Marmori-mukailut
Puujäljitelmien jälkeen kokeilimme marmorijäljitelmiä ja vaikka puussa oli haasteensa, niin marmori on vaikeampi. Toisaalta marmoria on tullut sattunneesti nähtyä vähemmän ja puu on tutumpi, niin ehkä se selittää osaltansa vaikeutta hahmottaa miltä marmorin pitäisi näyttää.
Tässä harjoitellaan marmoria vasta pahville ja jälleen lähdettiin liikkeelle kotikaljasta ja pigmentistä. Marmoriin pitäisi saada suonet näkyviin ja toisin kuin puussa, niin ne voivat mennä sekaisin, eikä järjestys ole tarkkaa, mutta jonkinlainen ajatus siitä, että kuinka maa-aines olisi ehkä joskus painunut, niin voisi auttaa tai sitten ei.
Toisena harjoituksena meillä oli stukko-marmori. Käytimme pelkästään kipsiä, väripigmenttejä ja vedellä ohennettua jänisliimaa. Stukko-marmoriin voisi käyttää lisäksi myös hiekkaa, mutta koska kokeilimme menetelmää pienelle kipsilevylle ja myös ajan vähyyden vuoksi jätimme hiekan pois.
Alkuun kipsin sekaan sekoitetaan väripigmenttiä ja keon keskelle tehdään kuoppa, johon lisätään vähitellen vedellä ohennettua jänisliimaa.
Kipsi, väripigmentti ja jänisliima sekoitetaan tasaiseksi massaksi. Koska liimaa täytyy lämmittää, että se olisi juoksevaa, niin massan sekoittamisessa ja käsittelyssä tulee olla aika nopea, jotta kipsi ei jähmety ennen aikojaan.
Massaa levitetään alustalle joko tasaisena mattona, pötköinä tai paloina, jonka jälkeen ne tasoitetaan tasaiseksi pinnaksi.
Kerroksia voi tehdä useampia ja niissä voi käyttää samoja värejä tai värejä voi halutessaan hiukan muuttaa. Itse olin valinnut alkuun kaksi vihreän eri sävyä ja hiekkaan taittavan valkoisen. Myöhemmillä kerroilla lisäsin vielä sinistä joukkoon ihan vaan kivan värin perusteella.
Tässä vaiheessa marmori ei näytä marmorilta tai edes sen yritykseltä, mutta mieleen tuli Claude Monetin maalaukset ja niiden vesiaiheet. Jos nyt johonkin täytyy verrata omia töitä, niin otetaan sitten heti suuret nimet käyttöön.
Kun massa on kuivunut, niin pinta hiotaan mahdollisimman tasaiseksi. Ensin käytössä oli vähän järeämmät välineet eli hiomakivi ja sen jälkeen sitten kevyemmin hiekkapaperilla. Hiomapöly kerätään talteen.
Hiomapölystä ja ohennetusta jänisliimasta sekoitetaan uusi massa ja se levitetään edellisten kerrosten päälle. Tällä voi tasoittaa pintaa, jos on ollut kovinkin epätasainen ja hiomalla siitä ei ole saanut kaikkea epätasaisuutta pois tai jos pinta on ollut vaikka hieman kalteva. Lisäksi hiomapölyllä tasoitetaan kuivuessa syntyneet halkeamat.
Lopuksi pinta taas hiotaan ja nyt halkeamat ovat täyttyneet ja pintaan tulee marmorille tyypillistä kuviota. Lopuksi pinta lakataan käyttötarkoituksen mukaan. Itse lakkasin tämän nyt puolihimmeällä lakalla, mutta luulen, että kiiltävällä lakalla olisi tullut parempi ja aidompi jälki, mutta kun työni ei taida muistuta mitään tunnettua marmoria, niin sillä ei kai ole suurempaa väliä. Tosiaan en tunne marmoreita ja luulen, että vaikka tuntisinkin, niin tälle ei löytyisi nimeä, mutta kivat värit kuitenkin ja hauskaa miten silmä yrittää etsiä sattumanvaraisestakin järjestyksestä jotain tuttua. Löydätkö sinä tästä jonkin kuvion tai kuvan?
