Kankaanpainanta

KUVAN PAINAMINEN

Seulan kuivuttua pääsin kokeilemaan pitkästä aikaa kankaanpainantaa. Olen joskus painanut kangasta estotekniikalla, jossa paperi tai muovikalvolla peitetään ne kohdat, jotka halutaan jättää painamatta. Tekniikka on kuitenkin sama kuin valotetussa seulassa, mutta aika oli tehnyt tehtävänsä ja tuntui kuin olisi ihan ensimmäistä kertaa ollut painamassa kangasta. No, äkkiä asiat taas palautuivat mieleen, mutta muistin tukea täytyi kyllä kysyä muutamaankin kertaan ennen kuin touhu alkoi sujua itsekseen.

Oma ruusukuvioni oli valikoitunut suurempaan seulaan ihan sillä, että halusin painaa aikaisempaan maskottipukuun liittyvän pöytäliinan. Olin ajatellut, että teekannun kanssa näyttelijällä olisi  pöytäliina, jossa olisi kirjotun näköiset ruusukuviot nurkissa ja keskellä olisi päänaukko ja sitä peittäisi pieni kaulus, joka toimisi samalla ikään kuin pannunalusena.

Hain sopivaa ruusukuviota kirjontamalleista, mutta en löytänyt mieleistäni. Mietin hetken aikaa, että mistä saisin sopivan mallin kunnes keksin, että kyseisen ajan tapeteista saattaisi löytyä sopivaa mallia ja niinhän sieltä sitten löytyikin. Tämä kuvio on yksityiskohta tapetista, mutta piirsin sen mallia aikalailla muokaten ja vielä ryhmittelin kukat ihan omalla tavallani. Eli ruusun malli ja kukkien asettelu ovat ihan omaa kädenjälkeä, mutta idea on poimittu tapetista.

Värin sekoittaminen oli ihan oma juttunsa; halusin syvän punaisen värin, joka saattaisi kaukaa muistuttaa kirjailtua jälkeä ja sen sekoittaminen ei ollut ihan helppoa. Väriä, jota ei pitäisi tarvita kuin tippa kerrallaan, niin tämän sävyn saamiseksi tarvittiin useampikin tippa kahdesta eri punaisesta pullosta ja tippa vielä sinisestäkin. Kuvassa näkyvä mustikkasoseen värinen sekoitus oli sitten se haluttu väri, mutta tuossa se on jotain ihan muuta kuin mitä se on kankaalla.

Väri laitetaan seulan reunaan, josta se sitten lastalla tai raakelilla vedetään edestakaisin seulan läpi. Tässä ikkunalasta oli oikein sopiva väline ja vaikka ensimmäisellä kerralla väri tarttuu jo kankaaseen, niin toisella vedolla varmistetaan, että väri levittyy tasaisesti ja joka kohtaan.

Tässä sitten valmis tulos; eikö voisi kuvitella, että kuvio olisi kirjailtu pöytäliinan kulmaan? Kaksi kulmaa sai tehtyä aina kerralla, mutta jotta jälki pysyisi siistinä, niin pesin aina välissä seulan ja annoin sen kuivua lämpökaapissa ennen kahta viimeistä kulmaa. Liina taitaa vielä joskus saada pitsin reunaan, jotta vaikutelma olisi perinteisempi ja selkeästi pöytäliinamainen kaukaakin katsottuna. Pitsi jää kuitenkin nyt vielä odottamaan parempaa aikaa. Painoin vielä muutaman ylimääräisen ruusukuvion, jos vaikka joskus tekisi mieli painaa pää ruusuiselle tyynyliinalle tai tehdä ruusuinen kauppakassi.

Jotta kuviot säilyisivät ja kestäisivät pesua, niin väri on silitettävä kankaaseen kiinni.

Pienemmällä seulalla painoin valkoisia höyhen kuvioita värilliseen kankaaseen. Ajatuksenani on, että teen näistä kangaskasseja ja näin minulla on aina höyhenen kevyt kassi kannettavana.

Kankaanpainanta on hauskaa puuhaa ja siinä ei suuremmin voi möhliä. Itse olin tyytyväinen omiin töihini ja toivon, että saan pian liinan viimeisteltyä päänaukolla ja pitsillä sekä kauppakassit ommeltua.