Työssäoppiminen

LOISTON PÄIVIÄ

Joskus työssä oppiminen voi olla myös pelkkää säihkettä, kimallusta ja bling-blingiä. Vaikkapa silloin kun tekee kruunua ja siihen sopivaa viuhkaa.

Kruunu

Aloitin työt kruunusta ja hain siihen mallia ja vaikutteita jo olemassa olevista kruunuista ja prinsessa Victorian häissään käyttämä kamee-kruunu pääsi sitten esikuvaksi. Kamee-kruunua en tehnyt, enkä muutenkaan yrittänyt saada kruunua yksi yhteen Victorian kruunun kanssa, vaan enemmänkin oli kyse mielikuvasta ja samanhenkisyydestä. Mallin valinta oli itsellenikin pienoinen yllätys, koska en aikanaan ollut kovinkaan ihastunut Victorian hääkruunuun.

Kruunun pohjana on solumuovi. Ompelin kaikki kruunuun tulevat osat kiinni solumuoviin. Kultalameekangas kiinnitettiin ensin Akryylimediumilla ja sen jälkeen se vielä ommeltiin. Molemmat pitsit kiinnitin ommellen ja kultapitsin vahvistin ennen ompelua kuumaliimalla. Ennen kivien ompelua lisäsin kruunun sisäpintaan ohuen puuvillakankaan, jotta kivet pysyisivät varmasti paikallaan. Tarkoituksena on, että kruunu kestäisi mahdollisesti myös kovaa käyttöä. 

Koska en löytänyt mieleisiäni kamee-koruja, niin korvasin ne isoilla kivillä, jotka kehystin helminauhalla. Tässä vasta isot kivet ommeltuna.

Sisäpuolelle liimasin puuvillakankaan päälle kuumaliimalla kultalameekankaan ja tekstiililiimalla hikinauhan. Ulkopuolelta viimeistelin kruunun sakaroiden kärjet kultajauholla, jonka olin sekoittanut sellakkaan ja patinoin niitä vielä hiukan sormikullalla. 

Kultajauho oli uusi hauska tuttavuus; purkissa se oli kuin juoksuhiekkaa ja sellakkaan sekoitettuna kuin sulaa tinaa ja maalatessa kuin mikä tahansa muu maali, paitsi, että se kuivui tosi nopeasti.

Ja tässä kruunu valmiina puupään päässä, ei siis kuitenkaan omassa päässä. Valmiina kruunu painoi 200 g ja olin melko varma, että se olisi ollut painavampikin, mutta on siinä kuitenkin vähintäänkin painonsa edestä krumeluuria ja säihkettä. Yllätyin itsekin tuloksesta, koska en yleensä ole kovin innostunut mistään ylenpalttisesta kimalluksesta ja tässähän sitä nyt on yllin kyllin ja enemmänkin, mutta joskus sitten näinkin.

Viuhka

Kruunun piti saada yhteensopiva viuhka. Toiveet viuhkalle oli kutakuinkin samat kuin kruunulle eli kestävyys ennen kaikkea. Yhteensopivuutta lähdin hakemaan kruunun värimaailmasta ja muodoista. Koska kruunussa käytettyjä kiviä ei ollut enää jäljellä, niin hain niiden värisiä ja kaltaisia kiviä. Helminauhaa sentään vielä löytyi ja muutenkin korostin väreissä kivien lisäksi helmen valkoista ja kultaa.

Viuhkaan sopivat säleet sahasin ohuesta viilulevystä ja kestävyyttä ajatellen tein niistä mahdollisimman yksinkertaiset, ilman kapeita kohtia tai muita leikkauksia.

Ensimmäinen ja viimeinen säle ovat hiukan muita säleitä leveämpiä ja myös paksumpia, koska niissä liimattiin kaksi sälettä yhteen.

