PELKKÄÄ KULTTUURIA
Miten asiat aina tuppaavakin kertymään; jos tapahtuu jotain, niin eikö sitten tule jotain muutakin? Eilen olin Helsingin kaupunginteatterissa katsomassa tanssiesitystä ja tänään kävin elokuvissa ja teatterimuseossa, mutta tällainen kulttuurisuma on vaan mukavaa.
Teatterimuseo
Lähdetään purkamaan tätä sumaa nurinpäin. Tänään kävin sitten viimein Teatterimuseossa, joka jäi viime keväänä näkemättä muun luokan mukana ikävän flunssan sotkettua suunnitelmat. Jos Body worlds -näyttelyyn menin vähäin odotuksin, niin teatterimuseolta odotinkin sitten jo paljon enemmän, eikä se niitä pettänyt.
Teatterimuseo keskittyi pitkälti näyttelijäntyöhön. Tottahan on, että jos ei ole näyttelijöitä, niin ei ole myöskään ole teatteria. Näyttelijän työstä oli kuvia ja elokuvista myös pieniä pätkiä katsottavana. Nukketeatterille oli ihan oma huoneensa ja esillä oli hyvin erilaisia nukkeja.
Näyttelijäntyön lisäksi puvustus oli myös hyvin esillä; näytteillä oli pukuja eri näytelmistä ja olipa myös mahdollisuus itse pukeutua roolivaatteisiin. Napsin muutamia kuvia itseeni vaikutuksen tehneistä asuista; ensimmäinen on tehty sanomalehdestä, uskoisiko tuota ensi silmäyksellä?
Toiseen kuuluui varsin vakuuttava peruukki, papiljoteista ja muoviputkesta ja koko komeus oli maalattu hopeiseksi. Peruukki ja hame eivät mahtuneet samaan kuvaan.
Tosin hame ei mahtunut yhteen kuvaan lainkaan; kovin kaukaa olisi saanut zoomailla, että sen olisi saanut näkymään kuvassa kokonaisena. Tuolla mekolla ovista kulkeminen on ihan oma juttunsa.
Varsin veikeä mekko tämäkin; miten lienee kestäisi istumisen, mutta ainakin luulisin, että kukkakuviot ovat näkyneet pitkälle.
Lavastusta esiteltiin pienoismallien ja muutaman isomman lavasteen voimin. Myös ääni- ja valotekniikoita pääsi halutessaan kokeilemaan. Alla ensin pienoismalli ja sitten todellinen lavastus, jossa optinen harha toimii hienosti, eikö?
Vaihtuvana näyttelynä oli Näyttelijän kengissä; tilassa oli näyttelijöiden käyttämiä kenkiä niin laidasta laitaan; hienon hienoista kovinkin rähjäisiin ja tuunattuihin. Kenkiin oli liitetty myös kuka ja missä näytelmässä niitä on käytetty sekä näyttelijän ajatuksia roolista ja kengistä.
Reino-tohvelit on tuunattu lenkkareiden päälle, koska näytelmässä oli pitänyt pystyä myös rajumpaan liikkumiseen tohvelissa ja tavallisissa tohvelissa ei ollut riittävästi pitoa eikä tukea.
Minua ihmetytti se, että tarpeistoa ei mainittu sanana lainkaan koko teatterimuseossa, eipä kyllä myöskään meikkausta ja maskeerausta tai kampauksia. No, tarpeisto taidetaan aika usein laskea lavastukseen mukaan, mutta toisaalta kuitenkin siitä erikseen, koska se tosiaan on pitkälti sitä, mikä jää lavastuksen ja puvustuksen väliin. Sillä ja tietysti myös siksi, että opiskelen ala, olisin kaivannut siitä erillistä mainintaa. Peruukit kuuluvat usein miten puvustolle, mutta mihin maskeeraukset ja kampaukset?
Tarpeistoa oli kuitenkin hyvin esillä nukketeatteri-osastolla ja jonkin verran myös sen ulkopuolellakin. Tässä kakussa oli käytetty monenlaista tekniikkaa ja materiaalia; oli vanu-kukkaista akryylimassa-kiehkuroihin.
