Nuken vaatteet
Nuken vaatteet oli jo mietittynä heti nukkea suunnitellessa ja niissä myös pysyin, paitsi hameen kohdalla tuli pieni muutos. Ihan ensimmäiseksi aloitin asusteista ja silmälaseista. Olin saanut pienet siniset silmälasit Lahden Nisseniltä, johon ne olivat palautuneet lasiostosten myötä. Iso kiitos edelleenkin Nissenin henkilökunnalle, jotka ystävällisesti lähtivät etsimään omituiseen pyyntööni ratkaisua.
Koska kirjassa oli mainittu, että Paloman silmälasit ovat vaalean punaiset, niin sellaiset niistä olisi sitten saatava. Hion kevyesti lasti kauttaaltaan hienolla hiekkapaperilla ja sitten töpöttelin lasit akryylimaalilla läpi. Pienen pientä hienosäätöä tein, kun töpöttelin ensin lasit kauttaaltaan vaaleanpunaisiksi ja sitten nenäkaaren ja sangat hieman tummemmalla punalla uudestaan, mutta mahtaako sitä edes kukaan huomata. Lasit ovat Paloman päässä ihan kuin lapsilla ikään, eli kuminauhalla; kuminauha kiertää takaraivon kautta ja näin lasit pysyvät päässä.
Vaatteet alkoivat kaavoittamisella; otimme kaikki yhdessä mittoja nukeistamme ja sitten piirsimme taas kaikki yhdessä puseron ja housun kaavat nukeille. Itse en housujen kaavaa tarvitse, koska Palomalla on valmiit sukkahousut ja niiden päälle tulee hame. Kaavapaperille saakka piirsin vain t-paidan ja hameen kaavat.
Kaavat kokeiltiin ensin koekankaalla, eli vanhasta lakanasta leikattiin ihan ensimmäiset osat ja ommeltiin sen verran yhteen, että näimme, että toimiiko kaava vai onko sitä muutettava.
Hameessa tein tosiaan pienen muutoksen; olin ajatellut hiukan kellohelmasta ohuesta kankaasta tehtyä hametta, mutta päädyinkin sitten farkkuhameeseen, kun löysin tarpeeksi ohutta farkkukangasta. Hameessa yksityiskohtana on edessä ja takana taskut, joissa toistuu tennareissa oleva kukkakuosi.
Kokeilun jälkeen saatoin sitten leikata jo varsinasta kangasta. Leikkaaminen tapahtui kuin ihan minkä tahansa vaatteen osien leikkaaminen; neulataan kaava kiinni, lisätään saumavarat ja leikataan.
T-paita muuttui kokeilun jälkeen sen verran, että lyhensin hihaa hieman.
Tässä hameen osat on jo neulattu kiinni, mutta ei vielä ommeltu. Omasta mielestäni näyttää jo aika aidolta ja jos ompelu onnistuu kohdalleen, niin olen tosi tyytyväinen.
Pusero alkaa jo näyttää puserolta. Hihat ovat vaan vielä vähän vaiheessa; loput täytyy ommella käsin, koska saumoja ei voi ommella ohjaussauvojen takia loppuun saakka.
Myös selän ohjaussauva vaatii omat kikkansa; tein niskaan halkion, jonka reunat huolittelin ohuilla kaistaleilla ja alareunan ompelin tiheällä siksakilla. Kunhan pusero on päällä, niin halkion voi ommella umpeen.
Ommeltavat vaatteet alkavat olla valmiit. Lopuksi vaatteet ommellaan Paloman päälle; nyt hihat ovat siis vielä auki, niskan halkio ompelematta ja hame on vielä hieman sivusta auki.
Ja tässä sitten vaatteet ommeltuna, neuletakkia vailla.
T-paidan ja farkkuhameen lisäksi halusin nukelle neuletakin ja vielä pitsisen neuletakin. Ensin ajattelin etsiä sen valmiina ja pienentää sopivaksi, mutta oikean väristä, sopivan ohutta tai mallista ei löytynyt, niin päätin neuloa sen itse.
