COMMEDIA DELL'ARTE -NAAMIOT
Brighella tai Punchinello
Commedia dell'arte on Italiassa syntynyt teatterimuoto, johon hyvin kiinteästi kuuluu naamiot ja erityisesti nahkanaamiot. Näitäpä mekin sitten ryhdyimme muokkaamaan, kun lähdimme tekemään nahkatöitä. Itse lähdin etsimään internetistä sopivaa naamiopohjaa, jonka voisin tehdä. Ideakuvaa hakiessani etsin pikemminkin ilmeikästä muotoa ja omaa silmää miellyttävää värisävyä, enkä niinkään mieluisaa hahmoa ja niinpä päädyin ensimmäisessä naamiossa Brighellaan tai saattaapa tämä olla myös Punchinello, koska sama kuva naamiosta esiintyi loppujen lopuksi sitten kumminpäin vaan hakiessa.
Jälleen kerran muotoilu tehtiin plastoliinista. Ihan perinteisessä valmistuksessa naamion pohja on tehty puusta veistämällä, mutta plastoliini ajaa pakkasessa kovetettuna saman asian. Ainoa vaan, että tänä talvena pakkaset olivat aika vähissä ja emme sentään menneet tarjoamaan naamiopohjiamme koulun keittiön pakkaseen, mutta nekin vähät pakkaspäivät riittivät ja saimme naamiopohjista riittävän kovat.
Palstoliini on suojattava muovikelmulla, jottei palstoliinissa oleva öljy siirry nahkaan.
Nahan työstö alkoi sen kastelulla ja sitten ruttaamisella, ryppyämisellä, vääntämisellä, kääntämisellä, veivaamisella ja vaivaamisella, jotta nahka pehmenee ja on valmis työstettäväksi.
Sitten alkoi nahan työstäminen naamiopohjan päälle ja siinä yritettiin sitten sopivasti kutistaa ja venyttää nahkaa pohjan muotojen mukaan. Nahalle pitäisi näyttää, että kuka on pomo ja kuinka se asettuu muotoihin, mutta minulla oli koko ajan vahva tunne, että nahka sen tiesi tai ainakin pisti lujasti kampoihin. Työstämisen ajan nahkaa kastellaan ja sormin näpräämällä ja puuntyöstö tunneilla tehdyillä puutyökaluilla sitä sitten pyrittiin saamaan pohjan muotoihin ja uriin.
Työstäminen ei ollut ihan sitä helpointa hommaa ja kun viimein muoto alkoi hahmottua, niin tukinarut auttoivat asiaa. Nahkaa kasteltiin edelleen ja työstäminen jatkui.
Työstämisen jälkeen naamio jätetään hiekkapussien alle kuivumaan, jottei se pääse kuivuessaan nousemaan ylöspäin. kuivan naamion sisäpintaan levitetään mahdollisimman kuivalla siveltimellä ohut kerros puuliimaa, jonka jälkeen reunat siistitään ja ohennetaan noin 2 senttimetrin matkalta, jotta reunan taittaminen olisi helpompaa. Reuna taitetaan ja reunan alle laitetaan karkeaa nyöriä, joka pitää naamiota muodossa. Tässä vaiheessa pienille puristimille oli käyttöä.
Reunan jälkeen huolitellaan nenä kuntoon. Nenän alle oli leikattu jo muotoiluvaiheessa kaitale ja sen alle jäävät palat suoraan linjaan toisiinsa nähden; palat eivät saa mennä päällekkäin, kaitaleet kiinnitetään toisiinsa pienellä nahkanpalalla.
Kuivuneeseen ja huoliteltuun naamioon leikataan silmäaukot, joiden reunat hangataan sileiksi ja sen jälkeen naamio on valmis maalattavaksi. Nahkamaaleja käyttäessä on syytä muistaa suojahanskat tai kädet voivat värjäytyä yllättäenkin ja nahkamaalia kun on, niin tarttuu myös ihmisen ihoon tiukasti ja lähtee periaatteessa vain kulumalla; tosin huolellinen pesu ja öljyllä hieromien voivat nopeuttaa värin lähtemistä.
Jollainhan naamio on pysyttävä päässä ja siksi naamioon laitetaan ohut nahkahihna siihen solki, jolla sitä voi tarvittaessa säätää sopivaksi.
Lopuksi naamio öljytään ja voi sen vielä hangata mehiläisvahallakin, niin naamio kestää helpommin käyttöä ja kulutusta.
Arlecchino
Teimme kaksi naamiota ja toinen olisi saanut sitten kuitenkin olla jokin muukin kuin Commedia dell'arte -naamio ja hetken mietinkin muita vaihtoehtoja, mutta kun olin jo etsinyt toisenkin commedia dell'arte hahmon, niin pitäydyin sitten alkuperäisessä ideassa. Ja kuten ensimmäinenkin, niin tämäkin alkoi plastoliinin muotoilulla. Nyt pohjan kovettuminen oli jo epävarmempaa, koska pakkaset alkoivat olla jo ohi ja taivaalta vihmoi vettä.
Edelleenkin nahka suojataan plastoliinilta muovikelmulla ja nahka pehmitetään ennen muotoilua. Nyt muoto oli hiukan helpompi, koska mallin nenä oli lyhyempi, mutta edelleen minulla oli epäilykseni siitä, että kumpi meistä oli pomo, mutta lopulta minä taisin olla sitkeämpi ja nahka taipui muotoonsa.
Sisäpinta huolitellaan ja reunat ohennetaan ja käännetään ihan kuten aikaisemminkin. Myös nenä liimataan kokoon. Tällä kertaa silmäaukot meinasivat päästä yllättämään, kun nahassa olikin pehmeä kohta ja mattopuukko pääsi hiukan lipeämään pidemmälle kuin oli tarkoitus.
Naamion maalaus ja tällä kertaa halusin kokeilla, että miten korostukset ja muut onnistuvat vaaleammalla värillä. Vielä kiinnitysnauha ja solki paikoilleen ja suojaus öljyllä ja vahalla ja naamio on valmis.
Naamiot edestä ja takaa tai sinnepäin
Ihan tuohon ei tuo sitten kuitenkaan vielä päättynyt, vaan naamion sisäpintaan piti vielä kiinnittää pehmeää solumuovia, jolla naamio asettuu kasvoille oikein. Hiukan tuon alemman naamion tukipaloja vielä viistosin kuvan ottamisen jälkeen, mutta muuten ne asettuivat oikein hyvin ja naamiot ovat hyvät myös liikkuessa, tosin naamion kanssa liikkuminen vaatii totuttelua.
Ja tässä naamiot sitten ihan valmiina ja vaikka nahkanaamion teko ei ollutkaan ihan helppoa, niin tykkäsin näiden tekemisestä ja olen varsin tyytyväinen omiin aikaansaannoksiini.
Tässä vielä nenät vastakkain, jotta nenien kokoero korostuu.