Naamio oli varsin yksinkertainen. Rautalankaverkko oli saanut mm. keittiövälineistä ilmettä.
Siivissä kiinnosti materiaalin lisäksi myös kiinnitys; hyvin yksinkertainen henkselisysteemi. Mutta onko tämä tarpeistoa vai puvustusta, siinäpä se.
Frances Ha -elokuva
Ennen teatterimuseota kävin katsomassa Frances Han. Ei välttämättä pääse minun top-5:een tai edes top-10:iin, mutta ihan mukava elokuva kuitenkin, jossa poikkeavaa nyky-elokuviin oli se, että koko elokuva oli musta-valkoinen. Mietin hetken lipun ostamisen jälkeen, että kuinkahan jaksan sen katsoa, mutta yllättävän vähän tai oikeastaan ei ollenkaan värien puute haittaisi. Toisaalta musta-valkoisuus on usein hyvä tehokeino, valokuvissakin musta-valkoisella kuvalla saa joskus yksityiskohdat paremmin esiin ja tietyt kohdat korostettua. Tarinana elokuva oli nuoren naisen kasvukertomus.
Tunteet, tunteet -tanssiesitys
Eilen illalla kävin tosiaan katsomassa Helsingin kaupunginteatterissa ennakon Tunteet, tunteet -esityksestä. Pidin esityksen energisyydestä, tanssijoiden taitavuudesta, lavastuksen yksinkertaisuudesta ja erityisesti taustakangas oli kaunis. Tarinakin alkoi hahmottua hiljalleen esityksen aikana ja jälkikäteen mietittynä siinä kyllä oli oma logiikkansa. Nuoret viettävät aikaa rannalla ja siinä oli nuoruuden uhoa ja iloa, ensi kännejä, seksuaalisia heräämisiä ja kokeiluja, yhteenkuulumista ja myös joukkoon kuulumattomuutta ja ulkopuoliseksi jäämistä tai ainakin näin minä sen ymmärsin.
Mutta miksi nyky-tanssiesityksissä liike on aina jotenkin pakotetun tuntuista? Miksi liike ei saa olla luontevaa? Entä miksi käytetään aina tietyt kliseet; puolipukeisuus - naiset aina rintaliiveissä ja miehet alushoususuillaan. Mitä vikaa on vaatteissa? Jatkuva toisto; esityksessä ei ollut montaakaan repliikkiä, mutta niitä toistettiin sitten aina sopivin väliajoin. Ja jos oli kyse nuorista, niin repliikit olisivat sopineet paremmin keski-ikäisen suuhun: "En ole siinä asemassa, että voisin teitä käskeä, mutta lähtekää, lähtekää heti..." Hetkittäin teki mieli noudattaa annettua ohjetta. Mitähän muita kliseitä vielä löysimme tästä esityksestä? Ainakin vielä tarkoituksellista rujoutta ja rumuutta ja jopa pieru-huumoria. Näitä mainittuja ja muita sitten ihmettelimme, että miksi ne aina vaan toistuvat, kun ne on jo kuitenkin jo niin nähtyjä; ne toistuvat lähes kaikissa nyky-tanssiesityksissä, nuorten harrastelijanäyttelijöiden näytelmissä ja näyttelijäksi opiskelevien esityksissä. No, tässä ei sentään lentänyt sylkeä, kuolaa tai muita ruumiineritteitä, että ehkä jotain jäi vielä käyttämättä. Ehkä minä vaan alan olla liian vanha näihin ja olisi parempi, jos keskittyisin balettiin ja laitosteattereiden konkareiden esityksiin.
Vaan vaikka esitys ei ollut ihan niitä mieleisempiä, niin pidin siitä kuitenkin jotenkin, varsinkin jos jätin nuo kliseet vähemmälle huomiolle. Ja kohta, joka minua nauratti ihan erityisesti, oli kun miestanssija juoksi näyttämöä edestakaisin, taustalla sateen ropinaa, räpytellen käsiä ja rallatellen: "Sataa, sataa, sataa ropisee. Sataa, sataa.....!" Kyllä, juuri tuolta on tänä syksynä tuntunut; tämä jatkuva sade ajaa kenet tahansa ennen pitkään lievään hulluuteen!
