Koulutiellä jälleen, tosin nyt opiskelu on jotain ihan muuta kuin mikään tähän mennessä. 4-kympin kriisiin kuuluu kuulemma, että lähdetään opiskelemaan joko hoito- ja hoiva-alaa tai sitten käsityöläisammattiin ja minä sitten valitsin tämän jälkimmäisen. Sattuman ja suosituksen kautta alaksi valikoitui tarpeistonvalmistus ja tällä tiellä ollaan ja katsotaan mihin asti se vie. Vaan mennessä näkee ja täältä blogista voi seurata, että mitä kaikkea olen ennättänyt oppia.

Sana tarpeistonvalmistus ei kerro monellekaan juuri mitään, mutta kun sitä hiukan avaa, että kyseessä on teatterin pienrekvisiitta, niin jo vähän enemmän. Tarpeistonvalmistus on lähinnä sitä, mikä jää lavastuksen ja puvustuksen väliin.


torstai 8. marraskuuta 2012

Metallityöt

Kynttilänalunen

Teimme kynttilälle alusen metallista. Leikkasimme isosta levystä 15x15 cm palaset, joista hioimme reunat ja sitten kävimme painamassa muotilla levyn keskelle neliön painauman, jolloin levyn reunat nousivat ylöspäin ja taipuivat aaltomaisesti. Tämän jälkeen muotoillun levyn pinta hiekkapuhallettiin.

Kuva on otettu hiekkapuhalluslaitteen lasin läpi ja heijastukset ovat sen mukaiset.

Hiekkapuhalluksen jälkeen kynttilän alunen näytti jo ihan hyvältä, mutta alusen pinta käsitellään vielä maalaamalla. Maalaamista varten pohjaan oli hitsattava rautalanka, jota alusen saa nostettua maalaustelineeseen ja myöhemmin siirrettyä uunin.


Metallimaalit ovat jauhemaisia ja ne suihkutetaan levyn pintaan puhalluslaitteella. Pinta näyttää lähes samettiselta ennen maalin polttamista. Kun alunen on suihkutettu kauttaaltaan maalijauheella, se siirretään 180 asteiseen uuniin noin vartiksi.


Uunista oton jälkeen alunen saa jäähtyä, jonka jälkeen rautalanka napsaistaan pois ja hitsausjälki hiotaan pohjasta pois.


Sitten enää liimataan pohjaan huopapalanen, jota painava metallialunen ei kolahda pöydänpintaan ja samalla saadaan myös hiomajäljet piiloon. Nyt alusta on valmis käyttöön. 



Helppo ja yksinkertainen malli, joka valmistui helposti ja nopeasti erilaisilla koneilla. Tosin mietin, että voisinkohan kertoa kaikille siitä kovasta takomisesta, jota tarvittiin, että alustan muoto saatiin aikaiseksi? Tein näitä muutaman ylimääräisen joulukukkasiksi ystäville ja luulenpa, että heistä takominen kuulostaisi paremmalta kuin koneella muotoon painaminen. Vaan olenpa jo tainnut kertoa heille tästä blogistani ja täältähän tämä totuus kuitenkin paljastuu.