska vessapaperirullat ovat aika keveitä, niin kokeilimme erilaisia paksumpia rullia, jotta ne olisivat kestävämpiä. Asiat eivät vaan ole niin yksinkertaisia, paksummat rullat painoivat nenää ja koska emme tienneet, että kauanko näitä piti pitää nenällä, niin pitäydyimme kevyissä rullissa, joita sitten vahvistelin kestävämmäksi.

Rullat maalattiin Ruotsin lipun keltaiseksi, joka näytti eri mallien mukaan olevan vaalean keltaisesta auringonkukan keltaiseen ja kaikkea siltä väliltä. Toki sillekin oli oma värikoodinsa, mutta netistä katsottuna sekin näytti olevan melkein mitä vaan. Oli luotettava omaan näkemykseen. Lisäksi vielä kuminauhat kiinnitykseen ja tötterönenät olivat valmiit.

Sain tehdä kevään aikana paljon kaikkea kivaa ja mielenkiintoista. Olin todella tyytyväinen harjoitteluuni. Matkalaukut olen nähnyt Yöllisen koiran merkillisessä tapauksessa ja mielestäni ne näyttivät edelleenkin hyviltä, hiukan ehkä laatikkomaisilta, mutta kaukaa katsottuna tervapaperi söi yksityiskohtia ja sehän sen käytössä oli kai ollut ideanakin.

Rakkauslaulu

... Jaa, tämä oli unohtua. Olin heti ensimmäisenä päivänä muiden mukana tökkimässä kukkia ja ruohotupsuja Rakkauslaulun ikkunaseinien taakse. Tältä tökityt kasvit näyttivät ikkunan takaa...

... ja tältä edestä. Ikkunoita oli useita ja kaikista tuli tarkoituksella vähän erilaisia.