KAKKUA JA KORTTEJA
Melkein raakakakku
Kesällä innostuin ajatuksesta siirtyä herkkujen osalta raakaherkkujen pariin ja kuin tilauksesta Yhteishyvä-lehdessä oli raakakakun ohje, joka sitten osoittautui melkein raakakakuksi, koska siinä olikin tavallista suklaata raakasuklaan sijaan. Sitten vielä pääsin maistamaan ihan aitoa raakakakkua kummityttöni valmistujaisissa ja totesin, että nyt on kokeiltava tätä myös itse. Päädyin sitten kokeilemaan ensimmäisenä tätä melkein raakaa kakkua ja vaikka oli ensimmäinen kakku, niin heti oli ohjetta muutettava.
Käytin pohjassa rusinoiden sijaan taateleita, koska pidän enemmän taatelin mausta. Niin sitten silppurilla taatelit ja mantelit hienoksi ja tahna paineltiin irtopohjavuokaan.
Päälle tuli banaania, suklaata ja cashewpähkinöitä ja mitähän vielä? Jääkaappiin jähmettymään ja maut tasaantumaan. Samana päivänä maisteltuna banaani maistui tosi vahvasti läpi, mutta seuraavana päivänä suklaan ja banaanin yhdistelmä oli ihan loistava. Ylimääräistä sokeria ei siis tähän kakkuun lisätty, kaikki makeus oli taateleista, banaaneista ja suklaasta ja sitä oli ihan yllin kyllin.
Tätä herkkua syötiinkin sitten iltateellä, töissä iltapäiväteellä ja siitä riitti silti koko viikoksi. Tämän jälkeen olen tehnyt vielä parikin raakakakkua ja suuresti odottamani mustaherukkakakku oli maultaan aivan loistava, mutta ulkonäkö jätti toivomisen varaa; näytti hiukan kertaalleen syödyltä. Kolmannen kakkuni tein tilaamastani raakakakkukirjasta. Tein siitä Balilaisen suklaakakun, joka oli hyvä, mutta ohjeen mukaan olisi pitänyt käyttää täytteessä pakuriteetä tai vettä. Koska minulla ei ollut pakuriteetä ja en sitten ihan heti osannut ajatella, että mikä muu tee kävisi, niin laitoin vettä, joka ei ollut hyvä ratkaisu. Seuraavan kerran laitan kookosmaitoa veden sijaan tai ehkä suklaateetä. Luulen, että kumpainenkin voisi toimia hyvin.
Gluteeniton joulu
Elämässä tulee kaikenlaista aina vastaan ja yllätyksekseni huomasin syksyllä, etten enää pysty syömään vehnää enkä ruista. Ravintoterapeutin ja lääkärin kanssa juteltuani tulin tulokseen, että niistä on vaan luovuttava. Raakakakku innostukseni lievitti tuskaa, mutta mitä olisi joulu ilman piparkakkuja. Piparkakut ovat minun jouluherkkuni ja varsinkin omalla perinteisellä ohjeella tehtynä, jotka maistuvat teen kanssa erinomaisilta. Monta mukavaa hetkeä on vietetty ystävien kanssa teekupin ääressä pipareita nakerrellen ja maailmaa parannellen. Mikä nyt eteen?
Asiat siis tärkeysjärjestykseen! Tutkin erilaisia ohjeita ja jauhovaihtoehtoja ja päätin, että näitä tietoja soveltaen teen piparit omalla ohjeellani ja katson mitä niistä tulee. Vaihdoin vehnäjauhot riisi- ja tattarijauhojen sekoitukseen ja hyvinhän tuo toimi. Joulu on pelastettu; minä saan pipareita teeni kanssa!
Joulutorut eivät ole minun jouluherkkuni, mutta täytyyhän niitä olla, jos vaikka sisareni pistäytyy joulukahveille; ne ovat hänen jouluherkkunsa. Olen aina leiponut joulutortut valmiista taikinasta ja nyt oli haaste lähteä kokeilemaan itse tehtyä voitaikinaa. Niin kunnianhimoinen en sentään ollut, että olisin halunnut tortuista lehteviä; riitti kunhan ovat joulutorttuja. Niinpä taikinaksi valikoitui sekoitettu rahkavoitaikina. Ystävä piipahti glögillä ja totesi, että joulutortut maistuivat hyviltä ja juuri siltä miltä pitikin, vaikkeivät lehteviä olleetkaan. Ja kun vielä näyttivätkin ihan riittävästi joulutortuilta, niin tavoite täyttyi näidenkin osalta.
