Kätevämessut

Olimme tänä viikonloppuna Lahden Kätevämessuilla esittämässä työnäytöstä. Tekniikkana oli kankaasta tehty kuviointi, jolla voidaan jäljitellä veistettyä puuta, taottua metallia tai vaikkapa työstettyä kiveä. Ideana oli, että kankaalla päällystetylle puulevylle muodostettiin mallin mukainen kuvio, liimana ja kovikkeena käytettiin paperoinnista tuttua liima-liisteriseosta. Kangaskaistale kastellaan liima-liisteriseokseen ja sitä pyörittämällä, kääntämällä, vääntämällä, taittamalla, rullaamalla tai muuten vaan muotoilemalla muodostettiin tankoa, nauhaa, lehteä, ruusuketta tai muuta pintaa. Tarvittaessa pinnan muotoa voi korostaa vaikka solumuovilla, joka peitetään kankaalla ja tarvittaessa lisätään vielä lehdet, ruusukkeet, nauhat yms. Kun liima-liisteriseos kuivuu, niin kangas kovettuu ja pysyy mallissaan sekä kestää myös jatkokäsittelyä.

Tätä tekniikkaa käytetään teattereissa sen helppouden, keveyden, edullisuuden ja nopeuden vuoksi. Nopeampaa on tosiaan pyöritellä kankaasta vaikka se takorautainen portti, kuin lähteä takomaan sitä pajalle. Teatterissa kun kuitenkin on tärkeämpää se, mikä näyttää katsomoon aidolta ja hyvältä. Kaiken ei tarvitse olla ihan aitoa, eikä kaikki voi millään ollakaan ihan aitoa. Mutta siinäpä taitaakin olla osa teatterin lumosta.

Tässä on alkuasetelma; malli, pohjustettu levy ja kasa kangassuikaleita. Kierrätys oli tässäkin taas hyvin huomioitu; lauta oli puupuolen jätepuuta ja kangas oli vanhaa lakanakangasta niin levyn pinnassa kuin suikaleinakin.

Malli oli mukailma takorautaovesta ja koska alkuperäisessä malli oli tehty lasioveen, jossa pinta-ala oli suurempi, niin muokkasin melkein heti tulevaa mallia niin, että siinä oli enemmän runsautta ja että malli toimisi kuminpäin vaan; yläreunan käänsin alareunan peilikuvaksi ja keskiosan käänsin poikittain. Lisäksi lisäsin ruusut ylimääräisenä ihan runsautta ajatellen ja siksi, että työnäytöksessä oli monimuotoisempaa tekniikkaa esitettävänä. Tässä ollaan jo rullailtu ja kieputeltu malli valmiiksi ja se jäi kuivumaan ja odottamaan jatkokäsittelyä. Tämän kokemuksen perusteella sanoisin, että pitkän kangassuikaleen kieputtelu on työlästä ja siitä ei tule tasaisen tiivistä nauhaa. Melkeinpä neuvoisin, että pitkäkin nauhat tai tangot kannattaa kuitenkin kieputella lyhyemmistä kangassuikaleista ja liittää ne sitten varovasti yhteen tai etsiä jokin luonteva katkoskohta ja tehdä liitos siihen.

Kunhan koko luokan työt ovat valmiita, niin tarkoituksena on maalata ne, liittää yhteen ja rakentaa "portti" tai "oviaukko" tarpeistonvalmistajien ja kehystäjien luokan väliin.

Messut olivat mukavat ja nettilehdestä ennätin jo lukea, että olivat olleet myös yleisömenestys ja siltä se meidänkin osastollamme tuntui. Kiinnostuneita katsojia riitti pitkin päivää, vain messujen viimeinen tunti oli todella hiljainen. Tekniikka ja käytetty materiaalit kiinnostivat kovasti. Liima-liisterin koostumusta ja sekoitussuhdetta jouduimme kertaamaan moneen kertaan. Kierrätysajatus viehätti myös ja moni totesikin, että nyt vanhoille lakanoille tuli uusi käyttökohde. 

Moni ennätti myös miettiä, että mihin tekniikkaa voisi kokeilla ja joku oli eilen jo miettinyt sängynpäädyn uudistamista. Itse olimme pohtineet porukalla taulujen ja peilien kehysten muokkaamista. Lisäksihän tekniikkaa voi käyttää pienoismalleista ihmisenkokoisiin "veistoksiin". Tosin näissä veistoksissa käytetään useimmiten liima-liisteriseoksen sijaan ohutta kipsiseosta. Myös mahdolliset muut kangasmateriaalit kiinnostivat ja totesimme useammankin kanssa yhdessä, että mikään ei estä kokeilemasta muillakin materiaaleilla kuin lakanoilla; tulos voisi olla hyvinkin erilainen, mutta ihan yhtä toimiva. Itseäni houkuttaisi kokeilla tekniikkaa organzalla; tulos voisi olla viehättävän hauras ja ilmava. Tosin se saattaa tarvita tukemista neuloilla tai jopa muutamaa ommelta, jotta muoto säilyisi. 

Jatkokäsittely myös kiinnosti; kuivunutta ja kovettunutta työtä voi vaikka maalata tai lakata. Mallista riippuen spraymaali voisi olla kätevin, mutta miksipä ei myös siveltävä maali tai lakka; kokeilemisen arvoista sekin. Ja jos kankaat ovat sopivan värisiä, niin eipä niitä ole pakko käsitellä lainkaan. Tässäkin on monia mahdollisuuksia.

Tekniikan näennäinen sotkuisuus herätti myös hilpeyttä; moni totesi, että olimme kovin vakuuttavannäköisiä kädet liima-liisteriseoksessa. Useampikin tuumasi, ettei olisi ollut valmis sanomaan meille käsi-päivää. Todellisuudessa tekniikka ei ole lainkaan niin sotkuinen, kuin miltä se näytti. Toki tässäkin on tietysti tekijäkohtaisia eroja, mutta periaatteessa tekniikkaa voi toteuttaa kotonakin ilman suurempaa sotkua tai sitten sillä voi saada kunnon kaaoksen aikaan. 

Oli varsin mukavaa kokeilla tätä itsenikin uutta tekniikkaa ja samalla esitellä sitä messuvieraille ja pohtia sen ominaisuuksia ja mahdollisuuksia heidän kanssa. Toivottavasti moni sai tästä uusia ideoita ja uskallusta kokeilla uudenlaista tekniikkaa sekä samalla myös jonkinlaisen käsityksen tulevasta ammatistamme.