Tuikkupesä
Tuikkupesän tekeminen oli toinen helppo ja yksikertainen työ, josta tuloksena oli yksikertaisen kaunis esine ja samalla taotut ruusutkin saivat vielä uuden mahdollisuuden.
Alkuun sahataan paksusta; 5 x 5 cm, metallitangosta 3 cm palanen. Palasen sahaaminen oli varsin helppoa; kun mitat olivat kohdallaan, niin saha hoiti työn ja itselle jäi vaan tehtäväksi tarkkailla tilannetta. Sitten sahattu palanen käydään tuikkaamassa ahjoon ja annetaan olla siellä niin kauan, että se kuumenee keltahehkuiseksi. Palanen otetaan pihdeillä ahjosta ja laitetaan taas puristimeen, jolla siihen puristetaan keskelle kuoppa. Otetaan taas pihdeillä tukeva ote ja palanen käytetään jäähdytysaltaassa. Jäähtynyt palanen siistitään vielä harjalaikalla. Tehtävän tarkoitus oli osoittaa metallin plastisuus ja tämä tuli myös osoitetuksi, mutta samalla syntyi yksinkertaisen kaunis tuikkupesä.
Illalla sitten syntyi idea, että tuikun ympärille voisi keksiä jotain. Ensimmäiseksi tuli mieleen, että jospa tässä voisi hyödyntää nuo taotut ruusut ja lasikin olisi mukava tuikun ympärillä. Seuraavalla kerralla selvisi, ettei koululta löydy leikkuria, jolla olisi saanut leikattua pullosta tai purkista kaulan ja pohjan pois, niin lasi sitten jäi, mutta jospa kuitenkin vääntäisi ruusujen varret puoliympyräksi tai kokonaan ympyräksi?
No, se vaati taas paluuta ruusujen kanssa pajaan ahjon ja alasimen ääreen. Niin taas kuumensin ruusuja, mutta nyt varresta ja alasimen sarven avulla sitten taoin varsia ympyrän muotoon. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta jonkinlainen pyöreä muoto kuitenkin syntyi. Tiesin jo vanhastaan, että jos ruusua pitää liian lämpimässä, niin se pudottaa helposti terälehtensä, mutta enpä olisi uskonut, että näin käy myös metalliruusulle. Vaan niinpä vaan kävi, että ruusut pudottivat kolme terälehteä ihan vaan ahjon lämmön ja varsien takomisen sivutuotteena.
Kun varret oli taottu, niin kuinka ollakaan, ne asettuivat sattumalta sopivasti toistensa lomaan. Päätin, että hyödynnän tämän ja teenkin vain yhden ruusukranssin tuikkupesälle koristeeksi. Kun nyt olin taas päässyt takomisessa vauhtiin, niin päätin kokeilla, että mahtaisinko osata takoa lehtiä levystä. Metallijätteestä kävin kaivelemassa kaksi sopivankokoista palaa, joista toista leikkurilla vielä hiukan muotoilin ja sitten vaan taas takomaan. Naputtelua vasaralla ja reunojen vääntelyä ja kääntelyä pihdeillä ja kas, siitä syntyi kuin syntyikin kaksi lehteä. Vaikka ruusun takominen ei ollutkaan se omin juttu, niin lehtien takominen antoi toivoa, että ehkei se ole minullekaan ihan toivotonta hommaa.
Seuraavassa vaiheessa tarvittiin opettajan apua; hän hitsasi/juotti pudonneet terälehdet takaisin paikoilleen ja liitti varret toisiinsa ja vielä lehdet paikoilleen. Itse hääräsin lähinnä vaan kertomassa mitä haluan mihinkin ja toisaalta myös hiukan avustamassa pihtien kanssa; milloin pitämässä osia yhdessä tai paikoillaan ja vääntämässä ja kääntämässä niitä. Mutta yhteistyöllä ruusukranssi tuli valmiiksi ja se tarvitsi enää lakkakerroksen pintaansa.
Lakkaaminen oli taas oma kokemuksensa; metallilakka on erilaista kuin puulakka ja siinä missä puu imee lakkaa itseensä, niin metalli ei sitten lainkaan ja tämä teki tästäkin hyvin erilaisen kokemuksen. Mutta niin tuli ruusukranssi lakattua ja kuivumisen jälkeen se on valmis käyttöön.