Kortteja joka tilanteeseen
Kakkujen lisäksi olen askarrellut kortteja. Meillä töissä oli hauska sattuma, että kahdella työkaverilla oli päivän välein 40- ja 50-vuotis syntymäpäivät ja halusimme heitä muistaa. Minä lupasin tehdä kortit ja kortteja miettiessäni pengoin askartelutarvikkeitani ja heti nauhat nähtyäni idea oli valmis. Hiukan mietitytti, että vaikka itse pidä yksinkertaisista ideoista, niin muut ehkä pitävät näitä liiankin yksinkertaisina. Käytin korteista mallit kierroksella ja sain niille hyväksyvän vastaanoton ja niinpä sitten vaan tuumasta toimeen ja askartelin päivänsankareille kortit.
Loppuvuoteen mahtui myös ikäviä asioita. Minulle tärkeä ja läheinen isotäti kuoli marraskuussa ja surun keskellä piti mennä eteenpäin ja valmistautua tuleviin hautajaisiin. Isotätimme tuhkattiin, joten kukkalaitteet olisivat olleet turhia, sovimme, että tuomme arkulle vain kortteja, jotka voi sitten tuhkata hänen kanssaan. Äitini puolesta vein pienen kortin, jonka olin muokannut valmiista kortista lisäämällä taustapahvin ja pienen rusetin. Omaan korttiini otin idean isotädilleni valmistamastani 90-vuotiskortista, johon hän ihastui kovasti alkuvuodesta. Kortti on taitettu ja siinä toistuu Karjalan värit ja lisäsin siihen kauniin muistolauseen ja sisälle nimet.
Suru on merkillinen asia; siihen auttaa vain aika ja vaikka se ei koskaan häviä kokonaan, niin ajan kanssa pahimmat särmät hioutuvat ja sen kanssa oppii elämään. Tähän tarvitaan vielä enemmän aikaa, mutta muistokortin tekeminen oli jotain konkreettista, jotain jonka saatoin vielä tehdä hänen hyväkseen, pieni apu sekin.
Heti kohta hautajaisten jälkeen olisi pitänyt olla joulumielellä ja joulukortteja tekemässä. Tämä vuonna joulumieli on kadoksissa ja kortit olivat siten silkan uurastuksen takana. Työ takkusi ja kiirettä pukkasi. Idean piti olla yksinkertainen ja helppo, mutta huopa oli vallan merkillistä; se tylsistytti sakset ennätysajassa ja sitten niitä jyrsittiin ensin normaalisti leikkaamalla, sitten saksien kärkiosalla ja lopuksi silkalla sisulla, koska en halunnut tylsistyttää kaikkia saksiani. Tähdiksi tarkoitetut tekotimantit loppuivat kesken ja kävin hakemassa uusia, jotka onnistuin kadottamaan melkein heti tuotuani ne kotiin ja ei kun taas uusia timantteja ostamaan. Ja tottahan korteissa piti myös käyttää keväistä ihastustani eli kimalleliimaa ja se toimi ihan niin kuin olin ajatellutkin. Sentään jokin sujui, mutta korttien kanssa meinasi iskeä tuska.
Yllä ensimmäisiä kortteja, tosin osa on jo postitettu ja tässä sitten massaa lisää...
Valkoinen huopa loppui kesken ja en halunnut enää ostaa mokomaa lisää, joten loput kortit sitten tein entisin ideoin. Muutama sai koristellun kuusen...
...ja muutamalle leikkasin sitten jouluomppuja. Kortteja olen lähetellyt monessa erässä aina niiden valmistuttua ja jos joku sai tänä jouluna kaksi korttia, niin älä kerro sitä minulle! Jos taas joku jäi ilman korttia, niin se ei ollut tarkoituksellista; kirjanpito saattoi pettää tai sitten minä vaan sekoilin lähettämisen kanssa ja joku muu sai sen: Anteeksi! Vaan älä kerro tätäkään minulle, haluan uskoa, että muistin kaikki ja onnistuin lähettämään kortit sinne minne pitikin.
Mutta tässä on vielä mahdollisuus korjata tilannetta!
Toivon kaikille hyvää ja rauhallista joulua
ja onnellista uutta vuotta 2015!
