MUSEOKIERROS LAHDESSA
Reilu viikko sitten teimme viikon päätteeksi museokierroksen Lahdessa. Lähdimme liikkeelle Lahden historiallisesta museosta, jossa oli juuri avattu uusi Viipuri mon amour -näyttely. Näyttely esitteli Viipurin lähihistoriaa ajalta, jolloin Viipuri kuului vielä Suomeen, mutta myös lyhyesti luovutuksen jälkeisiä aikoja.
 |
| Lahden ihanan vaaleanpunainen historiallinen museo |
Viipuri on kaupunki, jossa haluaisin käydä, mutta jonne en todennäköisesti koskaan tule menemään ja siten oli haikean kaunista nähdä sitä Viipuria, josta olen niin paljon kuullut. Näyttelyssä oli jonkin verran esineistöä Viipurista, mutta myös Viipurin taidemuseosta pelastettuja teoksia, piirroksia katunäkymistä ja filmejä, joissa esiteltiin mennyttä Viipuria. Esineissä oli myös uudistuotantoa; koulumme puulinjan oppilaat olivat valmistaneet vanhojen kuvien mukaisia sillankaiteita Monrepos-puistosta. Esineitä oli kolmessa kerroksessa ja katsottavaa riitti ihan mukavasti. Meillä ei ollut opastusta näyttelyssä ja oli aika harmillista, että tehdyt opaslehtiset olivat melko sekavia ja niistä oli vaikea löytää tietoja esillä olevista esineistä.
 |
| Viipuri mon amour -näyttelyjuliste |
Näyttely oli varsin hieno ja varmasti monellekin tunteita herättävä; myös meidän ryhmästä löytyi monta tarinaa Viipurista tai ylipäätänsä elämästä Karjalassa ja myös evakkomatkoista. Monellakin oli side Viipuriin jonkun omaisen kautta, muutama oli käynyt Viipurissa sen kuuluessa Neuvostoliittoon tai nykyisemmin Venäjään. Vaikka osa meidän Viipuri-muistoista olikin jonkun toisen, niin näyttely toi nämä muistot mieleen ja herätti tunteita. Eipä tuolla voinut olla itsekään miettimättä, että jos asiat olisivat menneet toisin, niin asuisinko nyt Viipurissa, mihin elämä olisi minua vienyt ja mihin ammattiin olisin päätynyt vai opiskelisinko kuitenkin 4-kymppisenä uuteen ammattiin.
 |
| Lahden taidemuseo ei varsinaisesti houkuttele sisäänkäynnillään. |
Historiallisen museon jälkeen kävelimme Lahden taidemuseoon, jossa oli näyttely Valon houkutus valokuvataidetta 2013. Näyttelyssä oli eri valokuvaajien keinoin työstettyjä valokuvia ja se oli varsin houkuttava ja koukuttava. Valokuva on mielestäni aika haastava taiteenlaji; milloin kuva on taidetta ja milloin taas räpsäsy elämästä. Luulen, että joissain kohdin eri tekniikoilla oli lähdetty hakemaan tätä irtiottoa räpsäsystä, vaikkapa pilkkomalla maisema pienen pieniksi palasiksi ja kokoamalla se uudestaan tai siirtämällä kuvat kankaalle tai kokoamalla varsinainen kuva monesta pienestä kuvasta. Tai etäännytettiin kuva räpsäsystä rikkomalla maisema vedessä kamppailevalla ihmisellä tai kuvaamalla samaa ikkunaa eri versioina. Osassa irtiotoissa oli onnistuttu varsin hienosti. Näyttely oli kiinnostava ja sieltä löytyi monta suosikkia, joskin myös niitä, jotka jättivät miettimään kuvien aiheita, jotka olivat toisissa ehkä liiankin ilmeisiä ja huomionhakuisia.
 |
| Valon houkutus valokuvataidetta 2013 -näyttelyjuliste |
Lahdessa on muitakin museoita, tosin tällä kertaa emme käyneet missään muualla. Lahdessa on Radio- ja tv-museo Radiomäellä, Hiihtomuseo hiihtokeskuksessa ja Sotilaslääketieteen ja sotilasmusiikin museot Hennalassa. Tosin nyt taitaa ainoastaan hiihtomuseo olla auki yleisölle, muut ovat joko toistaiseksi kiinni tai ovat avoinna vain tilauksesta.
Museoissa on aina mukava käydä ja yleensä kierrän Lahden historiallisen museon ja taidemuseon läpi ainakin kerran vuodessa, mutta jos jäi tälläkin kertaa nämä muut kiertämättä, niin ne ovat harmillisesti jääneet myös aikaisemminkin kiertämättä. Miksihän lähellä olevat museot jäävät aina niin herkästi käymättä? Se on sinänsä harmillista, kun museoiden kohtalosta ei aina voi olla varma; jos ja kun Hennalan varuskunta lakkautetaan, niin kuinkahan siellä olevien museoiden käy ja toisaalta taas saadaanko Radio- ja tv-museon tilat vielä kunnostettua niin, että museo aukeaisi jälleen yleisölle.
