MADONNA
Olimme jo kerran tehneet madonna-veistokset, mutta niiden laskokset olivat kuulemma vähän niin ja näin ja täyttömassat sinnepäin, niin saimme sitten tehtäväksi tehdä madonnat uudestaan. Nyt saimme nuket valmiina, joten lapsenkasvoiset madonnat eivät olleet enää mahdollisia.
Jälleen työ alkoi siitä, että lähdimme muokkaamaan nuken mittasuhteita lähemmäksi totuutta ja tunnetustihan barbie-nukkien mittasuhteet eivät täsmää yhteenkään elävään naiseen, joten ihan ensimmäiseksi lähdin muokkaamaan rinnan ja vyötärön suhdetta. Lisäksi jalat ovat tuhottoman pitkät ja jalkateriä tarvittiin muualla, niin nukke-parka menetti jalkaterät ja siten jalan pituus lyheni sopivasti. Mallina käyttämässäni madonna-kuvassa, madonnan polvi työntyy eteenpäin ja koska nukke oli tehty sellaisesta muovista, ettei kuumailma-puhaltimella muotoilu tullut kysymykseen, niin muotoilin polven rautalangasta ja ilmastointiteipistä. Samasta syystä tuin ilmastointiteipillä myös nuken kädet sopivaan asentoon.
Tällä kertaa en veistellyt madonnan alustaa mistään, vaan valoin sen kipsistä ja kipsiin lisäsin rautalankaa, johon nuken saisi sitten kiinnitettyä.
Nukke on jo kiinnitetty jalustaan; työnsin katkaistut jalat rautalanka-tukiin. Jalkateriin laitoin kuumaliimaa ja rautalankaa ja sidoin ne sitten sääriin kiinni ja sellaiseen asentoon, miten niiden pitäisi näkyä mekon alta. Sitten vaan muokkaamaan mekkoa. Mekko on tehty neljästä osasta; etukappale, hame ja hiha-kappaleet. Laskoksia on tuettu nyt nuppineuloilla, koska muuten ne hävisivät omia aikojaan kankaan kuivuessa.
Seuraavaksi viitta, jossa ihan alkuun huolittelin reunat, jotta ne eivät näkyisi rispaantuneina, sopivaa mittaa sai hakea mittailusta ja sovittelusta huolimatta. Märkä kangas ja siihen tarvittavat laskokset muuttavat yllättävästi sovitettua mittaa.
Laskosten sovittelua ja viitan asettelua. Kuten jo totesin, niin kankaasta laskokset tuppasivat häviämään, joten myös viitassa oli otettava nuppineulat avuksi, jotta laskokset säilyisivät kuivuessaan. Tässä vaiheessa madonna muistutti hiukan siiliä tai erikoista woodoo-nukkea.
Ensimmäinen maalikerros ja sen jälkeen tarkistelin, että mistä veistosta olisi massattava. Tällä kertaa en käyttänyt paperimassaa täyttöön lainkaan, vaan liima-liisteriseoksessa kasteltua käsipaperia, jota työnsin onkaloihin, joiden pitäisi näyttää veistokselliselta eikä onkalolta.
Maalikerros täytön jälkeen ja madonna alkaisi olla valmis. Ihan vaan näin huomiona, niin ilman värejä barbie-nuken hymy muuttuu aika pelottavaksi.
Ensimmäinen madonna ja nyt tehty madonna; onko eroa muussa kuin koossa? Itse tykkään tuosta ensimmäisestä enemmän. No, tämä toinen madonna ei kallistele mihinkään ja laskoksetkin näkyvät selkeämmin. Vaan nyt ne kuulemma näkyvät taas liiankin selkeästi ja madonna kaipaisi uutta maalikerrosta tai ehkä kahta tai peräti kolmea.... Ja oma huomio oli, että käsipaperi täyttömassana ei sitten kuitenkaan ole kovin hyvä ratkaisu; siitä jää ikäviä, pienen pieniä onkaloita, jotka tulevat esiin vasta kun massa on kunnolla kuivunut. Nämä ovat sitten ensi syksyn murheita, mutta madonnasta en pääse vieläkään eroon.