Sisäsäleet maalasin pohjamaalilla ja vesiohenteisella lateksilla. Tässä työvaiheessa uusi tuttavuus oli suihkepullo, johon sai pumpattua painetta, jolloin se toimi kuin spraymaalipurkki. Etuna oli, että pystyin itse sekoittamaan maalin haluamani väriseksi, eikä valintaa tarvinnut rajata spraymaalien värivalikoimaan. Maali oli vaan ohennettava vedellä todella ohueksi, että sen sai suihkutettua pullosta. 

Ensimmäisen ja viimeisen säleen käsittelin lyöntikullalla ja sellakalla ja jos joskus kirjoitin, ettei tuo lyöntimetalli ole minun juttuni, niin kunnon välineillä ja sopivassa ilmastoinnissa näemmä sekin sujuu, eikä ollut edes kovin kauhean tuskaista, vaikka sitä kovin pelkäsinkin.

Tässä kokeilen viuhkan kuviointia; kankaaseen tuleva kuvio oli kopsattu vanhasta valoverhosta, yläreunaan tulee kapea kultapitsi ja alareunaan kultaisesta pitsikankaasta leikattu pitsikuvio. Lampun varjostimeen leikattu vanha design-paita sai tässä jatkokäyttöä; se oli sopivasti helmen valkoinen, joten siitä tuli viuhkaan pohjakangas, johon sitten kultavärillä maalaisin kuvion.

Viuhkan kangas huoliteltiin saumurilla jonka jälkeen maalasin siihen silkkiväreillä kultaisen kukkakuvion. Tämän jälkeen harsin laskosten paikat esiin ja silitin laskokset paikoilleen; ei mikään ihan helppo juttu saada teräviä laskoksia juuri siihen missä niitä tarvitaan ja ilman ompeleita olisi varmasti ollut vielä hankalampaa.

Säleet kiinnitetään yhteen, avataan viuhkaksi auki, jonka jälkeen kangas avataan säleiden päälle ja kiinnitetään liimaamalla se kangasliimalla säleisiin. Seuraavaksi liimasin alareunaan tulevan pitsikuvion paikoilleen.

Yläreunaan tulevan kultapitsin ompelin paikoilleen ja ensin kokeilin kullan väristä lankaa, mutta se näkyi ikävästi nurjalla puolella. Ompelin pitsin sitten kiinni ohuen ohuella siimalla ja siinä olikin myös oma hommansa, kun siima ei juurikaan nähnyt ja joutui ompelemaan aikalailla sokkona. Jostain syystä onnistun aina saamaan ompelulankaan pieniä solmuja ja niiden setviminen on aika työlästä; siima ei tästä poikennut, mutta setviminen oli vaan hankalampaa. kun nyt piti lähinnä sormituntumalla etsiä solmut ja aukoa ne.

Ensimmäinen kunnon vastoinkäyminen tuli ensimmäisen säleen koristelussa. Halusin säleeseen kruunussa käytettyä pitsiä, helmiä ja saman värisiä koristekiviä kuin kruunussa. liimasin pitsin kiinni säleeseen akryylimediumilla ja se ja lyöntikulta reagoivat toisiinsa yllättävällä tavalla ja pitsi muuttui paikoin siniseksi. Eipä sitten auttanut kuin maalata pitsiä takaisin valkoiseksi ja yrittää saada pitsin alta kadonneen lyöntikullan jäljet näkymättömiin.

Onneksi pitsin päälle oli tulossa koristekiviä ja helminauhaa, niin suurempi katastrofi oli vältetty, tosin ihan kaikkia jälkiä en saanut kadotettua, mutta lähes näkymättömiin kuitenkin.

Viuhka on viimein valmis ja vaihdoin vielä rautalangan viuhkan keskiöstä punottuun messinkilankaan ja lisäsin "ripustus"naruksi pätkän helminauhaa.

Tässä valmis viuhka tekemäni kruunun kanssa; pyrkimyksenä oli yhtenäinen sarja ja kyllä tämä mielestäni aika hyvin toteutuikin.

