MAKEAT LEIVONNAISET
RAHKAPIIRAKKA
Vaikka ruokien piti pohjautua valittuun kirjaan, niin rahkapiirakka piti tehdä ihan sillä, että nuken tossuja varten tehty ensimmäinen revultex-kokeilu meni pieleen. Hiukan liikaa valkoista väripastaa revultexin sekaan ja tulos muistutti ihan rahkapiirakkaa. No, sehän sopii näin pääsiäisen aikaan oikeinkin hyvin ja rahkapiirakka siitä sitten piti tehdä.
Piirakassa oli sitten täyte jo valmiina odottamassa pohjaa ja sitä mietin, että mistä saisi sopivan murotaikinan näköisen pohjan. Puupuru olisi ihan hyvä, mutta olisiko kuitenkin liian karkeaa, vaan mistä löytäisin puupölyä. Ei kun puupuolelle etsimään ja hiomahuone oli se mistä sitten kannatti aloittaa. Hyvistä imureista huolimatta nauhahiomakoneesta sai ainekset yhteen piirakkapohjaan. Ja samalla taisi taas tarpeistonvalmistajien maine kasvaa; nyt ne höperöt käyvät jo keräämässä pölyä. No, päivällä olin jo huokaillut ihastuneena lattialla olevan puuroskan perään...
Seuraava mietittävä asia oli, että paljonko kipolliseen puupölyä täytyy lisätä puuliimaa, jotta tulee sopivan taikinamainen koostumus. Kokeillen löytyi oikea määrä ja taikina oli levitettävissä alustalle.
Ihan kuin mikä tahansa löysähkö taikina, niin tämäkin sitten tarttui sormiin ja venyi ja vanui, mutta ei sitä saanut tasoitettua. Olin jo lähdössä uudestaan puupuolelle hakemaan lisää pölyä, mutta keksin sitten kokeilla märkää käsipaperia ja sehän toimi oikeinkin hyvin.
Paperin alla pohjaa oli helppo muotoilla ja tasoitella sopivan kokoiseksi ja paksuiseksi pohjaksi. Ensin olin ajatellut tehdä pohjan pienen ämpärin pohjalle, mutta tajusin, että muoto ei säilyisi, vaan reunat painuisivat kasaan. Onneksi olin jo ennakoinut tulevaa nostoa ämpärin pohjalta ja olin leikannut pahvista sopivan pyöreän palan tueksi nostolle. Nyt pahvi ja tuorekelmu tukivat piirakkapohjan sopivalle korkeudelle ämpäriin ja ämpärin reuna kohotti piirakan reunaa sopivasti.
Tällaisella virityksellä piirakka pysyi paikoillaan sopivalla korkeudella ja saatoin jättää pohjan kuivumaan. Ainakin vielä pohja näyttää varsin aidolta, mutta kuinkahan käy sen kuivuttua...
Pohja muuttui tosi tummaksi kuivuttuaan; jos olisin tekemässä suklaapiirasta, niin tämä olisi siihen ihan omiaan. Pohja oli myös kuivuessaan jonkin verran suoristunut ja koska halusin kunnon reunat, niin painoin pohjan ämpärin pohjalle, jotta ämpärin reunat tukisivat pohjan haluttua muotoa.
Tässä pohjasta on leikattu ylimääräisiä reunoja pois ja "rahka" on leikattu pohjankokoiseksi.
Maalasin pohjan reunoja enemmän rahkapiirakkaan sopivaksi; käytin eri ruskean sävyjä, jotta pinta ei olisi ihan tasaisen värinen, vaan siinä näkyisi paistamisen jälki.
Sovittaessani rahkaa pohjaan, totesin, että siitä tulee surkean ohut piirakka, joten tarvittiin lisää runsautta. Leikkasin ohuesta vaahtomuovista sopivan pyöreän kiekon ja liimasin sen pohjaan kiinni. Olisipa oikeakin leipominen näin helppoa... lisää runsautta vaahtomuovista.
Rahkan liimasin vaahtomuoviin revultexillä ja samalla valuttelin sitä vaahtomuovin reunoille, koska kohdin vaahtomuovi hiukan näkyi rahkan alta.
Vielä vähän viimeistellympi piirakka; huomaako tästä eroa aikaisempaan? Reunoja korjailtu lisää revultexillä ja löysin sopivan tarjoilulautasen, joka tosin vielä odottaa lyöntimetallia.
Tässä sitten ihka aito rahkapiirakka ihan vaan vertailun vuoksi. Aito on keltaisempi, mutta voi johtua valosta ja myös piirakkaan käytetystä kananmunista. Mutta kyllä tuo tekopiirakka kuitenkin ihan kivasti jäljittelee todellisuutta.
Käytetyt materiaalit:
Puupöly
Puuliima
Akryylivärit
Vaahtomuovi
Revultex
Valkoinen väripasta
