Koulutiellä jälleen, tosin nyt opiskelu on jotain ihan muuta kuin mikään tähän mennessä. 4-kympin kriisiin kuuluu kuulemma, että lähdetään opiskelemaan joko hoito- ja hoiva-alaa tai sitten käsityöläisammattiin ja minä sitten valitsin tämän jälkimmäisen. Sattuman ja suosituksen kautta alaksi valikoitui tarpeistonvalmistus ja tällä tiellä ollaan ja katsotaan mihin asti se vie. Vaan mennessä näkee ja täältä blogista voi seurata, että mitä kaikkea olen ennättänyt oppia.

Sana tarpeistonvalmistus ei kerro monellekaan juuri mitään, mutta kun sitä hiukan avaa, että kyseessä on teatterin pienrekvisiitta, niin jo vähän enemmän. Tarpeistonvalmistus on lähinnä sitä, mikä jää lavastuksen ja puvustuksen väliin.


lauantai 5. lokakuuta 2013

Kotiruokaa

KOTIKOKKAILUA

Päätin tänä syksynä opetella laittamaan ruokaa ja vaikka en nyt sitten kuitenkaan muuttanut tätä ruoka-blogiksi, niin ajattelin, etä voin hiukan avata tätä kokemusta myös täällä. Nyt melkein kahden kuukauden kokemuksella voin sanoa, että en todellakaan ole mikään gurmee-kokki, eikä minusta sellaista tule koskaan, koska palo ruuanlaittoon puuttuu. Parhaimmillaan se on ihan kivaa, mutta pääsääntöisesti se on vaan puurtamista ja pilkkomista. On tässä matkalla ollut onnistumisen hetkiä, mutta myös jokunen pettymys. Ilokseni voin todeta, että olen koko tämän harjoittelun ajan pärjännyt itse  tehdyillä eväillä, tosin kerran sentään oli kukkakaalimuusin lisukkeena kaupasta ostettuja kasviskaalikääryleitä. Ja voin myös sanoa, että olen onnistunut pitämään ruokailuni monipuolisempana kuin monissa työpaikka ruokaloissa. Odotan kuitenkin taas pääsyä valmiiden ruokien ääreen.

Kaalilaatikkoa
Kaalilaatikko kuuluu syksyyn ja päätin, että syksy on nyt riittävän pitkällä ja on taas kaalilaatikon aika. Olen tehnyt sitä joskus aikaisemminkin, mutta nyt tuttu ohje oli hukassa ja päätin kokeilla uutta ohjetta ja ei kun tuumasta toimeen. Kaikkihan alkaa porkkanoiden ja sipuleiden kuorimisella, huuhtelulla ja kaikkien ainesten silppuamisella. Keitetään vihannessilppua ensin kattilassa ja lisätään vielä soijarouhetta ja mausteita, kaadetaan vuokaan ja laitetaan vuoka uuniin.


Riittävä aika uunissa ja kas, ruoka on valmista, mutta mikä pettymys! Sain aikaiseksi mauttoman kaalilaatikon ja olin niin odottanut entisen kaltaista maukasta kaalilaatikkoa. Vaan mitä opin tästä? Jos ohje epäilyttää jo alkuunsa, niin älä käytä sitä! Tässä ohjeessa ei ollut lainkaan suolaa ja mausteitakin hyvin niukasti ja vaikka lisäsin niitä kumpiakin ohi ohjeen, niin olin selvästi liian varovainen niiden kanssa, mutta toisaalta miltä tämä olisi maistunut ihan vaan ohjeen mukaan tehtynä. Ensi kerralla kaivan oman vanhan, tutun ja turvallisen ohjeen esiin ja olen melko varma, että saan taas tehdyksi maistuvan kaalilaatikon. Vaan ei jää syömättä tämäkään; vähän mauttomampi, mutta ihan syötävää kuitenkin ja yllättäen uudelleenlämmitettynä maku paranee, mutta se taitaakin olla kaaliruokien ominaisuus.


Soijarouhebolognese

Tutusti lähetään taas liikkeelle sipulin ja porkkanan kuorimisesta, pilkkomisesta ja raastamisesta. Ruuanlaitto on pääsääntöisesti tätä; kuorit, raastat tai pilkot. Näiden lisäksi tarvitaan liotettua soijarouhetta, tomaattimurskaa, tomaattipyreetä, vettä ja mausteita.


Minulla on ollut parvekkeella oma ryytimaa, josta olen saanut tuoreita yrttejä keitoksiini ja niin taas tälläkin kertaa. Ruohosipuli, rosmariini ja oregano menestyivät tällä kertaa ihan mukavasti, mutta basilika jäi jostain syystä varsin kitukasvuiseksi. Chilistäkin sain pienen pienen sadon ja tomaatteja muutamana päivänä naposteluun.


Halutessaan kastikkeen olisi voinut soseuttaa sauvasekoittimella, mutta minusta se sai jäädä rouheiseksi. Tässä bolognese on jo valmista ja tällä kertaa keitin kaveriksi tummaa pastaa. Varsin maukas kastike, josta on monen kaveriksi. Pakastin osan kastikkeesta ja syön sen joku toinen kerta vaikka täysjyväriisin kanssa.


Linssi-kasvispata

Tällä kertaa olin ostanut reilummin kukkakaalia ja ensin ajattelin, että teen kukkakaalimuusia, mutta sitten ajattelin, että voisinkin kokeilla vaihteeksi jotain muuta ja reseptien etsinnän jälkeen päädyin tähän linssi-kasvispataan. Tutusti taas huuhdoin ja kuorin kasvikset.


Pilkoin lantun ja porkkanan suikaleiksi, kukkakaalin pienemmiksi paloiksi ja silppusin purjon ohuiksi suikaleiksi. Tiesitkö, että purjosta voi tarkistaa ravintolan laadun tai ainakin heidän suhtautumisensa käytettävien elintarvikkeiden pesuun ja puhtauteen. Jos purjo on renkaina, niin ravintolassa ei niin juurikaan perusteta kasvisten puhtaudesta. Purjo täytyy olla leikattu halki, jotta siitä saa varmasti kaiken mullan ja muun lian pestyä pois ja silloin purjo on aina suikaleina.


Heitetään purjo ja mausteet kasariin ja vihannekset perässä, tällä välin ennättää huuhtoa punaiset linssit, lisätään kasariin tomaattimurskan ja veden kanssa. Lisätään vielä loput mausteet. Tässä oli intialaistyyppiset mausteet; garam masala -mausteseosta ja kurkumaa, lisänä mustapippuria, valkosipulia ja suolaa.


Lopuksi ruoka maustetaan vielä sitruunamehulla ja erilaista, mutta ihan hyvää tuli, tosin seuraavalla kerralla maustan padan vähän reilummin.