PUOLINAAMIO
Sisar halusi kädessä pidettävän puolinaamion ystäviensä vapun ajan naamiaisiin ja lupauduin puolihuolimattomasti sellaisen hänelle tekemään. Mitä olin sitten ajatellut, kun yhtäkkiä tajusin, että kyseessä olikin vappua edeltävä viikonloppu ja naamio olisi syytä saada tekeille varsinkin kun halusin tehdä pohjan paperoimalla ja paperointi olisi saatava kuivumaan.
Lainasin koulusta vanhaa kuolinnaamiota ja muokkasin sitä hiukan nenän osalta, jotta sisaren perunanenä siihen varmasti mahtuisi, ja sitten lähdin hakemaan naamioon leveyttä, jotta se peittäisi kasvot varmasti ja naamioon saisi myös kiinnitettyä tikun, jolla kannatella sitä. Kaikessa hopussa en sitten malttanut lähteä etsimään naamiolle esikuvaa, vaan lähdin sitä suin päin puurtamaan; ei lainkaan hyvä idea.
Kuinkahan paljon tästä pohjan muotoilusta voi laittaa poskiontelotulehduksen ja huonon olon piikkiin? Mutta olisi kai jonkun kellon pitänyt kilkata, että jos naamion pohja näyttää tässä vaiheessa Pelle Hermannilta, niin jotain pitäisi ehkä muuttaa. No, ei vaan kilkannut ja en sitten mitään muuttanut.
Tässä vaiheessa sitten tajusin, että muotoilu olisi pitänyt tehdä toisin ja leveyttä hakea ennemminkin vaakasuunnassa, eikä näin pystyyn päin, mutta ajattelin, että kunhan valmistuu, niin tilanne vielä muuttuisi.... Ei taaskaan ihan loppuun asti mietittyä.
Paperin kuivuttua aloin jo miettiä, että mahtaisiko kangas mitenkään pelastaa tilannetta ja ei kun kokeilemaan.
Alkuun maalasin naamion sisäpuolen siniseksi.
Sitten alkoi liimaus; liimasin alkuun kuumaliimalla ohutta rypytettyä kangasta naamion ulkoreunaan.
Rypytetty kangas kiersi koko naamion alareunaa lukuun ottamatta.
Samettin liimasin reunasta kuumaliimalla ja lopun puuliimalla. Kokeilin, josko kankaan olisi saanut venytettyä yhdestä kappaleesta koko naamion päälle, mutta aloin sitten pelätä, että lopputulos olisi vaan liiman tahrima ja päädyin suosiolla tekemään pinnan paloista.
Lisäsin muutaman kukan ja vanhan, kadulta löytämäni korvakorun koristeeksi ja tässä naamio sitten lopullisessa muodossaan. Kovasti kaikkia nauratti naamion korvat, mutta voisiko se olla vaikka kissamaista lumoa? Sisar oli tyytyväinen naamioon, vaikka lohkaisikin jotain norsun korvista, eli se siitä kissamaisesta lumosta. Mutta ensimmäiseksi puolinaamioksi, ilman tarkempaa perehtymistä, kipeänä ja pienessä kiireessä, kaikkinensa alle viidessä tunnissa tehtynä, niin ei tuo nyt hullumpi ole ja ajaa ainakin asiansa; kyllä se puolinaamiosta käy.
Tarvikkeet:
Sivuja puhelinluettelosta
Liima-liisteriseosta
Ohut kukkakeppi
Ohutta kangasta
Samettia
Kuumaliimaa
Puuliimaa
Vanha korvakoru