Alkuun sahataan paksusta; 5 x 5 cm, metallitangosta 3 cm palanen. Palasen sahaaminen oli varsin helppoa; kun mitat olivat kohdallaan, niin saha hoiti työn ja itselle jäi vaan tehtäväksi tarkkailla tilannetta. Sitten sahattu palanen käydään tuikkaamassa ahjoon ja annetaan olla siellä niin kauan, että se kuumenee keltahehkuiseksi. Palanen otetaan pihdeillä ahjosta ja laitetaan taas puristimeen, jolla siihen puristetaan keskelle kuoppa. Otetaan taas pihdeillä tukeva ote ja palanen käytetään jäähdytysaltaassa. Jäähtynyt palanen siistitään vielä harjalaikalla. Tehtävän tarkoitus oli osoittaa metallin plastisuus ja tämä tuli myös osoitetuksi, mutta samalla syntyi yksinkertaisen kaunis tuikkupesä.
Illalla sitten syntyi idea, että tuikun ympärille voisi keksiä jotain. Ensimmäiseksi tuli mieleen, että jospa tässä voisi hyödyntää nuo taotut ruusut ja lasikin olisi mukava tuikun ympärillä. Seuraavalla kerralla selvisi, ettei koululta löydy leikkuria, jolla olisi saanut leikattua pullosta tai purkista kaulan ja pohjan pois, niin lasi sitten jäi, mutta jospa kuitenkin vääntäisi ruusujen varret puoliympyräksi tai kokonaan ympyräksi?
No, se vaati taas paluuta ruusujen kanssa pajaan ahjon ja alasimen ääreen. Niin taas kuumensin ruusuja, mutta nyt varresta ja alasimen sarven avulla sitten taoin varsia ympyrän muotoon. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta jonkinlainen pyöreä muoto kuitenkin syntyi. Tiesin jo vanhastaan, että jos ruusua pitää liian lämpimässä, niin se pudottaa helposti terälehtensä, mutta enpä olisi uskonut, että näin käy myös metalliruusulle. Vaan niinpä vaan kävi, että ruusut pudottivat kolme terälehteä ihan vaan ahjon lämmön ja varsien takomisen sivutuotteena.
 |
| Tuikkupesä on tässä vielä siistimättä, ruusuista irronneet lehdet kiinittämättä ja varret irrallaan toisistaan. |
Kun varret oli taottu, niin kuinka ollakaan, ne asettuivat sattumalta sopivasti toistensa lomaan. Päätin, että hyödynnän tämän ja teenkin vain yhden ruusukranssin tuikkupesälle koristeeksi. Kun nyt olin taas päässyt takomisessa vauhtiin, niin päätin kokeilla, että mahtaisinko osata takoa lehtiä levystä. Metallijätteestä kävin kaivelemassa kaksi sopivankokoista palaa, joista toista leikkurilla vielä hiukan muotoilin ja sitten vaan taas takomaan. Naputtelua vasaralla ja reunojen vääntelyä ja kääntelyä pihdeillä ja kas, siitä syntyi kuin syntyikin kaksi lehteä. Vaikka ruusun takominen ei ollutkaan se omin juttu, niin lehtien takominen antoi toivoa, että ehkei se ole minullekaan ihan toivotonta hommaa.
Seuraavassa vaiheessa tarvittiin opettajan apua; hän hitsasi/juotti pudonneet terälehdet takaisin paikoilleen ja liitti varret toisiinsa ja vielä lehdet paikoilleen. Itse hääräsin lähinnä vaan kertomassa mitä haluan mihinkin ja toisaalta myös hiukan avustamassa pihtien kanssa; milloin pitämässä osia yhdessä tai paikoillaan ja vääntämässä ja kääntämässä niitä. Mutta yhteistyöllä ruusukranssi tuli valmiiksi ja se tarvitsi enää lakkakerroksen pintaansa.
 |
| Kranssi kuivumassa ja huomaa hauskana yksityiskohtana märän lakan ja salaman vaikutuksesta vihertävä lehti. |
Lakkaaminen oli taas oma kokemuksensa; metallilakka on erilaista kuin puulakka ja siinä missä puu imee lakkaa itseensä, niin metalli ei sitten lainkaan ja tämä teki tästäkin hyvin erilaisen kokemuksen. Mutta niin tuli ruusukranssi lakattua ja kuivumisen jälkeen se on valmis käyttöön.
