BODY WORLDS
Viime keväänä Body worlds - näyttely jäi muun ryhmän mukana näkemättä, koska kurja flunssa sotki suunnitelmat. Mutta nyt näyttely on nähty, vaikka myönnänkin, etten sinne ihan kauhean innokkaasti ollut menossa alunperinkään, mutta jos se olisi nähtävä, niin mieluummin seurassa kuin yksin. Jotain näyttelystä kertoo varmaan sekin, että kyselyistä huolimatta kukaan ystävistäni ei ollut halukas lähtemään seuraksi.Kuolleita ihmisiä säilöttynä muoviin ei tosiaan kuulosta kauhean houkuttelevalta ja kun en muutenkaan ole kauhean innokas näkemään omia tai kenenkään muunkaan sisäelimiä livenä, kuvana tai edes mielikuvana, niin näyttely ei todellakaan houkuttanut.
Vaan millainen se sitten oli? Sainko sen kierrettyä ennakkoasenteista huolimatta? Jos yhdellä sanalla sitä kuvaisin, niin se olisi muovinen. Jopa niin muovinen, että unohti katsovansa oikeaa ihmisruumista ja sen yksityiskohtia. Osasta en olisi arvannut, että katson oikeaa, aitoa sisäelintä, vaan olisin ollut valmis sanomaan, että se on hyvä jäljennös. Uskon, että joissakin tilanteissa hyvä jäljennös olisi saattanut olla jopa parempi kuin muoviin säilötty aito sisäelin.
Näyttely oli kyllä ihan mielenkiintoinen ja sain siellä aikaakin kulumaan, mutta jotenkin se ei vaan kuitenkaan suuremmin innostanut. Itselleni mielenkiintoisimmaksi asiaksi totesin isot kyltit, joissa kerrottiin ihmisen elimistöön liittyviä asioita ja parhaiten mieleen jäänyt kohta oli heti ihan alkuun kasatut tynnyrit ja jossa kerrottiin, että sydän pumppaa 7000 litraa verta päivässä; tynnyrit tekivät määrästä konkreettisen.
Näyttely ei ole huono, vaikka itse en siitä innostunut suuremmin, mutta jos haluat sen nähdä, niin pidä kiirettä; se on esillä enää syyskuun loppupuolelle. Näyttelystä ei valitettavasti ole kuvia, koska kuvaaminen oli siellä kiellettyä.
