Maskottipuvut

Teehetken henki / Pintakäsittely

Teekannu pitää vielä pintakäsitellä. Kannun voisi päällystää ohuella joustavalla kankaalla, jolloin pinta säilyisi siistimpänä ja maalaus olis helpompaa. Pinnan voi myös pohjustaa maalilla ennen varsinaista maalaamista, jotta maalipinta kestäisi paremmin kolhuja. Tällä kertaa emme kuitenkaan pohjakäsitelleet pintaa, koska aika alkoi loppua kesken, eivätkä nämä puvut tule tällä kertaa mihinkään käyttöön.

Maalasimme työt akryylimaalilla ja ensimmäisen kerroksen kohdalla huomasin, että maalia on vaan sekoitettava reilusti ja maalattava kerralla reiluin vedoin. Itse kokeilin töpöttää sitä vaahtomuovilla ja ohuelti, mutta tekniikka ei toimi tai vaatii ainakin monta kerrosta ja on siten hitaampi työstää.

Uusinta maalausta varten sekoitin reilusti maalia, joka ei sitten kuitenkaan riittänyt, vaan jouduin sekoittamaan vielä uudemmankin kerran maalia. Uuden kerrokset maalasin reilusti siveltimellä ja jäljestä tuli tasaisempaa ja peittävämpää.

   

Katseluaukon olin leikannut jo etukäteen valmiiksi, jotta senkin reunat saisi maalattua. Katseluaukko peitetään maalatulla tyllillä. Tylli on töpötelty akryylivärillä molemmin puolin niin, että vanha väri ei kuulla läpi. Kangas taitetaan kaksinkertaiseksi ja se kiinnitetään maskottipukuun sisäpuolelta. Kankaasta leikataan nurkat pois siten, että se saadaan pujotettua aukon reunoihin niin, että ulkopinta säilyy tasaisena.

Kuvioiden maalaamisen aloitin kannun kultauksista.

Kultausten jälkeen maalasin kannun kylkeen kukkakuvion. Lehdet maalasin liiankin voimakkaalla värillä, koska ajattelin niiden näkyvyyttä. Kukassa käytin jo ohuempaa väriä ja näyttää tuo erottuvan siitä huolimattakin. Sittenpä käytinkin paljon aikaa yrittäessäni hiukan "ohentaa" lehtien vihreyttä.

Kannu vaati vielä patinoinnin ja sen tein hyvinkin ohuella värillä vaahtomuovilla töpöttämällä ja kuivaamalla pinnan saman tien paperilla. Vaikka tein useita ohuita kerroksia niin sinisellä kuin vihreälläkin, niin kuvassa ne eivät juurikaan näy, ainoastaan ruskealla tehty rajaus kannun kauluksen.

Kiire meinasi tulla ja aina välistä vaivasi pienoinen uskon puutekin, että miten tämä edistyy ja tuleeko tästä yhtikäs mitään. Ihan en ole tyytyväinen kannuun, koska muoto muuttui hiukan matkalla ja kannu näyttää aina hiukan siltä, että se nököttäisi eteenpäin. Kuviointikaan ei ihan onnistunut haluamallani tavalla. Mutta toisaalta jos miettii lähtökohtaa, että tunsin solumuovin materiaalina vaan retkipatjoista ja nyt olen saanut sen taipumaan kannuksi, niin ehkei tämä sitten kuitenkaan mennyt hullummin ja akryylivärit vaativat edelleen totuttelemista.