Pika-kruunut

Projektiin, jossa käytettiin kaalipäätä, olisi tarvittu kruunua, jonka olisi voinut maalata pika-pikaa oranssiksi. Käytössä ollutta kruunua ei voinut maalta, eikä toista vastaavaa kruunua ollut. Aikataulu oli kutakuinkin puoli tuntia, niin ihan siihen nämä pika-kruunutkaan eivät olisi ennättäneet, mutta ajatus jäi muhimaan mieleen.

Varastossa oli ohuenohutta solumuovia, joka ei ollut juurikaan käytössä, koska se ei ole kovinkaan kestävää. Mieleeni tuli, että voisikohan sitä hyödyntää jotenkin vastaavassa tilanteessa. Ensin kokeilin liimata ohuen ohutta kangasta Akryylimediumilla solumuovin molemmin puolin ja toimiva juttu tämäkin, mutta kangas saattaa leikatessa lähteä rispaantumaan, niin kokeilin samaa kuitukankaalla ja kas siinähän oli loistava materiaali melkein mihin vaan.

Tein mallin, jolla kuitukankaalla päällystetystä solumuovista voisi leikata kruunun ja kun mallin mietti sopivasti, niin samalla sai leikattua kaksi kruunu-aihiota. Tätä voisi käyttää myös vaikka jättimäisen vetoketjun pohjana, jollei sitä tarvitsisi laittaa kiinni, myös palapelit voisi tehdä tällä tekniikalla... eli mahdollisuuksia on moneen kruunujen lisäksi.

Ensimmäisen kruunu-aihion maalasin jäljelle jääneellä kangasvärillä ja totesin, että tästä tulee kaalimadon kruunu värisävyn puolesta.

Katkaisin kuitenkin kruunun kahteen kappaleeseen, jolloin saisin kaksi pienempää kruunua. toisen maalasin vielä päälle Rosco-väreillä tumman vihreäksi. Kruunun sisäpuolelle kiinnitin ohuen nyörin, josta kruunun voisi kiinnittää pinneillä hiuksiin.

Tumman vihreää kruunuun liimasin kuumaliimalla tekojalokiviä alareunaan ja pienen pieniä kiviä sinne tänne kruunun sakaroihin tuomaan lisää kimallusta. Liimasin kruunun ympyräksi ja vahvistin saumakohdan värjätyllä kuitukankaalla. Ja kas, tässä olisi valmis kruunu vaikka metsän hengelle.

Vaalean vihreän kruunun sakarat käsittelin kimalleliimalla ja alareunaan liimasin taas tekojalokiviä.

Tässäkin on sisäpinnassa nyöri hiuspinnejä varten ja saumakohta vahvistettu kuitukankaalla.

Ja näin, tässä on kaksi pikku-kruunua valmiina käyttöön. Näitä kruunuja eivät ole tarkoitettukaan ikuisiksi, mutta niitä uskaltaa antaa myös kovempaankin käyttöön ja tarvittaessa ne valmistuvat nopeasti; eniten näissä meni aikaa Akryylimediumin ja maalien kuivumiseen. Tätä ideaa tulen varmasti käyttämään myös jatkossa ja ehkä palaan vielä siihen joku kerta täällä blogissakin... vaan katsotaan mitä tästä vielä keksin ja mitä kaikkea tällä tekniikalla syntyy; pari ajatusta on jo työn alla...

Viimeisen pikakruunun maalasin spraymaalilla ja alkuperäisen toiveen mukaisesti oranssiksi, vaikkei sille enää tällaisenaan ole käyttöä, mutta ehkä joskus muulloin.

Alkuun minun piti laittaa vaan kultapitsiä kruunun alareunaan, mutta kun lähtökohtaisesti kruunut kimaltavat, niin sitten tämäkin sai tekojalokiviä ja kimalleliimaa koristeeksi. Joskus sitä vaan saa ja pitääkin kimaltaa ja loistaa.

Maistuisiko makea

Jottei elämä olisi pelkkää bling-blingiä, niin välillä jotain makeaakin; maistuisiko lakritsa? Makuina minttu ja salmiakki, suklaa on vielä mietinnässä.