Lamppu

VALAISIN

Syksyn Habitare-messuilla meillä oli ollut tehtävänä tutkia valaisimia ja selvittää led-valoa, nyt sitten selvisi, että miksi. Kaikille ensimmäisen vuoden puualan opiskelijoille yhteisenä tehtävänä oli rakentaa valaisin, jossa käytettäisiin lamppuina led-valoja.

Tehtävän ei tällä kertaa tarvinnut pohjautua kirjaan, johon kaikki muut työmme muuten tulisivat perustumaan, mutta itselläni oli selkeä käsitys Siilin eleganssi -kirjaan sopivasta valaisimesta. Haluaisin tehdä valaisimen kirjan ranskalaistuneen japanilaismiehen Kakuro Ozun asuntoon. Kakuron asunto on sisustettu japanilaisittain, mutta ranskalaisin maustein. Kirjassa on jopa maininta valaisimista, joita on yksittäin, eikä ranskalaiseen tapaan pareina. Itse valaisimesta ei kuitenkaan ole tarkempaa kuvausta.

Halusin tehdä selkeän, yksinkertaisen valaisimen, joka olisi enemmänkin tunnelmaa luova kuin kohde- tai työvalo. Koska valaisin oli ajateltu japanilaisen miehen kotiin, niin halusin pitää väri myös hillittyinä ja neutraaleina. Halusin käyttää valaisimessa puuta ja jotain kierrätysmateriaalia. Ensin mietin puuosien väliin paperia japanilaisittain, mutta päädyin kuitenkin tekstiiliin ja neuleeseen. Neuleen lisäksi tulevasta pitsiliinasta tulisi valaisimen ranskalainen lisämauste ja viittaus Kakuron tyttären käden jälkeen sisustuksessa. Puuksi valitsin tammen sen värin vuoksi ja tekstiiliksi löytyi kotoa sopivan värinen vanha neulepaita, joka oli jo odottamassa päätymistä kierrätykseen, pitsiliina löytyi myös omista kätköistä. Pitsiliinan värjäsin teellä sopivamman väriseksi.

Työ alkoi suunnittelun jälkeen puun sahaamisella sopiviksi palikoiksi, jotka sitten hiottiin määrä mittaan. Tämän sain tehdä ihan itse.

Seuraavaksi palikat sahattiin kulmiksi ja tässä avulias puutyöopettaja auttoi minua. Olin valmistutunut itse sahaamaan kulmia, mutta kun näin kuinka läheltä sahanterä siinä mentiin, niin enpä sitten enää arvannut sanoa, että haluaisin kokeilla itse. Olisi ollut niin noloa, jos olisin vaatinut saada sahata palikat itse ja sitten olisinkin sahannut sormeni irti. Joskus sitä vaan on osattava ottaa apu vastaan, vaikka vähän harmittaisikin ja tässä kohtaa totesin, että nyt on se hetki ja olin loppujen lopuksi iloinen, että opettaja oli niin avulias ja kiltti ja että säästin samalla omat sormeni.

Seuraavaksi taas pääsin itse työntouhuun ja sahasin palikat määrämittoihin.

Seuraava vaihe oli jo taas vähän haastavampi; haluan tehdä valaisimen kulmat jiirikulmina ja identtisinä joka suuntaan, Kehystäjien jiirileikkuri ei leikannut kulmia siististi, eikä ihan tasan, niin päädyin taas puupuolen opettajan juttusille. Hän laittoi pyörösahaan tuollaisen kulmalaitteen paikalleen ja neuvoi sen käytön ja minä pääsin taas ihan itse kokeilemaan kulmien mitat kohdallensa ja sahaamaan palikoihin kulmat.

Oikean kohdan löytäminen oli tarkkaa puuhaa, koska laitteen mittanauhoihin ei ollut luottamista ja kulmista piti tulla tarkat. Muutenkin lyhyiden kappaleiden sahaamisessa sai pitää sormensa kasassa, ettei vaan olisi työntänyt niitä sahanterään.