Osaan neuloa, mutta en ole neulonut pitkään aikaan ja pitsineuletta en ole tehnyt koskaan ja toisaalta virkkaaminen alkoi yllättäen houkuttamaan. Jos olenkin joskus neulonut, niin virkkaaminen ei taas koskaan ole ollut oikein minun juttuni. Jotain sentään olen virkannut, mutta paksusta langasta ja kutosen koukulla. Olen aina ajatellut, että en osaa, pysty enkä malta virkata mitään ja varsinkaan ohuesta langasta ja sillä tämä ajatus hieman ihmetytti itseänikin, mutta enemmän se kuitenkin hirvitti.
Lähdin kokeilemaan erilaisia malleja ja päädyin ajatukseen, että teen neuletakin tilkuista. Lähdin kokeilemaan eri malleja ja alku oli virkkaamista ja purkamista, virkkaamista ja purkamista. Kukkakuvioista tuli liian tiukkoja ja niistä tehtynä takki olisi todennäköisesti käynyt vaikka panssaripaidasta. Sitten löytyi sopiva neliö, joka säilyi tarpeeksi pehmeänä.
Virkattuani etu- ja takakappaleen neliöt valmiiksi, ryhdyin sovittelemaan niitä takin mallipiirustukselle ja totesin, että pelkistä tilkuista virkatusta takista tulee liian -70 -lukulainen. Niin sitten lähdin taas kokeilun kautta hakemaan sopivaa verkkoneulosta tilkkujen lisäksi. Omaa mallia soveltaen takki olisi levinnyt tai kaventunut ihan miten sattuu. Niin sitten totesin, että jos olen vasta hoksannut perusteet, niin turha yrittää vielä mennä asioiden edelle ja sovitella omia juttuja, parempi vaan pysyä valmiiksi kokeilluissa malleissa. Niin taas mentiin virkaten ja purkaen ja virkaten ja purkaen eteenpäin. Tässä on kokeiltu ihan perusverkkoneuletta ja pienesti varioitua verkkoneuletta. Näistä valitsi sitten tuon varioidun verkkoneuleen.
Tässä on jo etu- ja takakappaleet yhdistetty, tosin olkasaumat odottavat sovitusta ja hihat yläosaa.
Nyt on sovitettu ja virkattu takki loppuun; helma sai pienen verkkoneuleen nirkoilla ja hihat pelkästään nirkot. Seuraavaksi sovitetaan takki nuken päälle ja hihojen saumat ommellaan loppuun vasta sitten. Valmis takki osoitti, että osaan, kykenen ja maltan sittenkin virkata ja vielä ohuehkosta langasta. Tästä jäi jopa hiukan nälkä jatkaa virkkaamista. Nyt on mietintämyssyn alla, että mitä voisi kokeilla seuraavaksi. Ystävät voivat kuitenkin olla huoleti, he eivät tule saamaan epämääräisiä liinoja lahjoiksi; liinat kun eivät vaan houkuta, sen pitää olla jotain suurempaa...
Hihoista tuli vähän pitkät, vaikka olin niitä koko ajan lyhentänyt; ensin piirretystä mallista ja sitten vielä sovituksen jälkeenkin. Tämä verkkoneule oli minusta hieman hankalaa; sen venymistä oli tosi vaikea arvioida. En sitten kuitenkaan lähtenyt hihoja lyhentämäänkään, kun mieluummin hiukan liian pitkät hihat kuin liian lyhyet. Hihan saumat on nyt ommeltu kiinni ja vaatteet ovat valmiit. Enää ohjaussauvojen viimeistelyt ja kengät on saatava valmiiksi ja sitten nukke onkin kokonaisuudessaan valmis. Tämä oli pitkä, mutta hauska projekti.
 |
| Paloma Josse |
