Koulutiellä jälleen, tosin nyt opiskelu on jotain ihan muuta kuin mikään tähän mennessä. 4-kympin kriisiin kuuluu kuulemma, että lähdetään opiskelemaan joko hoito- ja hoiva-alaa tai sitten käsityöläisammattiin ja minä sitten valitsin tämän jälkimmäisen. Sattuman ja suosituksen kautta alaksi valikoitui tarpeistonvalmistus ja tällä tiellä ollaan ja katsotaan mihin asti se vie. Vaan mennessä näkee ja täältä blogista voi seurata, että mitä kaikkea olen ennättänyt oppia.

Sana tarpeistonvalmistus ei kerro monellekaan juuri mitään, mutta kun sitä hiukan avaa, että kyseessä on teatterin pienrekvisiitta, niin jo vähän enemmän. Tarpeistonvalmistus on lähinnä sitä, mikä jää lavastuksen ja puvustuksen väliin.


keskiviikko 30. tammikuuta 2013

Pintakäsittely

Lyöntimetalli

Kokeilimme pintakäsittelyssä myös lyöntimetallia. Lyöntimetallissa idea on, että pinta saadaan näyttämään metalliselta. Arvoton, kulunut tai muuta materiaalia kuin metallia oleva tuote saadaan näyttämään vaikkapa hopeiselta tai kultaiselta. Kultaus tehdään myös lyöntimetallina, mutta siinä käytetään aitoa kultaa. Me teimme harjoituksemme ihan van tavallisella lyöntimetallilla, joskin tarkoituksena oli, että muovilautanen näyttäisi käsittelyn jälkeen hopeiselta.

Alkuun lautanen käsiteltiin Mixtion-öljyllä ja se jätettiin kuivumaan pariksi tunniksi, jotta pinta ehtisi muuttua nahkeaksi tai narisevaksi, kun sitä sormella kokeili.


Työskentelyä varten teimme pahvista omat työvälineet.


Alku aina hankalaa, lyöntimetalli on niin kovin ohutta ja kovin leijailevaa, että työskennellessä tehokas ilmastointi vaikeuttaa asiaa, mutta myös omalla hengityksellä saattaa saada palaset lentelemään ja kun ne ovat kerran tarttuneet öljyttyyn pintaan, niin siihen ne myös jäävät. Tässä työssä ei auta paljoa naureskella ja aivastaminen voisi olla aika katastrofaalista. Vaan eipä tätä tehdessä kyllä paljoa naurattanutkaan. Itse tuskailin palojen kanssa; ne repeilivät ihan miten sattuivat ja ilmastointi ei helpottanut työtä yhtään; palat leijailivat oman tai ilmastoinnin tahdon mukaan miten sattuivat ja tulos oli aika repaleinen.


Aukkokohtia voi yrittää täyttää niin kauan kuin mixtion on nahkeaa, liikaa kuivuttuaan lyöntimetalli ei enää tartu pintaan kiinni ja työtä voisi jatkaa vasta kun siihen on levittänyt uuden mixtionin. Päällekkäin menneet lyöntimetallit irrotetaan tuotteen pinnasta ja laitetaan talteen, sillä pienillä palasilla voi paikkailla jääneitä reikiä.


Tässä sitten lopputulos, joka näin kuvassa näyttää aika hyvältäkin, mutta todellisuus muistuttaa kuitenkin enemmän tuota yllä olevaa kuvaa. Ihan helppoa lyöntimetallin käyttäminen ei ole, mutta kokeilu auttoi sen verran, että seuraavalla kerralla osaa välttää ilmastointia ja lähtisin tekemään työtä niin, että käyttäisin isoja paloja ja etenisin keskeltä reunoille. Mutta ensikertalaisen työksi niin ei hullumpi kai tämäkään, varsinkin kun tämä on tehty yhdellä kertaa niin pitkälle kun mixtionin käyttöaika riitti.