Negatiivi naamio
Ammattiopinnot aloitimme naamioista. Ensimmäisen tehtävänä oli muovata valmiin kipsinaaman päälle plastoliinista kuvan mukainen naamio.Valitsin naamioksi jäljelle jääneistä vähiten pelottavannäköisen. Malli on afrikkalainen naamio, joka on todella kapea leukainen. Pohjana ollut kipsinaapio hiukan rajasi muotoa ja kun vielä leukaan piti lisätä se muutama sentti, että mahdollinen näyttelijä, joka tätä ehkä käyttäisi, voisi liikuttaa suutaan, niin muoto hiukan supistui. Letit muotoilin ensin myös plastoliinista, mutta ne eivät kuitenkaan kuulu varsiniseen puunaamioon ja ovat todennäköisesti tehty nahkanauhasta, joten otin ne pois ja valmiseen naamioon ne voi myös lisätä muusta materiaalista tehtynä esim. siitä nahkanauhasta.
Plastoliininaamion päälle tehtiin kipsimuotti, josta saadaan sitten negatiivimuotti, joka voidaan paperoida. Kipsin kanssa puuhastelu oli varsin hauskaa, mutta enpä olisi osannut ajatella siihenkin liittyviä vaaroja; kipsijauhoa kauhoessa hengityssuoja tuli tarpeeseen. Mutta kipsivellin kanssa läträäminen oli lähinnä terapeuttista; olisiko ollut takauma lapsuuden mutavellileikkeihin? Ja vanhat lakanatkin saivat uuden elämän kipsimuotin tukena. Sideharsoakin voisi käyttää, mutta toisaalta vanhat lakanat kuulostavat ekologisemmalta.
Tässä "laina"kädet valamassa kipsiä muotille; omasta työstä ei tässä vaiheessa saa kuvia, koska puuha on kovin sotkuista. |
Kipsiä valellaan aluksi muotin päälle ohuelti ja sen jälkeen lakanakangas kastellaan kipsiin ja lisätään valetun kerroksen päälle. Sopivasti täytyy pitää vauhtia, ettei kipsi ennätä saostua liiaksi. Lopuksi kun kerroksia on riittävästi, valetaan tasainen kerros, josta on myöhemmin hyötyä työskennellessä, kun muotti ei keinu pöydällä.
Tässä kipsimuotti vielä ilman tasoittavaa kerrosta. |
Kipsimuotin kuivettua se käännetää ja plastoliinimuotti irroitetaan kipsimuotista. Muotti siistitää esim. mahdolliset valumat voi vuolla pois, jotta paperimuotti on aikanaan helppo irrottaa muotista.
Kipsimuotin irroituksen jälkeen voi alkaa paperinaamion pohjustus. Kipsimuotti suojataan kovalla saippuavaahdolla, jota saadaan ihan vaan mäntysuovasta ja vedestä "vispaamalla", ja käsittelyllä turvataan myös se, että naamio irtoaa muotista. Loppuksi vielä kerros Fairya ja paperointi voi alkaa.
Paperointi on hauskaa puuhaa, jossa kädet ovat liisteri-liimaseoksessa ja pienillä paperisilpulla sitten mentiin kerros kerrokselta naamiota läpi. Paperia pitäisi olla vähintään seitsemän kerrosta, jotta naamiosta tulee riittävän tukeva. Puhelinluettelo sai tässä uusiokäyttöä.
Kaikkea kun ei millään ennätä kerralla, niin naamio täytyy suojata kuivumiselta tai pikemminkin nopealta kuiviumiselta, jossa paperi pääsisi vääntymään, kupruilemaan tai irtoamaan muotista. Tähän suojakseen käytettiin kelmua ja hiekkapusseja; jossa kelmu suojaa kuivumiselta ja hiekkapussit pitävät paperit paikallaan.
Kun kerroksia on riittävästi, vähintään seitsemän, ja kun naamio on kuivunut hallitusti, ilman kipristelyä, niin naamio irrotetaan muotista. Irrottamisessa voi käyttää apuna paineilmaa, jos sitä on vaan käytettävissä. Paineilmalla naamio irtosi melko helposti, kunhan vaan oli saanut reunaan pieniä irtonaisia kohtia, joihin sitten oli hyvä puhaltaa paineilmaa.
Naamion reuna tasataan ja naamiolle leikataan silmäaukot. Koska tässä ei varsinaisia silmäaukkoja ollut, niin leikkasin kapeat viirut, joista näkee eteensä ja ympäristöä. Reunat ja silmäaukot huolitellaan siten, että paperi menee molemmin puolin naamiota sekä ulko- että sisäpinnalle. Ikään kuin kangasta huolitellessa kanttinauhalla. Naamio odottaa vielä pintakäsittelyä; tarkoituksena on, että näihin naamioihin tulisi pinnaksi puumukaeilma.