Nuket

Nuken kokoaminen

Kun osat on paperoitu ja runko on valmis, niin nuken kokoaminen voi alkaa. Itse tuumin, että jaloista on hyvä lähteä liikkeelle; helpot "sukka"jalat, joissa riittää, että osaa laittaa varpaat eteenpäin ja jalkaholvit jalan sisäsyrjään. Ihan ensimmäiseksi jalkaan pudotetaan lyijypainot, jotta jalan liike olisi luonnollisempi ja jotta jalka laskeutuisi alas, jos sitä nostaa. Painot pudotettiin kantapäähän ja kiinnitettiin kuumaliimalla.

Jalan rautalanka runkoon kiinnitettiin vaahtomuovia siten, että se painuu tiiviisti paperoidun jalan sisään. Lopullinen kiinnittäminen tapahtuu paperimassalla, jolla täytetään vaahtomuovin ja paperoidun jalan reunan välinen ero. Massaa levitetään sen verran runsaasti, että se ulottuu polven helmi-niveleen saakka.

Kädet kiinnitetään samaan tapaan; ensin lyijypainot sormenpäihin ja sitten vaahtomuovia ja lopuksi paperimassaa. Tässä vaiheessa en vielä huomannut mitään kummallista, vaan kiinnitin kädet rautalankarunkoon siten, miten ne paperoituihin käsiaihioihin parhaiten sopivat.

Pään kiinnittämien meni samaan tapaan, mutta tässä sentään jätettiin painot pois. Mutta solumuovia laitettiin alle siten, että se asettuu tiiviisti kaulan kohdalta ja ulottuisi pituudeltaan aina päälakeen saakka pään sisällä. Että ei tämä nukke nyt sitten ihan tyhjäpää ole... on sentään vaahtomuovia päässä.

Pää ja hartialinja "laastaroidaan" paperisuikaleilla vartaloon kiinni ja paperoinnin annetaan kuivua.

Kun paperointi on kuivunut, niin vartalon ja hartialinjan ja rintakehän liitoskohtia saattoi muokata paperimassalla. Selkäpuolella paperimassa auttoi siihen, ettei nukella näyttäisi olevan kyttyrää selässä, vaan se sai lapaluut; tätä en voi laskea omaksi ansiokseni, mutta ilahdutti kuitenkin, että näin onnekkaasti kävi.

Kädet, jalat ja kasvot käsitellään taiteilijan gessolla, joka on pohjustusaine ja joka toimii myös nukella pohjustuksena tulevalle maalipinnalle. Koska saumojen laastaroinnin paperit näkyivät gesso-kerroksen läpi, niin kävin lisäksi nuken kasvot ja kädet läpi myös pikatasoittajalla eli kitillä. Jokaisen gesso- tai tasoittaja-kerroksen annettiin kuivua ja sen jälkeen ne hiottiin kevyesti ennen uutta kerrosta. Tasoittaja-kerroksia laitoin kaksi ja gessoa kolme kerrosta. 

Tässä vaiheessa huomasin, että voi surku, nuken kädet ovat väärässä asennossa; nukke oli saamassa nörtin tai toimistotyöntekijän ryhdin; kädet roikkuvat vartalon edessä peukalot vastakkain, vaikka käsien pitäisi olla sivulla ja peukalot eteenpäin. Harmitti ihan suunnattomasti; käsissä oleva massa oli jo kuivunut, eikä käsiä voinut enää irrottaa. Tuntui, ettei mitään ollut enää tehtävissä. Olin tosiaan kiinnittänyt käsiaihiot runkoon siten miten ne siihen parhaiten sopivat ja niin ne sitten menivät väärin.

Aamulla ensimmäiseksi kysymään opettajalta, että onko tosiaan mitään tehtävissä ja hetken jo vaikutti, että nuken ryhti jää huonoksi, mutta opettajalta tuli kuitenkin se odotettu oivallus: "Jospa lisäät pienen renkaan käsivarren ja olkapään kuminauhan väliin". Ennätin jo miettiä, että mistä löydän tarpeeksi pieniä renkaita tai jos sellaisen kiepsautan riittävän paksusta rautalangasta, niin miten saan sen käsivarteen kiinni. No, tuli sentään viimein se omakin oivallus; väänsin rautalankarenkaan suoraan käsivarteen kiinni; pysyy varmasti, ei veny tai väänny, eikä voi kiertyä irti. Sitten ei kun kuminauhat uusiksi ja kas, kädet asettuivat oikeaan asentoon. 

Hiukan vielä oikaistiin olkalinjaa muutenkin ja niin nuken ryhti koheni kummasti ja peukalot ovat nyt sitten eteenpäin niin kuin pitääkin. Käsivarsi pidentyi ehkä sentillä, mutta pienempi haitta sekin kuin nörtin ryhti.

Nyt kun nukke on kasassa ja muuten kunnossa, niin aloitin myös nuken maalaamisen. Pohjamaalia olin laittanut jo kokoamisvaiheessa gesso-kerrosten jälkeen, mutta nyt sitten uusi kerros pohjamaalia, siihen päälle varjostuksia ja poskiin punaa ja huuliin väriä.

Tämä tuntui ajatuksena hankalammalta kuin mitä se sitten oikeasti olikaan. Opiskelukaverilta saamani hienon vinkin mukaan meikkisienellä oli helppo lisätä väriä poskiin. Mutta silmissä se varsinainen riemu sitten vasta alkoikin; miten maalata ne niin, ettei niistä tule kierot ja että ne näyttäisivät edes jotenkin aidoilta. Parin paperille tehdyn harjoituskierroksen jälkeen oli vaan ryhdyttävä tuumasta toimeen ja tulihan niistä silmät. Vähän meinasi tulla suttua, kun kapeissa rajauksissa oli yllättävän vaikeaa pitää käsi vakaana. Liekö olisi auttanut, jos meikkaisi itse enemmän ja tekisi rajauksia? 

Tässä olen jo ennättänyt laittaa hiukan hiuksia paikoilleen, mutta puolet vielä puuttuu ja kunhan kaikki hiukset ovat päässä, niin ne pitäisi saada vielä leteille.

Viimein nukella on hiukset päässä ja ripset paikallaan, mutta koville se otti. Pikaliima ja minä emme selvästikään tule toimeen; liimasin hiuksia kuinka vaan ja vaikka niitä kuinka puristi paikalleen, niin heti kun otteen irrotti, niin irtosivat myös hiukset. Ei kun taas uudestaan ja lopputulos oli jälleen sama; hiukset irtosivat. Tuota takkutukkaa en sitten ihan vielä edes lähtenyt yrittämään leteille, koska takkujen selittäminen olisi varmaan irrottanut myös ne hiukset, jotka sitten viimein olin saanut paikolleen. Katsotaan kuinka käy; jos hiukset pysyvät kiinni päässä ja kestävät selvittelyn, niin Paloma saa letit, mutta muuten on sitten tyytyminen saparoihin.

Uusi yritys hiusten kanssa ja kyllähän ne sitten valtavan työn ja vaivan jälkeen jotenkin päässä pysyivät. Sain jopa kammattua ne auki ilman, että hiuksia lähti suuremmin. Niinpä Paloma sitten sai kirjan mukaisesti letit saparoiden sijaan.