Oi, sitä onnistumisen tunnetta, kun kaikki kulmat oli sahattu ja ne olivat täydellisiä. Olin niin otettu näistä kulmista, että esittelin niitä ihan kaikille, jotka vaan sattuivat paikalle ja täydelliset kulmat saattoivat hieman herättää hämmennystä, kun kaikki eivät ehkä ihan oivaltaneet niiden merkitystä. Ihan kaikille ei ihan heti myöskään avautunut niiden käyttötarkoitus, mutta ei sillä ollut niin merkitystä; sen he ennättävät vielä nähdä, mutta kunhan kulmat ovat vaan täydelliset.

Olin osannut hakea tarvittavan puun tarkasti; tässä jämäpalat, jotka jäivät. Tuo mallikappaleena käytetty palikka on kulman kärjestä kärkeen 15 cm ja muut sitten sen alle, eli ei jäänyt turhia palasia. No, tästä en voi ottaa kunniaa itselleni; sain puupuolen opettajalta ohjeet, että paljonko suurin piirtein tarvitsisin puuta ja tämän ohjeen mukaan kaivelin puuvarastosta mittoihin sopivaa puupalaa eli myös hyvillä ohjeilla ja tuurilla oli osuutensa.

Tässä sitten viimein kasataan sahattuja osia kokoon. Kokoamisessa käytin ihan vaan puuliimaa ja puristimena pyörövannetta. Ihan helppoa osien kokoaminen ei ollut, koska paloissa oli vaan yksi suora reuna aina toista vasten ja toinen reuna oli viisto ylöspäin nousevaa osaa varten. pyörövanteessa oli aika työ pingottaa osat kohdallensa ja saada ne myös pysymään sen aikaa, että sai kiristettyä pyörövanteen tiukalle.

Päädyt on liimattu ensin kokoon ja sitten oli pitkien sivujen vuoro; työ ei tästä helpottunut yhtään.

Viimein kaikki palaset liimattuna ja melkein kohdallaan; harmitti, että niin hienot jiirisahaukset eivät sitten enää liimatessa ja puristaessa menneetkään ihan kohdalleen, mutta hiukan kittiä ja melko paljon hiomista ehkä auttaa tähän asiaan.

Jätin puuosat hetkeksi odottamaan jatkokäsittelyä ja keskityin välillä lamppuihin ja niiden juottamiseen sarjaksi. En ole koskaan juottanut mitään tällaista ja totesin, että hommaan olisi tarvittu kolme kättä: yhdellä olisin pitänyt osat paikallaan, toisella käyttänyt kolvia ja kolmannella olisin sitten syöttänyt juotoslankaa oikeaan kohtaan. No, kahdellakin kädellä pärjäsi, mutta se oli työläämpää kuin olin uskonut.

Tässä yksi liitos lähikuvassa, mutta ehkä onneksi kuva on vähän epätarkka, niin minun onnettomat juotokset eivät näy niin selkeästi.

Välillä taas huomio valaisimeen tuleviin tekstiileihin. Ratkoin kankaaksi tulevan neulepuseron takakappaleen irti ja ompelin siihen pitsiliinan kiinni.

Töpöttelin kankaan ja liinan liima-liisteriseoksella läpi, jotta kankaasta tulisi ryhdikkäämpi.

Kankaan kuivuessa kävin poraamassa kankaan tukipuihin reiät valmiiksi. Tasoporan käytössä tarvitsin taas hiukan apua tai pikemminkin muistin tukea, koska edellisestä käytöstä oli jo sen verran aikaa, mutta tunne oli sitäkin parempi kun sain reiät ihan itse porattua. Kuulostaa varmaan hassulta, että jaksan ilahtua itse poraamistani rei'istä, mutta koska en ole oikein koskaan aikaisemmin joutunut/saanut/voinut mitään tällaista tehdä itse, niin nyt se on sitäkin tärkeämpää. Lisäksi kävin kysymässä varastosta ruuvit odottamaan kankaan kiinnittämistä.

Tässä mallaan kangasta valaisimeen; olen leikannut liiat kankaat pois ja taivuttanut kankaan puukehyksen nurkkiin. Etukäteen pelkäsin, että kuinka liima-liisterillä kovetettu kangas kestää taittamisen, mutta hyvinhän tuo kesti.

