Koulutiellä jälleen, tosin nyt opiskelu on jotain ihan muuta kuin mikään tähän mennessä. 4-kympin kriisiin kuuluu kuulemma, että lähdetään opiskelemaan joko hoito- ja hoiva-alaa tai sitten käsityöläisammattiin ja minä sitten valitsin tämän jälkimmäisen. Sattuman ja suosituksen kautta alaksi valikoitui tarpeistonvalmistus ja tällä tiellä ollaan ja katsotaan mihin asti se vie. Vaan mennessä näkee ja täältä blogista voi seurata, että mitä kaikkea olen ennättänyt oppia.

Sana tarpeistonvalmistus ei kerro monellekaan juuri mitään, mutta kun sitä hiukan avaa, että kyseessä on teatterin pienrekvisiitta, niin jo vähän enemmän. Tarpeistonvalmistus on lähinnä sitä, mikä jää lavastuksen ja puvustuksen väliin.


tiistai 7. tammikuuta 2014

Harrastukset

JOULUPUKIN PAJASSA

Joulusta on jo sen verran aikaa, että nyt voi palata joulupukin pajaan ja paljastaa, että toimin pukin apulaisena. Ihan ei kaikki mennyt niin putkeen kuin itse olisi toivonut, mutta lahjojen saajat kyllä vakuuttivat olevansa tyytyväisiä ja sehän on tietysti tärkeintä.

Puutyöt


Jo viime syksynä tein kahdesta tammilevyn palasta liimapuuta ja sahailin ja hioin sen muotoonsa ja niin serkkuni sai siitä pienen leikkuu- tai juustolaudan.


Huovuttaminen


Tänä vuonna pähkäilin ystäväni lahjaa; mitä antaa ihan pientä vaille 4-kymppiselle naiselle joululahjaksi, kun heti kohta varsinainen 40 -vuotislahja oli perinteinen lasiesine. No, huopatöppöset voisivat lämmittää mukavasti varpaita. Tässä vaiheessa töppöset ovat vielä työn alla ja vaikka kuvasta sitä ei huomaa, niin ne olisivat sopivammat lumimiehen kuin naisen jalkaan, mutta asia on korjattavissa jatkamalla työstämistä.


Tässä tossut ovat jo saaneet muotonsa ja ovat kuivumassa. Vaan eipä uskoisi, että villan huovuttaminen voi olla myös vaarallista; onnistuin rullaamisvaiheessa "polttamaan" ihon molemmista käsivarsista, eikä ollut edes ensimmäinen kerta, mutta koska sen muistaisi ja laittaisi kunnon pyyhkeen pehmikkeeksi bambu-matolle. Myös pöydän ääressä huovuttaminen auttaisi, mutta kotona se ei onnistu, vaan työ on tehtävä kylpyhuoneen lattialla.


Töppöset ovat kuivat ja ovat saaneet puuhelmistä koristeet. Itse olin aika tyytyväinen näihin, mutta hirvitti tietysti laittaa ne matkaan, kun olin arvioinut töppösten koon ja värinkin olin valinnut enemmänkin  sen mukaan, minkä itse oletin miellyttävän saajaa. Ystäväni mukaan olin sitten onnistunut molemmissa ja töppöset ylenivät ajattelemistani mökkitöppösistä työtöppösiksi.


Kun nyt olin päässyt vauhtiin tuossa huovuttamisessa, niin jatkoin siitä, mutta nyt kun käsivarret olivat jo hellinä, niin piti valita hiukan kevyempi malli ja rullaamisen tein kuplamuovilla, jolloin se ei käynyt niinkään käsivarsiin. Tässä villa on levitetty kuplamuovin päälle ja odottaa rullausta.


Ja tässä sitten lopputulos; olisiko tämä pieni liina tai niin kuin itse ajattelin, niin jotain mikä ei ole ihan pannunalunen, mutta jotain jolle voisi vaikka laskea joululaatikot tai jokin muu tarjolle tuleva lämmin ruoka.


Tai sitten alunen vaikka kahvipöytään laitettavalle piirakalle, kuten tässä. Toki näiden käyttö jää saajien mielen mukaiseksi, mutta toivottavasti ovat mieleisiä ja niille on käyttöä. Sisarelleni oli tietysti tuo sininen ja punainen tädilleni.


Valokuva-albumi


Syksyllä tehty ihka uusi viira sai viimein käyttöä ja tein kotona paperia valokuva-albumia varten. Kotona puitteet eivät ole ihan samat kuin oli Teatterikorkeakoulussa, mutta saunanlauteet tulivat vaihteeksi käyttöön. Suojasin lauteet muovilla ja siinä oli yllättävän helppo työskennellä. Ainoa ongelma meinasi tulla alustasta, jossa paperimassa painellaan kuivaksi, mutta kankaalla päällystetty pyykkitelineen osa ajoi asiansa ja toimi riittävästi, mutta seuraavaan kertaan on kyllä löydettävä parempi alusta.


Kannet syntyivät pahvista ja kangaskaupan tilkkupaloista löytyneistä kankaista. Tilkkulaatikko on lähes yhtä terapeuttinen kuin irtonappilaatikko; kannattaa käydä kokeilemassa.


Sisäpintaa laitoin toista kangasta ja niin kannet olivat valmiit.


Ja tästä alkoi sitten ne ongelmat; minulla ei ollut naskalia, joten tein tarvittavat reiät piikillä, joka ei sitten ollutkaan tarpeeksi pitkä ja jouduin pistelemään reikiä useampaan kertaan ja siinähän on aina vaarana, että onnistuu saamaan reiät eri kohtiin. Eikä siinä vielä kaikki, vaan onnistuin rei'ittämään paperit myös liian reunaan ja yrittäessäni hienoa japanilaista sidosta tajusin, että tämä ei tule onnistumaan.


Niinpä sitten ompelin toisen  ompeleen viereen ja tein albumiin ihan omanlaiseni "kaksoistikkauksen", joka ei ehkä ole maailman tyylikkäin, mutta ajaa asiansa ja pitää albumin sivut paikallaan. Sisaren tytär oli kuitenkin kovin tyytyväinen albumiinsa ja tämä pieni kauneusvirhe ei häntä haitannut; ihana lapsi! Seuraavan kerran sitten se hieno japanilainen sidonta paremmalla onnella. Ja ehkä kansiin voisi etsiä myös parempaa pahvia.