Työssäoppiminen

PUUTÖITÄ

Puulusikat

Puulusikoita ja -kauhoja tarvitaan aina ja toki niitä löytää kirpputoreiltakin, mutta jos tarvitaan monta samanlaista, niin sepä ei olekaan niin yksinkertaista ja varmaa, että niitä noin vaan löytyisi. Siispä tarpeen tullen niitäkin voi joutua tekemään ja sitä lähdin sitten kokeilemaan. Piti löytyä nopsaan sopivaa puuta ja niin minun toinen ohjaajani muisti, että varastossahan on koivuhalkoja, joten hain sitten yhden sellaisen ja siitä sitten lähdin kauhaa työstämään. Käytettävä koivuhalko rajasi kokoa ja muotoa jonkin verran, koska päistä piti sahata halkeillutta puuta pois, eikä halko ollut alkujaankaan kovin leveä.

Koversin taltalla lusikalle pesän ja ensimmäisessä lusikassa jätin liiaksikin hiontavaraa lusikkapesän ympärille.

Muuten kyllä sahailin ylimääräisiä pois ennen hiontaa.

Tokihan lusikan voisi veistää alusta loppuun, mutta nauhahiomakone on aika kova sana tässäkin; hioin sillä lusikkaan muodon, käsin hioin lopun ja vihon viimeisen hionnan ja kiillotuksen tein pienellä puupalikalla. Vihon viimeinen viimeistely oli, kun annoin lusikan liota suolavedessä yön yli; lusikkaan tuli patinaa ja samalla ehkäistiin sitä, että lusikka rupeaisi halkeilemaan.

Tein sitten samasta koivuhalosta kaksi lusikkaa; toisen tarpeiston varastoon odottamaan käyttöä ja toisen ajan kuluksi, kun muut työt seisoivat odottamassa maalin, liiman tai ihan minkä muun tahansa kuivumista.

Viira ja rajoitin

Paperin valmistuksessa tarvitaan viiraa ja rajoitinta, jos haluaa, että paperiin tulee suorat reunat. Tein sitten itselleni viiran ja rajoittimen. Mitoituksen tein valokuvien perusteella, jos vaikka joku joskus vielä haluaisi laittaa kuvia albumiin.

Rajoittimessa kävi pieni ajatus katko ja sahasin yhden kulman väärinpäin. Kas, kun sitä on koulussa tottunut jiirileikkuriin, niin käsin sahatessa ajatukset olisi pitänyt pitää vaan käsillä olevassa työssä, että olisi palikat pysyneet oikein päin. No, ei hätä ollut sen näköinen, vaikka käytettyä kulmalistaa ei ollutkaan enää uuteen kappaleeseen; sahasin vanhasta kulman oikein ja siihen vielä pienen jatkon ja asia oli taas kunnossa. 

Viiraan sahasin määrämittaiset palikat ja hioin ne sileiksi, kulmiin tein poratappi liitokset, käsittelin koko  kehikon parafiinillä ja verkoksi pingotin hyttysverkkoa ja se olikin sitten siinä. Nyt se vaan odottaa käyttöä ja kyllähän sille varmasti käyttöä myös tuleekin, sen verran hauskaa tuo paperin valmistaminen oli.

Kirjalaukku

Toinen ohjaajani oli nähnyt kirjan kansista tehdyn laukun ja hän halusi kokeilla sitä ja eipä minua tarvinnut kauheasti houkutella kokeiluun mukaan. Ohjeita ei ollut lainkaan ja hän työskenteli näkemänsä perusteella ja minä hänen kertomastaan syntyneen mielikuvan perusteella ja niillä sitten mentiin ja hauskaa oli. Todettiin, että jos ei ole ohjeita, niin voi tehdä ihan miten haluaa.

Laukun kahvoihin syntyi heti alkuun oma muotonsa ja niitä sitten sahailin vannesahalla ja ihan uudella tuttavuudella; eli pistosahalla.

Kävin taas hiomassa suuremmat kulmat nauhahiomakoneella ja loput käsin ja tässä vaiheessa idea tulevasta kokonaisuudesta alkoi sitten muotoutua.

Ompelin laukkuun sivut ja sisäkankaan. Porasin kirjan kansiin ja laukun kahvoihin reiät, joista ne voi ommella toisiinsa kiinni.

Hionnan jälkeen lakkasin kahvat huolellisesti.

Laukkuun tuli magneettikiinnitys ja sitä varten porasin pienen syvennyksen laukun kiinnitysosaan ja upotin magneetin siihen epoksiliiman kanssa, vastapariksi liimasin pienen pieniä aluslevyjä ja näin laukku pysyisi myös kiinni.

Ja kas tässä, laukku valmiina; tuleeko tästä mitään mieleen? Niinhän siitä sitten syntyi pöllölaukku. Kierros tuli täyteen, jos en nyt ihan aloittanut pöllönaamiosta, niin en nyt myöskään ihan tähän päättänytkään tätä harjoittelua, mutta melkein kuitenkin. Laukku sai kaverikseen vielä pienen kukkaron ja pankki-/bussi-/ yms. korttitaskun.