Kiinnitin kankaan puukehyksiin tekemilläni puurimoilla. Harmi vaan, että valaisin on kuitenkin mitoiltaan niin pieni, että tavallisella ruuvimeisselillä ei tuonne mahtunut, ruuvinvääntimen kanssa vain muutamaan kohtaan ja ainoa lyhytvartinen ristipäämeisseli oli niin töppökärkinen, että se ei mahtunut ruuvin kantaan. Ruuvasin rimat paikoilleen miten kuten sain ja totesin samalla, että ruuvit olivat huonoja; niistä meni kannasta kuvio tosi herkästi ja niitä ei saanut väännettyä millään kunnolla kiinni. Toin seuraavaksi päiväksi kotoa parempia ruuveja ja niilläpä tuo olisi onnistunut ilman suurempaa tuskaa, siis siellä missä ruuvinvääntimen kanssa mahtui työskentelemään. No, sain sentään niillä muutaman kohdan varmistettua, mutta pystypuut ovat uskon ja lujan luoton varassa kiinni. Tässä valaisin ylhäältä alaspäin.

Ja tässä taas alhaalta ylöspäin. Kiinnitin led-lamput yläreunaan kiinni, jolloin valo tulee ylhäältä alaspäin ja näin ledin pistemäinen valo ei ehkä niin näkyisi kankaan läpi. Led-nauhan alle laitoin alumiininauhaa suojaamaan puuosia. Vaikka led-lamput ei lämpene, niin parempi kuitenkin varmistella, kun ne olisivat tulleet suoraan puupintaa vasten ja vieressä on tekstiiliä. Juotoskohdat oli tässä vaiheessa jo eristetty ja suojattu teipillä.

Halusin valaisimeen kunnon katkaisijan, ettei se toimisi vain johtoa irrottamalla ja kävin ostamassa itselleni katkaisijan. Katkaisimen paketissa oli tiukka varotus, että sähkötöitä ei saa tehdä kuin valtuutettu alan asiantuntija, mutta tarkistin netistä Tukesin sivuilta, että mitä sähkötöitä saa tehdä itse. Tämä kuului näihin tee se itse -sähkötöihin ja eihän tämä ollut juuri sokeripalan vaihtoa kummempaa. Ja kun Ville Virtastakaan ei näkynyt koko aikana hautausurakoitsijan asussa, niin saatoin olla aika luottavaisin mielin, että katkaisija tuli kiinnitettyä oikein... Ensiapukurssilla opimme, että sähkötöissä kannattaa pitää silmällä Ville Virtasta, jos näet häntä kulmilla ja vielä hautausurakoitsijan vaatteissa, niin lopeta heti mitä oletkaan tekemässä...

Ja kas - valaisin tuli valmiiksi! Kävin kokeilemassa sitä luokaan rakennetussa pimiön tapaisessa ja kyllähän se toimii tunnelmavalaisimena. Ledin pistemäinen valo hiukan näkyi, mutta sopivalla sijoittelulla sekään ei ole ongelma. Olen melko tyytyväinen valaisimeeni, mutta vähän jäi harmittamaan nuo ihanat jiiri-kulmat, jotka eivät sitten enää liimatessa asettuneetkaan vannepuristimessa kohdalleen ja toiseksi tuo, että sisäpinnoille oli niin mahdottoman vaikea päästä ruuvaamaan ja että käyttämäni ruuvit olivat aika kehnoja ja siten sisäpintojen ruuvaamiset eivät ole kovinkaan tukevia.

Tämä oli unohtua; lista valaisimeen käytetyistä materiaaleista:

Puuta, tammi n. 4,5 l

Neule, 40 x 60 cm, kierrätystä vanhasta paidasta

Pitsiliina 1 kpl, kierrätystä

Ruuveja 28 kpl

Puutappeja 8 x 20 mm, 7 kpl

Alumiininauhaa, leveys 2 cm, n. 40 cm

Kaksipuolinen teippi n. 40 cm

Led-valonauha 40 cm

Muuntaja 1 kpl

Katkaisin 1 kpl

Tinaa

Puuliimaa 

Kittiä