Pintakäsittely

Ensimmäinen pintakäsittelytunti ja pää oli jo pyörällä; olinhan jo aikaisemmin huomannut maaliosastolla, että kaikkeen on omat maalinsa ja vielä hyvä joukko muita, joiden käytöstä en edes tiedä - nyt selvennetiin, että maaleja ja mihin niitä käytetään ja tässä oli vasta pintaraapaisu. Sanotaan, että tieto lisää tuskaa ja siltä se juuri sillä hetkellä tuntui.

Ensimmäisestä tunnista kuitenkin innostuneena lähden katsomaan siveltimiä ja muuta välineistöä. Hyllyn edessä tunnen oloni taas tuskaiseksi; on tasoittimia, on siveltimiä, luonnonmateriaalista, keinomateriaalista ja oliko vielä näiden sekoituksiakin, siveltimiä oli vielä likimain jokaiseen eri tarkoitukseen. Aikani katselin ja totesin, etten vielä tiedä mitä tarvitsen ja mihin tarkoitukseen, niin ehkä vielä turha ostaa mitään.

Toisen tunnin antia oli tutustuminen teoriassa erilaisiin maalituotteisiin ja perinteisiin pintakäsittelyaineisiin. Käytännössä tutkittiin maalikaapin sisältöä ja tutustuttiin näihin perinteisempiin materiaaleihin vielä tässä vaiheessa ihan vaan materiaaleina.

Kolmannella tunnilla lähdimme sitten kokeilemaan perinteisiä pintakäsittelyaineita käytännössä. Mitä kaikkea voikaan saada aikaan maidolla ja pigmentillä. Piimä oli itse asiassa maitoakin mukavampaa käsitellä. Liimamaalit ja vahat tuli myös kokeiltua. Vahojen kanssa kävi lopuksi pienoinen katastrofi; vahoja pehmennettiin kattilassa lasipukeissa puupalan päällä. Puupalan oli tarkoitus estää, ettei lasipurkki pääse kosketuksiin suoraan kattilan pohjan kanssa. No, veden kiehuessa pieni puupala pyrki pintaan ja kaatoi vahapurkit. Mitä tästä voi oppia? Puupalan tulee olla riittävän iso ja lasipurkkien ja kattilan suhde sopiva, ettei puupala pääse pulpahtamaan purkkien alta ja toisaalta taas etteivät purkit pääse kaatumaan.

Kiinteä carnaubavaha, vai olikohan se hiutaleista, oli muutenkin hankala työstettävä; ennen kuin ennätti viedä siveltimen alustalle, niin vaha oli ennättänyt jo kovettua ja tuloksena oli epätasainen "kökkö" alustalla. Pigmenttiä ei edes ennättänyt ajatella, kun vaha oli jo kovettunut. Mehiläisvaha ei ollut juuri helpompaa käsitellä. Nestemäisenä carnaubavaha oli taas varsin helppoa työstää.

Pahamaineinen carnaubavaha alhalla oikealla. Ylhäällä keskellä liimamaali+pigmentti, oikealla maitoa ja piimää sekä pigmenttiä. Alhaalla vasemmalla teollinen vaha Osmocolor+pigmentti ja keskellä vernissaa ja pigmenttiä. 

Ylhäällä vasemmalla parafiini+pigmentti, keskellä nestemäinen carnaubavaha+pigmentti ja oikealla muna-öljytempera ja keltuais-öljytemepera+pigmentti. Alhaalla vasemmalla edelleen Osmocolor ja oikealla mehiläisvaha.

Neljännen tunnin antia oli erilaiset perustekniikat: sienitöpötys luonnonsienellä, täplitys, painelu paperilla, harjahankaus, pirskotus, rullaus kankaalla, kuullotus, lastamaalaus, piiskaus ja maalirappaus.

Alla kuvat pirskotuksesta, joka on hyvinkin vanha tekniikka ja varsin yksinkertainen; maaliin tai kuten tässä maitoon, jossa on pigmenttiä, kasteltua sivellintä lyödään puukapulaa vasten.

Tässä on täplitystä, jossa samansävyisiä maaleja maalataan erilaisilla siveltimillä.

Valmiita kokeiluja eri tekniikoista ja eri tuotteista maalista ja teollisesta vahasta perinteisiin aineisiin munatemperaan, maitoon ja piimään:

Ylhäällä sienitöppäys, keskellä pirskotus ja alhaalla  maalirappaus

Ylhäällä vasemmalla lastamaalaus, oikella kuullotus ja alhaalla vasemmalla harjahakkaus ja oikealla täplitys.

Ylhäällä piiskaus, keskellä painelu ja alhaalla rullaus.

Viidennellä tunnilla lähdimme sitten tutustumaan ihan kunnolla erilaisiin siveltimiin ja sitten niiden avulla erilaisiin mukailutöihin. Tässä lähdetään kokeilemaan tammimukailua. Pohjana on lateksilla maalattu pahvi, jonka pinta on kevyesti hiottu. Alkuun sivellään tavallisella tasoittimella pohjaksi kotikaljaa, jossa on luonnonterraa. Pohja piiskataan siveltimellä, jossa on pitkäkarvaisista jouhista tehty sivellin. Piiskaus on nimensä veroista; paperi käydään siveltimellä piiskaten läpi.

Siveltimellä tehdään sydänpuukuviota, jossa käsi saa ja jopa hiukan pitääkin täristä, jotta kuviosta tulee aidompi. Jos käsi ei tärise luonnostaan, niin kun pitää sivellintä mahdollisimman kaukaa, niin jäljestä tulee luontevasti värisevä. Tehty viiva pehmennetään häivyttimellä ja kammataan vielä läpi, jotta pinta ei jäisi yhtenäiseksi.

Kuvion pehmentäminen häivyttimellä.

Sydänpuukuvion rinnalle tehdään pintapuukuviota. Pintapuukuvio mukailee sydänpuukuviota ja se niin ikään häivytetään häivyttimellä ja kammataan läpi.

Kävisikö tämä tammesta? Taitaa vielä vaatia lisää harjoittelua.

Mukailu oli hauskaa ja sillä voi olla käyttöä monessa eri tilanteessa; vaikkapa, jos oikea puu on liian painavaa, kallista tai hankalaa työstää. Tosin "aitoihin" mummunmökkeihin suhtautuu tästä lähtien hieman varauksella; "aidot" puupinnat kun voivat paljastua lähemmässä tarkastelussa lastulevyksi ja  taidokkaiksi mukaelmiksi.

Tässä tammi-mukailua kaksin kappalein viimeisteltynä.