Mukailumaalausta
Kolmannessa jaksossa meillä on taas pintakäsittelyä ja jatkamme mukailumaalauksesta, johon viimeksi jäimme. Viimeksi teimme tammi-mukailua ja nyt kokeilimme mahonkia.Liikkeelle lähdettiin taas tutusti valmiiksi maalatusta pohjasta, johon siveltiin kotikaljaa, jossa oli väripigmenttiä mukana. Pinta piiskattiin läpi ja sitten tummemmalla pigmentillä lähdettiin tekemään pintapuu- ja sydänpuukuviota.
Pintapuu onnistui kohtalaisesti, mutta sydänpuuhun tein liian terävät kärjet; mahongissa sydänpuukuvio on pyöreämpi, nyt kuvio on hiukan tammimainen. Kokeilu viimeisteltiin taas maalilakalla, johon sekoitettiin hiukan punertavaa väripigmenttiä.
Kokeilimme myös pikaootrausta kumileimasimen näköisillä välineillä. Kumileimasin kastetaan maaliin ja sillä vedetään pohjamaalattua pintaa pitkin hiukan leimasinta käännellen kuvioita. Kyllähän niillä saa helposti ja nopeasti puukuviota aikaiseksi ja jos pohja ja käytettävä maali ovat sopivia, niin näillä voi saada hyvinkin aidonnäköistä jälkeä aikaiseksi. Ihan samanlaista vaihtelevuutta ei ehkä saa kuin käsin maalaamalla, mutta tekniikka on nopeampi ja sopivalla tekniikalla saa varmasti myös riittävän vaihtelevaa kuviota.
Naamiot
Aikaisemmin tekemämme naamioihin tehtiin nyt pintakäsittely. Aluksi naamiot maalattiin pohjavärillä, jonka kuivuttua niitä alettiin työstämään. Pintaa käsiteltiin taas kotikaljalla ja väripigmentillä ja niin alkuun jopa hieman violetiksikin pohjamaalattu pinta alkoi muuttua syvän ruskeaksi. Väriä levitettiin pienellä tasoittajalla ja aina väliin pinta piiskattiin "piiska"siveltimellä, eli siveltimellä, jossa on tosi pitkät harjakset, jotka ovat tavallisemmin hevosen jouhta.
Edelleen kotikaljalla ja tummemmalla väripigmentillä ja ohuella siveltimellä maalasin sitten puun syykuviota; sydänpuuta ja pintapuuta. Pyrkimyksenäni oli jäljitellä palisanteria, jossa kuvioinnit menevät hyvinkin sekavasti, pinta- ja sydänpuu voivat olla hyvinkin lähellä toisiaan ja jatkua sujuvasti toinen toisestaan.
Naamio kuvioitiin kokonaan ja lopuksi se lakattiin. Lakkausvaiheessa lisäsin vielä hiukan väripigmenttiä lakkaan ja pyrin saamaan kohdittain hiukan enemmän punaisen sävyjä ja taas toisaalle hiukan vihertävää sävyä.
Toisessa naamiossa lähdin tavoittamaan saarni-mukailua. Nyt pohja oli maalattu hyvinkin beigellä sävyllä, johon sitten kotikaljalla ja pigmenteillä haettiin keltaisempaa sävyä.
Sydänpuukuvion maalasin siveltimellä, mutta pintapuuhun käytin suonistajaa, jonka jälkeä kuitenkin hiukan siveltimellä korostin.
Lopuksi pinta taas lakattiin ja nyt lakkausvaiheessa lisäsin pintaa hiukan enemmän punaisen sävyjä, jolloin puusta tuli hiukan aidomman näköinen.
Puumukailut tai ootraus on mukavaa puuhaa, mutta enpä ole ihan varma, että muistuttako jäljitelmäni niitä puupintoja, joita yritin. Mallikirjassa käytettiin käsitettä sinne päin -mukailumaalaus, jolle oli annettu hyvältä kuulostava nimitys: talonpoikais-ootraus. Terminä tuo talonpoikais-ootraus kuulostaa paremmalta kuin sinne päin ja totesinkin, että toistaiseksi käytän sitä omista mukailuistani.
