Koulutiellä jälleen, tosin nyt opiskelu on jotain ihan muuta kuin mikään tähän mennessä. 4-kympin kriisiin kuuluu kuulemma, että lähdetään opiskelemaan joko hoito- ja hoiva-alaa tai sitten käsityöläisammattiin ja minä sitten valitsin tämän jälkimmäisen. Sattuman ja suosituksen kautta alaksi valikoitui tarpeistonvalmistus ja tällä tiellä ollaan ja katsotaan mihin asti se vie. Vaan mennessä näkee ja täältä blogista voi seurata, että mitä kaikkea olen ennättänyt oppia.

Sana tarpeistonvalmistus ei kerro monellekaan juuri mitään, mutta kun sitä hiukan avaa, että kyseessä on teatterin pienrekvisiitta, niin jo vähän enemmän. Tarpeistonvalmistus on lähinnä sitä, mikä jää lavastuksen ja puvustuksen väliin.


torstai 22. marraskuuta 2012

Maskottipuvut

Teehetken henki / Suunnittelu

Voi sitä tuskaa, kun hoksasin, että ensimmäinen ideani maskottipukuun ei ollutkaan enää mieleinen, eikä edes tarkennetun tehtävänannon mukainen. Mitään ei tullut mieleen ja tuntui kuin kaikki ajatukset olisivat olleet täysin lukossa. Pari tuntia meni ihan pähkiessä ja huokaillessa, mutta viimein tuli ideanpoikanen, mutta paperille piirrettynä sekään ei tuntunut enää hyvältä; ratkaisu olisi ollut kömpelö ja työläs käyttää.

Kotiin polkiessa idea sitten viimein selkeni ja ajatukset loksahtivat kohdalleen. Opettajan kysymys antilooppilaumasta hahmottui sitten pyöräillessä ideaksi. Joskus ideat näemmä vaan tarvitsevat sopivan heiton ja aikaa kypsyäkseen. Kun irrottaa ajatukset niistä hetkeksi kokonaan, niin silloin ne saattavatkin sitten selkeytyä ja kiteytyä käyttökelpoiseksi ideaksi. Ja kun idea oli viimein selvä, niin eipä sitten luonnoksien piirtämiseenkään  mennyt kuin puolisen tuntia.


Tässä sitten syntyneitä luonnoksia teehetken hengestä. Muriel Barberyn kirjassa Siilin eleganssi päähenkilön ja hänen läheisen ystävänsä teehetket ovat heille tärkeitä hetkiä ja jopa arvokkaita; "pähkinänkin syöminen vaatii liinan pöydälle" ja tästä voi päätellä, että pöytä on katettu kauniisti ja esillä on parhaat astiat ja liinat. Voisi hyvinkin olettaa, että ovenvartijalla parhaimmat astiat olisivat häälahjaksi saatuja. Koska kirja sijoittuu 2000-luvun alkuun ja päähenkilö on mennyt naimisiin lähes 40 vuotta sitten, niin astiat olisivat 1960-70 -luvun vaihteen astiastoista. Ovenvartija on puolisonsa kanssa muuttanut maalta Pariisiin, joten häälahjat on aikanaan saatu maalta lähteissä ja vaikka valkoinen posliini on aina tyylikäs, niin ehkä kuitenkin maaseudulla on vielä tuohon aikaan perinteiset ruusu- tai kukkakuviot olleet tavallisempia.



Idean ja kuvien mallintaminen valmiiksi muotiksi alkoi taas tuttuun tapaan plastoliinin muotoilulla. Malli muotoillaan ensin plastoliinista ja sitten se taas paperoidaan, mutta tällä kertaa vaan kevyesti, jotta saadaan pienoismalli kaavoille, jotka sitten suurennetaan riittävän suuriksi.